Bermudan kolmio ja katoamiset

Kartalle piirretty kolmio ei ole virallinen alue millään mittapuulla. Bermudan kolmio sijoittuu Miamin, Bermudan ja Puerto Ricon väliin, ja sen pinta-ala vaihtelee piirtäjän mukaan. Nimitys syntyi lehtijutuissa 1950-luvulla ja levisi maailmalle vuoden 1974 myyntimenestyksen myötä. Tunnetuimmat tapaukset ovat vuoden 1945 harjoituslento ja vuonna 1918 kadonnut hiililaiva. Golfvirta, äkilliset myrskyt ja poikkeukselliset aallot selittävät suuren osan tapahtumista. Vakuutusyhtiöiden ja rannikkovartioston tilastot eivät osoita alueella poikkeuksellista onnettomuusmäärää. Lawrence Kusche kävi tapaukset läpi yksitellen ja löysi runsaasti virheitä kuvauksista. Meillä kolmio tuli tunnetuksi 1970-luvun käännöskirjojen kautta.

Salaperäinen merialue

Rajat ovat epämääräiset. Bermudan kolmio piirretään yleensä niin, että kärjet ovat Miamissa, Bermudan saarella ja Puerto Ricossa. Pinta-ala vaihtelee piirtäjän mukaan, ja arviot liikkuvat runsaasta miljoonasta lähes neljään miljoonaan neliökilometriin. Aluetta ei ole merkitty virallisiin karttoihin, eikä yhdysvaltalainen paikannimilautakunta tunnusta sitä. Merivoimat ovat todenneet, ettei nimeä käytetä virallisissa asiakirjoissa. Kyseessä on samalla yksi maailman vilkkaimmista laiva- ja lentoreiteistä. Kaikkialla, missä paranormaali kiinnostaa, tämä alue mainitaan ensimmäisten joukossa. Reitit ovat vilkkaita ympäri vuoden. Liikenteen määrä on selitysten kannalta olennainen tieto.

Nimen synty lehtijutuissa

Ilmaus syntyi lehtien sivuilla. Uutistoimiston kirjoittaja kokosi vuonna 1950 juttuun useita katoamisia samalta merialueelta. Vuonna 1964 amerikkalaisessa aikakauslehdessä ilmestyi kirjoitus, jossa esiintyi ensimmäisen kerran nimitys kuolettava kolmio. Kirjoittaja oli Vincent Gaddis, ja hän tarjosi tapauksille yliluonnollisia selityksiä. Näissä jutuissa paranormaali sai konkreettisen paikan kartalta. Läpimurto tuli vuonna 1974, kun Charles Berlitz julkaisi asiasta myyntimenestyksen. Kirja käännettiin kymmenille kielille ja levisi miljoonina kappaleina. Myöhemmät kirjoittajat toistivat samat tapaukset. Sen jälkeen nimitys oli kaikkien tiedossa.

Lento 19 ja Cyclops

Tunnetuimmat tapaukset ovat sotavuosien jälkeisiä. Joulukuussa 1945 viisi torpedopommittajaa lähti harjoituslennolle Floridasta eikä palannut. Radioliikenne kertoo, että kompassit näyttivät väärin ja muodostelma menetti suuntansa. Etsintään lähetetty vesitasokone katosi samana iltana, ja sen räjähdys havaittiin todennäköisesti laivasta. Vuonna 1918 kadonnut hiililaiva Cyclops vei mukanaan yli 300 miestä. Kyseessä on merivoimien suurin yksittäinen miehistömenetys ilman taistelua. Purjelaiva Mary Celeste mainitaan usein samassa yhteydessä, vaikka se löytyi Azorien läheltä kaukana alueesta. Etsintöihin osallistui satoja koneita ja laivoja. Virhe kertoo, miten luetteloita on koottu.

Golfvirta ja äkkisäät

Luonnonolot selittävät suuren osan tapauksista. Golfvirta kulkee alueen läpi nopeana ja lämpimänä, ja se siirtää hylyt ja jäänteet kauas nopeasti. Sää muuttuu trooppisilla merillä äkillisesti, ja rajut ukkoskuurot syntyvät muutamassa minuutissa. Hurrikaanikausi osuu samalle alueelle joka vuosi. Vesipatsaat ja poikkeuksellisen korkeat aallot on dokumentoitu näillä leveysasteilla. Alueella kulkee myös linja, jolla kompassin eranto on nolla, joten magneettinen ja tosi pohjoinen osuvat yhteen. Tämä on aiheuttanut virheitä navigoinnissa, jos korjausta on tehty tottumuksesta. Merenpohjan kaasupurkauksia on esitetty selitykseksi, mutta kokeet eivät ole tukeneet ajatusta. Inhimillinen virhe selittää lopulta eniten.

Tilastot eivät tue väitettä

Vakuutusyhtiöt ovat laskeneet asian tarkkaan. Lloyd's on todennut, ettei alueella tapahdu enempää onnettomuuksia kuin muilla yhtä vilkkailla merialueilla. Vakuutusmaksut eivät ole siellä korkeammat, mikä kertoo riskiarviosta selvästi. Rannikkovartiosto on päätynyt samaan tulokseen omissa tilastoissaan. Ratkaisevan työn teki Lawrence Kusche, joka kävi tapaukset läpi yksitellen 1970-luvulla. Hän vertasi kirjojen kuvauksia alkuperäisiin raportteihin ja sanomalehtiin. Moni tapaus osoittautui sattuneeksi alueen ulkopuolella tai keskellä myrskyä. Vertailu muihin merialueisiin osoittaa saman asian. Turvallisuustutkimus ei tunne alueella erityistä ilmiötä. Salaperäisyys ei kestänyt tarkastelua.

Kirjabuumi ja skeptikot

Kirjakauppojen hyllyt täyttyivät 1970-luvulla. Suomennoksia ilmestyi useita, ja kertomukset levisivät lehtiin ja televisio-ohjelmiin. Samaan aaltoon kuuluivat muinaiset avaruusolennot ja kadonneet mantereet. Kiinnostus selittyy osittain sillä, että kartalla oleva rajattu alue tuntuu konkreettiselta. Ihminen etsii kuvioita satunnaisista tapahtumista, ja valmis luettelo vahvistaa vaikutelmaa. Meillä perustettiin vuonna 1987 yhdistys, joka tutkii tällaisia väitteitä kriittisesti. Sen lehdessä kolmiota on käsitelty useaan otteeseen. Kolmio esiintyy yhä elokuvissa ja peleissä. Katoamisia sattuu nykyään huomattavasti harvemmin.

Alkuperäiset raportit

Palaa alkuperäisiin raportteihin, jos jokin tapaus kiinnostaa erityisesti. Onnettomuustutkinnan asiakirjat ovat monessa maassa julkisia ja luettavissa verkossa. Vertaa raportin tietoja siihen, mitä kirjoissa kerrotaan, ja katso erot. Kuschen tutkimus on paras yksittäinen lähtökohta, koska se käy tapaukset järjestyksessä. Merenkulun historiaa käsittelevät teokset selittävät, millaista purjehdus ja lentäminen olivat 1900-luvun alkupuolella. Sääilmiöistä kertovat oppaat kuvaavat trooppisten myrskyjen nopeuden. Ilmailun onnettomuustietokannat ovat myös avoimia, ja yksittäisen tapauksen selvittäminen on hyvä harjoitus. Tarkka lukeminen tekee kolmiosta kiinnostavamman kuin pelkkä arvoitus.