Kylmävesihoito ja kehon oma viisaus

Vilpoisaan veteen astuminen tuntuu ensin kovalta, mutta moni palaa sen ääreen yhä uudelleen. Tässä on kyse vanhasta tavasta, jonka juuret yltävät antiikin lääkäreihin ja 1800-luvun eurooppalaisiin parantajiin. Keho reagoi viileään selkeästi, sillä suonet supistuvat ja avautuvat vuorotellen, syke muuttuu ja hengitys syvenee. Monelle tärkeintä on kuitenkin se rauha, joka laskeutuu mielen päälle veden jälkeen. Suomessa tämä yhdistyy luontevasti avantoon ja saunan jälkeiseen pulahdukseen, jotka ovat kuuluneet talviin jo sukupolvien ajan. Kylmän veden pariin kannattaa edetä maltilla ja kuunnella omaa oloa tarkasti. Seuraavilla riveillä avautuu, mistä tässä tavassa oikein on kyse ja miksi se vetää ihmisiä puoleensa.

Mistä viileä vesi alkoi

Veden viilentävä voima on kiehtonut ihmisiä kauan ennen nykyisiä kylpyamme- ja altaamuoteja. Jo Hippokrates kuvasi viileän veden käyttöä kivun ja kuumeen lievittäjänä, ja roomalainen lääkäri Galenos suositteli sitä omille potilailleen. Tämä pitkä jatkumo liittyy laajempaan ajatukseen kehon hyvinvointi, jossa luonnon omat keinot nähtiin parantavina. Keskiajan jälkeen ajatus eli edelleen, ja vesi säilyi monen kansanparantajan työkaluna eri puolilla Eurooppaa. Viileä kylpy ei ollut pelkkä rangaistus tai koettelemus, vaan sitä pidettiin elimistöä virkistävänä asiana. Ihmiset huomasivat, että kylmä sai veren kiertämään ja mielen kirkastumaan. Juuri näistä havainnoista kasvoi vähitellen järjestelmällisempi ote, jota myöhemmät vuosisadat hioivat eteenpäin.

Eurooppalaiset uranuurtajat

Järjestelmälliseksi menetelmäksi viileän veden käyttö muotoutui vasta 1800-luvulla, kun muutama vahva persoona nosti sen laajaan tietoisuuteen. Itävaltalainen talonpojan poika Vincent Priessnitz perusti kotitilalleen hoitolaitoksen, jonne saapui väkeä eri puolilta maanosaa. Saksalainen pappi Sebastian Kneipp puolestaan paransi omaa keuhkotautiaan astumalla talviseen Tonavaan ja kehitti tästä kokonaisen oppinsa. Hänen perustamansa kylpylä Bad Wörishofenissa toimii edelleen, mikä kertoo perinteen sitkeydestä. Tähän aikaan myös ajatus laajemmasta hyvinvointi nousi keskusteluun, sillä veden rinnalle liitettiin ruokavalio, lepo ja raitis ilma. Suomeen ensimmäiset vesihoitolaitokset saapuivat 1860-luvulla. Näistä juurista on lyhyt matka siihen, mitä keho oikeastaan tekee kylmän kohdatessaan.

Mitä keholle tapahtuu

Kun viileä vesi koskettaa ihoa, elimistö ryhtyy nopeisiin toimiin. Pintaverisuonet supistuvat ensin, jolloin veri vetäytyy kohti kehon ydintä suojaamaan tärkeitä elimiä. Hengitys kiihtyy hetkeksi ja syke nousee, mikä tuntuu monesta voimakkaalta ensi kosketuksella. Kun keho alkaa lämmetä uudelleen, suonet laajenevat ja verenkierto vilkastuu kudoksissa. Tämä vuorottelu supistumisen ja laajenemisen välillä on koko ilmiön ydin. Samalla hermopäätteet turtuvat hetkeksi, mikä selittää kylmän tunnetun kyvyn lievittää kipua. Moni kuvaa oloaan jälkeenpäin virkeäksi ja kevyeksi, ikään kuin keho olisi nollattu. Tämä fyysinen puoli on vasta osa kokonaisuutta, sillä yhtä kiinnostava on se, mitä viileä vesi tekee mielelle.

Vaikutus mieleen ja oloon

Monelle tärkein syy palata viileän veden ääreen ei ole keho vaan mieli. Kylmä pakottaa läsnäoloon, sillä hetkessä ei ehdi murehtia menneitä tai pelätä tulevaa. Hengityksen rauhoittaminen veden keskellä muistuttaa hyvin paljon meditaation perusajatusta. Tutkijat ovat kiinnostuneet siitä, miksi avantouinti tuntuu helpottavan ahdistusta ja kohentavan mielialaa. Jo 1800-luvulla viileän veden äkillistä vaikutusta käytettiin levottomien ihmisten rauhoittamiseen. Nykyään monet kuvaavat saavansa kylmästä selkeää helpotusta arjen paineisiin ja stressin tunteeseen. Pieni voiton tunne syntyy myös siitä, että ylittää oman epäröintinsä ja astuu veteen. Tämä mielen ja kehon yhteys saa monet etsimään viileää vettä juuri suomalaisesta talvesta.

Avanto ja suomalainen talvi

Suomessa viileän veden perinne kietoutuu erottamattomasti avantoon ja saunaan. Saunan jälkeen otettu pulahdus jäiseen veteen on kuulunut talviin jo monen sukupolven ajan. Tämä vuorottelu kuuman ja kylmän välillä muistuttaa läheisesti vanhoja eurooppalaisia kontrastihoitoja. Avantouinnista on tullut viime vuosina suosittu tapa, joka kokoaa ihmisiä rantojen ja laiturien äärelle pimeimpäänkin aikaan. Moni kokee, että pimeä ja kylmä vuodenaika muuttuu odotetuksi, kun siihen liittää säännöllisen veteen menon. Hollantilaisen Wim Hofin menetelmä on tuonut samaan ilmiöön hengitysharjoitukset ja kasvavan kansainvälisen huomion. Suomalaisille kyse on kuitenkin ennen kaikkea tutusta ja kotoisasta tavasta. Ennen kuin veteen astuu, kannattaa silti pitää mielessä muutama käytännön seikka.

Maltti ja turvallinen aloitus

Viileään veteen siirtyminen kannattaa tehdä rauhassa eikä koskaan oman olon kustannuksella. Aloittaa voi vaikka kotona laskemalla suihkun lopuksi viileämmäksi ja totuttamalla kehoa vähitellen. Sydän- ja verisuonisairauksia sairastavan on viisasta jutella lääkärin kanssa ennen kuin kokeilee kylmää vettä. Veteen ei mennä yksin, jos kyse on avannosta, ja lähellä on hyvä olla lämmin tila vaatteineen. Ensimmäisillä kerroilla muutama sekunti riittää aivan hyvin, eikä aikaa tarvitse venyttää väkisin. Kehon viestejä kannattaa kuunnella tarkasti, sillä liiallinen vilu kääntyy nopeasti haitaksi. Kun etenee maltilla, viileästä vedestä tulee turvallinen ja mieluinen osa arkea. Näistä lähtökohdista on hyvä koota yhteen, mitä tämä vanha tapa voi tarjota.

Viileän veden anti

Kylmävesihoito yhdistää vanhan eurooppalaisen parantamisperinteen ja tutun suomalaisen avannon kokonaisuudeksi, joka puhuttelee yhä useampaa. Keho vastaa viileään selkeästi suonten supistuessa ja laajetessa, ja mieli saa usein levollisen olon veden jälkeen. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua vaikka suomeksi ilmestyneeseen Wim Hofin teokseen kylmäaltistuksesta tai etsiä paikallinen avantouintiseura, joita löytyy ympäri maata. Maltillinen aloitus ja oman olon kuuntelu ovat aina lähtökohta. Joskus viileän veden herättämät tunteet ja kysymykset omasta jaksamisesta jäävät vaivaamaan mieltä pidemmäksi aikaa. Silloin moni kokee helpottavaksi puhua asioista rauhassa, ja tähän vastaa esimerkiksi puhelimitse tarjottava psyykkinen ohjaus, jossa kokenut neuvonantaja kuuntelee ja auttaa jäsentämään ajatuksia. Olipa kyse kehosta tai mielestä, lempeä eteneminen kantaa pisimmälle.