Merlin ja Arthurin velho

Arthur-tarujen velho on selvästi nuorempi kuin moni luulee. Merlin syntyi kirjallisena hahmona 1100-luvulla, kun Geoffrey Monmouthilainen kirjoitti Britannian kuninkaiden historian. Aineksina olivat walesilainen ennustaja Myrddin ja vanhemmassa lähteessä esiintyvä isätön poika. Tunnetuin kohtaus kertoo sortuvasta tornista ja sen alla taistelevista lohikäärmeistä. Samasta teoksesta on peräisin ajatus, että hän siirsi Stonehengen kivet Irlannista. Ranskalaisissa romaaneissa hänelle annettiin paholainen isäksi ja tehtäväksi miekka kivessä. Kertomuksen päätös vaihtelee, ja tunnetummassa versiossa Nimue sulkee hänet vankilaan. Ennustuksia luettiin Euroopassa vuosisatojen ajan. Meillä lähin vastine on Väinämöinen, joka tietää ja laulaa.

Legendan kuuluisa velho

Hahmo on kaikille tuttu. Merlin seisoo kuninkaan vierellä, tietää tulevan ja järjestää asioita kulissien takana. Kuvasta on tullut velhon perusmalli, jota myöhempi kirjallisuus on toistanut lukemattomia kertoja. Yllättävää on se, että hahmo syntyi vasta 1100-luvulla. Sen loi walesilainen kirkonmies Geoffrey Monmouthilainen, joka kirjoitti latinaksi Britannian kuninkaiden historian. Teos esitettiin historiana, vaikka se oli suurelta osin sepitettä. Kirjallisuus voi luoda hahmoja, joita uskonto ja mytologia alkavat kohdella vanhoina. Tarinaa levitettiin käsikirjoituksina ympäri Eurooppaa, ja suosio oli poikkeuksellinen. Lukijat ottivat kertomuksen vastaan tosina tapahtumina.

Myrddin ja isätön poika

Kirjoittajan käytössä oli kaksi vanhempaa hahmoa. Ensimmäinen on walesilaisissa runoissa esiintyvä Myrddin, hullu ennustaja, joka pakenee metsään taistelun jälkeen. Toinen on isätön poika, joka esiintyy vanhassa historiateoksessa nimellä Ambrosius. Geoffrey yhdisti nämä yhdeksi hahmoksi ja muutti nimen latinalaiseen muotoon. Muutos selittyy tutkijoiden mukaan sillä, että alkuperäinen asu olisi kuulostanut ranskaksi hävyttömältä. Kansanrunous ja kirjallinen keksintö sekoittuvat tässä niin, että uskonto ja mytologia ovat vaikeasti erotettavissa. Metsään paennut ennustaja on säilynyt myös omana runosarjanaan. Yhdistelmä toimi kirjallisesti erinomaisesti.

Torni, lohikäärmeet ja kivet

Kirjat ilmestyivät nopeaan tahtiin. Ennustusten kokoelma valmistui ensin, ja se levisi omana teoksenaan kaikkialle Eurooppaan. Historia seurasi vuotta myöhemmin, ja siihen sisältyy hahmon tunnetuin kohtaus. Kuningas rakentaa tornia, joka sortuu joka yö, ja neuvonantajat vaativat uhriksi isätöntä poikaa. Poika kertoo sen sijaan, että maan alla on lampi ja siinä kaksi lohikäärmettä. Kaivamalla asia varmistuu, ja käärmeiden taistelusta hän lukee tulevaisuuden. Myöhemmin hän siirtää suuret kivet Irlannista Salisburyn tasangolle. Kirjoja kopioitiin satoja kappaleita, ja kohtaukset jäivät elämään omina kuvinaan. Tästä kertomuksesta on peräisin ajatus, että Stonehenge olisi hänen työtään.

Kuninkaan syntymän järjestäjä

Syntymä järjestettiin velhon avulla. Kuningas Uther haluaa Igraine-nimisen naisen, joka on toisen miehen vaimo. Velho muuttaa kuninkaan aviomiehen näköiseksi, ja näin Arthur siitetään. Palkkioksi velho ottaa lapsen kasvatettavaksi ja järjestää hänen tulevan asemansa. Myöhemmissä ranskalaisissa romaaneissa hän asettaa miekan kiveen ja perustaa pyöreän pöydän. Samoissa teksteissä hänelle annetaan uusi alkuperä, sillä isäksi kerrotaan paholainen ja äidiksi hurskas nainen. Lapsi kastetaan heti, joten voimat kääntyvät hyvään käyttöön. Ratkaisu sovitti hahmon kristilliseen kehykseen. Kertomus perustelee näin kuninkaan poikkeuksellisen alkuperän. Päätös jäi kahden version varaan.

Nimue ja loppu

Loppu kerrotaan kahdella tavalla. Tunnetummassa versiossa velho rakastuu Nimue-nimiseen naiseen, jota kutsutaan myös Vivianeksi. Hän opettaa tälle kaiken taitonsa, ja nainen käyttää oppimaansa sulkemaan hänet paikkaan, josta ei pääse pois. Vankila on eri teksteissä puu, luola tai ilmasta tehty torni. Kertomus on samalla varoitus siitä, ettei tietoa kannata luovuttaa harkitsematta. Toisessa versiossa hän vetäytyy vapaaehtoisesti metsään ja elää siellä eläinten keskellä. Paikka vaihtelee sen mukaan, missä tarina on kirjoitettu. Kumpikaan versio ei sisällä kuolemaa, joten hahmo on periaatteessa yhä olemassa.

Väinämöinen ja valkokangas

Ennustuksia luettiin vuosisatojen ajan ajankohtaisina merkkeinä. Kokoelmasta tehtiin kymmeniä käsikirjoituskopioita, ja sitä lainattiin vielä 1600-luvulla. Malory kokosi 1400-luvun lopulla englanninkielisen laitoksen, joka vakiinnutti tarinat. Runoilijat ja säveltäjät palasivat kertomuksiin 1800-luvulla, ja lastenkirjat tekivät hahmon tunnetuksi. Elokuvat ja sarjat ovat viime vuosikymmeninä pitäneet nimen esillä. Meillä Arthur-aineistoa on saatavilla suomennoksina ja lasten mukaelmina. Suomalaisessa perinteessä lähin vastine on Väinämöinen, joka tietää ja laulaa. Nimi tunnetaan nykyään lähes kaikkialla maailmassa. Vertailu tekee eron näkyväksi.

Tarinat lukujärjestykseen

Etene vanhimmasta uusimpaan, niin kokonaisuus avautuu järjestyksessä. Aloita walesilaisten runojen käännöksistä, jos niitä löytyy kirjastosta. Siirry sitten Geoffreyn historiaan, koska siitä kaikki muu lähtee. Ranskalaiset romaanit selittävät miekan ja pyöreän pöydän alkuperän. Maloryn kokoelma antaa tutut tarinat yhtenäisenä kertomuksena. Keskiajan kirjallisuutta esittelevät yleisteokset kertovat, mitä on lainattu ja mitä keksitty. Elokuvia kannattaa katsoa vasta lopuksi, koska ne muokkaavat aineistoa vapaasti. Erot kertovat paljon myös omasta ajastamme. Vertaa keskiaikaisia versioita nykyisiin sovituksiin ja kirjaa erot muistiin.