Alttarin asettelu noidan tapaan

Kynttilän sytyttäminen ja esineiden huolellinen asettelu aloittavat monelle pyhän hetken. Alttarin asettelu tarkoittaa pienen pöydän tai tason järjestämistä henkistä työskentelyä ja rituaaleja varten. Tapa on tuttu monista perinteistä, mutta erityisen keskeinen se on uuspakanuudessa ja modernissa noituudessa. Alttarille kootaan elementtejä, symboleja ja työvälineitä, joilla jokaisella on oma paikkansa ja merkityksensä. Neljä luonnon elementtiä sijoitetaan usein omiin ilmansuuntiinsa, ja keskelle asetetaan jumaluuden symbolit. Toiset suosivat runsasta ja seremoniallista asettelua, toiset taas pelkistettyä ja yksinkertaista. Tärkeintä on, että tila tuntuu harjoittajalle merkitykselliseltä ja omalta. Seuraavaksi avautuu, mistä tässä tavassa on kyse ja miten alttari rakennetaan.

Pyhän tilan ajatus

Erillisen pyhän paikan luominen on hyvin ikivanha inhimillinen tarve. Monissa perinteissä koti on saanut oman nurkkauksensa, jonka äärellä pysähdytään hiljentymään ja rauhoittumaan. Modernissa noituudessa tällainen paikka on alttari, jonka äärellä harjoittaja työskentelee ja kanavoi energioita. Se voi olla pysyvä pöytä tai tilapäisesti koottu taso, joka puretaan käytön jälkeen pois. Tällainen tila liittyy laajempaan ilmiöön noituus, jossa rituaalisella tilalla on aina ollut aivan keskeinen merkitys. Alttarin tarkoitus on rajata arjesta erillinen alue keskittymistä ja rauhoittumista varten. Sen ei tarvitse olla mitenkään suuri, sillä pienikin hyllynkulma voi hyvin riittää. Tästä lähtökohdasta avautuu, mitä alttarille tavallisesti kootaan.

Elementit ja ilmansuunnat

Alttarin asettelun ytimessä ovat hyvin usein neljä luonnon elementtiä. Maa, ilma, tuli ja vesi sijoitetaan kukin omaan ilmansuuntaansa pöydän ympärille. Perinteisesti maa liitetään pohjoiseen, ilma itään, tuli etelään ja vesi länteen. Keskelle ajatellaan toisinaan viides elementti, henki, joka sitoo kaikki muut yhteen. Tällainen jäsennys on tuttu monelle, joka harjoittaa noituus nimenomaan rituaalisessa muodossa. Kutakin elementtiä voi edustaa jokin esine, kuten kivi maalle tai pieni malja vedelle. Värit tukevat usein tätä jakoa, ja esimerkiksi punainen liitetään luontevasti tuleen. Näin alttarista tulee ikään kuin pienoismalli koko ympäröivästä maailmasta. Itse työvälineet ansaitsevat kuitenkin oman tarkastelunsa.

Rituaaliset työvälineet

Alttarille kootaan tavallisesti joukko perinteisiä työvälineitä. Yksi tunnetuimmista on athame, rituaaliveitsi, jota ei käytetä lainkaan leikkaamiseen vaan ainoastaan energian suuntaamiseen. Sauva palvelee samaa tarkoitusta, ja maljaan kaadetaan usein vettä tai viiniä. Viiskanta eli pentagrammin sisältävä levy edustaa maan elementtiä ja toimii samalla alustana. Näiden rinnalle kuuluvat usein kynttilät, suitsukkeet ja pieni astia suolaa. Toiset harjoittajat suosivat runsasta välineistöä, kun taas toiset pärjäävät vain muutamalla yksinkertaisella esineellä. Mitään pakollista varustelistaa ei ole olemassa, vaan jokainen valitsee itselleen merkitykselliset esineet. Välineiden lisäksi alttarilla on usein paikka jumaluuden symboleille.

Jumaluuden symbolit

Monella alttarilla on keskeinen paikka varattu nimenomaan jumaluudelle. Uuspakanuudessa jumaluus hahmotetaan hyvin usein kahtia jumalattareksi ja jumalaksi. Näitä voivat edustaa pienet patsaat, kynttilät tai vaikkapa luonnosta löydetyt esineet. Jumalatarta saatetaan kuvata hopealla ja kuulla, jumalaa puolestaan kullalla ja auringolla. Suomalaisesta perinteestä ammentava voi tuoda alttarille omia hahmojaan, kuten metsän emännän Mielikin. Symbolit auttavat harjoittajaa suuntaamaan ajatuksensa ja luomaan yhteyden kunnioittamaansa voimaan. Valinnat ovat hyvin henkilökohtaisia, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole missään olemassa. Kun esineet on lopulta valittu, herää väistämättä kysymys niiden käytännön asettelusta alttarille.

Asettelun käytäntö

Esineiden sijoittelussa yhdistyvät vanha perinne ja oma harkinta. Usein jumaluuden symbolit asetetaan alttarin taakse tai keskelle hyvin näkyvälle paikalle. Elementtien edustajat sijoitetaan ilmansuuntiensa mukaan reunoille ympäri pöytää. Kynttilät asetetaan tukevasti niin, etteivät ne sytytä muuta tavaraa palaessaan vahingossa. Monet peittävät alttarin kauniilla liinalla, jonka väri voi vaihdella juhlan tai vuodenajan mukaan. Asettelua muutetaan usein vuoden kierron ja eri juhlien myötä uudenlaiseksi. Tärkeintä ei ole tarkka sääntö vaan se, että kokonaisuus tuntuu harjoittajasta tasapainoiselta ja omalta. Asettelun tueksi on kuitenkin hyvä muistaa vielä muutama käytännön seikka ennen aloittamista.

Vinkkejä aloittajalle

Ensimmäistä alttariaan kokoavan ei kannata tavoitella heti täydellisyyttä. Pienikin tila riittää alkuun, ja esineitä voi kerätä vähitellen omaan tahtiin. Luonnosta löytyvät kivet, kävyt ja oksat sopivat alttarille mainiosti eivätkä maksa mitään. Palavat kynttilät ja suitsukkeet vaativat aina huolellisuutta ja paloturvallisuuden muistamista. Hyvä on valita esineitä, joilla on itselle aitoa merkitystä, ei vain pelkän ulkonäön vuoksi. Alttaria kannattaa pitää siistinä ja järjestää se uudelleen aina, kun siltä tuntuu hyvältä. Vähitellen tilasta kasvaa harjoittajan oman näköinen ja tuntuinen rauhallinen kokonaisuus. Näistä aineksista on hyvä koota yhteen, mitä alttarin asettelu lopulta oikein on.

Oman tilan löytäminen

Alttarin asettelu on tapa luoda arjesta erillinen, pyhitetty tila henkistä työskentelyä ja rauhoittumista varten. Sen sydämessä ovat neljä elementtiä ilmansuuntineen, perinteiset työvälineet sekä jumaluuden symbolit. Toiset suosivat runsasta seremoniallisuutta, toiset pelkistettyä yksinkertaisuutta, eikä kumpikaan ole toista oikeampi. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua vaikka suomeksi ilmestyneeseen uuspakanuuden käytäntöjä esittelevään oppaaseen ja kokeilla rohkeasti omaa asetteluaan. Joskus alttarin äärellä nousee pintaan ajatuksia ja kysymyksiä, jotka jäävät pyörimään mieleen rituaalin jälkeenkin. Silloin moni kokee helpottavaksi puhua niistä rauhassa, ja tähän vastaa esimerkiksi puhelimitse saatava intuitiivinen tuki näkijältä, joka kuuntelee ja auttaa selkeyttämään omia tuntemuksia. Olipa kyse perinteen kiehtovuudesta tai oman tien etsinnästä, avoin mieli vie pisimmälle.