Ihme ja selittämätön tapahtuma

Selittämätön tapahtuma saa nopeasti nimekseen ihme. Sana kattaa arkisen yllätyksen, uskonnollisen käsityksen ja pelkän epätodennäköisyyden. Filosofiassa David Hume asetti vuonna 1748 säännön, joka koskee todistamisen vaikeutta. Katolinen kirkko arvioi parantumisia omalla menettelyllään, ja hyväksyttyjä tapauksia on hyvin vähän. Matematiikka selittää harvinaisuuksia suurten lukujen avulla, ja miljoonan mahdollisuus osuu kohdalle usein. Lääketieteessä puhutaan spontaanista remissiosta, jota on kuvattu tuhansissa julkaisuissa. Muisti ja kertomus muokkaavat kokemusta joka kerronnalla vaikuttavammaksi. Rajanveto sanojen välillä helpottaa keskustelua. Oman tapauksen voi silti käydä läpi järjestelmällisesti ja rauhassa.

Kolme eri merkitystä

Merkityksiä on ainakin kolme. Arkipuheessa sana tarkoittaa yllätystä, ja sitä käytetään päivittäin ilman suurempaa painoa. Uskonnollisessa mielessä ihme on tapahtuma, jonka katsotaan tulevan jumalallisesta puuttumisesta. Kolmas käyttö koskee tapahtumia, jotka ovat vain hyvin epätodennäköisiä mutta luonnonlakien mukaisia. Rajanveto on tärkeä, koska paranormaali ja uskonnollinen ihme eivät tarkoita samaa. Suomen kielen sana on vanha ja esiintyy jo kansanrunoudessa. Sanan sävy vaihtelee myös tilanteen mukaan. Sama tapahtuma voi olla toiselle arkinen ja toiselle merkittävä. Sanan väljyys tekee keskustelusta helposti sekavan.

Humen tunnettu sääntö

Filosofiassa kysymys muotoiltiin tarkasti 1700-luvulla. David Hume esitti vuonna 1748 säännön, joka on siitä lähtien ollut keskustelun lähtökohta. Hänen mukaansa kertomus kannattaa hyväksyä vain yhdellä ehdolla. Kertojan erehtymisen on oltava vielä epätodennäköisempää kuin itse tapahtuma. Kirjoitus julkaistiin osana laajempaa teosta. Sama päättely koskee kaikkea sitä, mitä paranormaali pitää sisällään. Aiemmin Spinoza oli väittänyt, ettei luonnonjärjestys voi rikkoutua lainkaan. Vastaväitteet ovat koskeneet sitä, kuinka todennäköisyyksiä ylipäätään lasketaan. Käytännön arviointia tehdään kuitenkin toisaalla.

Lourdesin lääkärintarkastus

Tiukin arviointi tehdään kirkon piirissä. Katolinen kirkko tarvitsee pyhimysten julistamiseen todistetun parantumisen, ja siksi se on rakentanut oman menettelyn. Lourdesissa toimii vuonna 1883 perustettu lääkärintoimisto, joka ottaa vastaan ilmoitukset. Tapaus etenee vain, jos diagnoosi on varma, sairaus vakava ja parantuminen äkillinen ja pysyvä. Lisäksi on osoitettava, ettei hoito selitä muutosta. Kansainvälinen lääkäriryhmä käy tapaukset läpi vuosien ajan. Ilmoituksia on tehty tuhansia, mutta hyväksyttyjä parantumisia on noin 70. Menettelyä on tarkennettu useaan otteeseen, ja asiakirjat säilytetään pysyvästi. Suhdeluku kertoo menettelyn tiukkuudesta enemmän kuin mikään muu.

Miljoonan mahdollisuus kuussa

Matematiikka tarjoaa oman selityksensä. Cambridgen matemaatikko John Littlewood antoi ihmeelle laskennallisen määritelmän. Sellaiseksi kutsutaan tapahtumaa, jonka todennäköisyys on yksi miljoonasta. Luku on karkea arvio. Hän laski, että ihminen havaitsee valveilla ollessaan noin miljoona erillistä asiaa kuukaudessa. Tästä seuraa, että jokainen kokee tällaisen tapahtuman keskimäärin kerran kuussa. Toinen sääntö koskee suuria joukkoja, ja sen esittivät kaksi tilastotieteilijää vuonna 1989. Kun tapauksia on riittävästi, mikä tahansa harvinainen yhdistelmä sattuu jollekin. Lottovoitto on epätodennäköinen yhdelle ihmiselle mutta varma jollekulle. Sattuma ei ole selitys vaan laskutoimitus.

Itsestään parantuminen

Lääketiede tuntee oman käsitteensä äkillisistä paranemisista. Spontaani remissio tarkoittaa sairauden häviämistä ilman hoitoa tai riittämättömän hoidon jälkeen. Ilmiöstä koottiin 1990-luvun alussa laaja luettelo, johon kerättiin yli 3 500 julkaistua tapausta. Yleisimmin näitä on kuvattu tietyissä syöpämuodoissa ja immuunijärjestelmän sairauksissa. Osa tapauksista selittyy väärällä alkuperäisellä diagnoosilla. Toisissa taudin luonnollinen kulku vaihtelee enemmän kuin oletetaan. Immuunipuolustuksen odottamaton reaktio on yksi tutkituista mekanismeista. Tapaukset julkaistaan yleensä lyhyinä selostuksina. Selitys ei ole aina tiedossa, mutta puuttuva selitys ei ole sama asia kuin selittämättömyys.

Muisti ja kertomus

Kokemus tuntuu varmalta, ja siihen on syynsä. Muisti tallentaa osumat ja unohtaa läheltä piti tilanteet, joten aineisto vinoutuu itsestään. Kertomus muotoutuu joka kerronnalla tiiviimmäksi ja vaikuttavammaksi. Yksityiskohdat, jotka eivät sovi, karsiutuvat huomaamatta pois. Ihminen etsii lisäksi syitä ja tarkoituksia kaikkialta, koska se on ollut hyödyllinen taipumus. Meillä sanaa käytetään lehtien otsikoissa hyvin väljästi. Lääkärilehdissä julkaistaan tapausselostuksia harvinaisista paranemisista ilman ylisanoja. Kertojan vilpittömyys ei ole tässä kyseenalaista. Oman kokemuksen voi käydä läpi järjestelmällisesti.

Oman tapauksen tutkinta

Kirjaa tapahtuma muistiin heti ja mahdollisimman tarkasti. Merkitse päivämäärä, paikka, läsnäolijat ja se, mitä tiesit ennalta. Kysy muilta paikalla olleilta, mitä he muistavat, ja kirjoita erot näkyviin. Selvitä, kuinka moni vastaava tilanne on mennyt ohi ilman mitään erityistä. Terveyteen liittyvissä asioissa kannattaa pyytää alkuperäiset lausunnot ja kuvat nähtäväksi. Moni haluaa puhua kokemuksestaan jonkun kanssa, ja siihen sopii puhelu, jossa meedio kuuntelee rauhassa. Vertaa kirjoittamaasi muistiinpanoa vuoden päästä uudelleen, koska muutos itsessään on kiinnostava havainto. Selitys ei vie kokemukselta merkitystä, vaan asettaa sen oikeaan mittakaavaan.