Asteekkien mytologia ja viiden auringon myytti

Mexica-kansan uskonto on yksi esikolumbiaalisen Amerikan tärkeimpiä mytologisia järjestelmiä. Aiheen kansa hallitsi Mesoamerikkaa 1300-luvulta valloitukseen 1521 saakka. Tenochtitlán-kaupunki, perustettu 1325, oli aiheen keskus. Pääjumalia ovat Huitzilopochtli, Quetzalcoatl ja Tlaloc. Viiden auringon kosmologiassa nykyinen on viides aikakausi. Tärkeimmät kalenterit olivat Tonalpohualli ja Xiuhpohualli. Florentinen koodeksi 1545–1590 on aiheen tärkein primaarilähde. Codex Borgia täydentää pohjaa. Miguel León-Portilla ja Eduardo Matos Moctezuma ovat avanneet aihetta. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää arkeologiaa, kielitiedettä ja vertailevaa uskontotiedettä. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, jumalkunnan ja kriittiset huomiot toisistaan.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat Mesoamerikan pitkän jatkuvuuden traditioon. Mexica-kansa, joka tunnetaan asteekkeina, asettui Texcoco-järven alueelle 1200-luvulla. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa uskonto ja mytologia tarjoavat kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Tenochtitlán perustettiin 1325 aiheen keskukseksi. Aiheen mytologia pohjautuu osittain Teotihuacánin ja tolteekkien kulttuureihin. Cortésin valloitus 1519–1521 toi espanjalaisten kuvauksia. Bernardino de Sahagún kokosi mytologian Florentinen koodeksiin 1545 alkaen. Eduardo Matos Moctezuma on kaivanut Templo Mayoria 1978 alkaen. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu maya-mytologia on lähikäsite, joka kuuluu samaan Mesoamerikan kulttuuripiiriin. Tolteekkien mytologia oli aiheen edeltäjä ja vaikutti suoraan moniin sen perusrakenteisiin. Niin sanottu inkojen mytologia on toinen esikolumbiaalinen järjestelmä Andien alueella. Aiheen taustakehyksinä toimivat uskonto ja mytologia laajempina kattokäsitteinä erilaisille perinteille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein nahuatlin tai espanjan alkuperäisinä. Mexica, Aztec mythology ja Nahuatl religion ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden Mesoamerikan perinteiden kanssa. Tenochtitlán-keskeisyys ja erityinen jumalkunta erottavat kuitenkin aiheen muista. Pääjumalat avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Pääjumalat

Pääjumalat aiheessa muodostavat sen ytimen. Niin sanottu Huitzilopochtli on Mexica-kansan suojelusjumala, auringon ja sodan jumala. Hänen kulttinsa oli Tenochtitlánin Templo Mayorin pohjoisella puolella. Niin sanottu Quetzalcoatl eli sulkakäärme on viisauden, tuulen ja papputaidon jumala. Hän on koko Mesoamerikan jaettu hahmo, joka tunnetaan myös mayoilla Kukulkán-nimellä. Niin sanottu Tezcatlipoca eli savuava peili on jaguaarin ja yön jumala, Quetzalcoatlin perinteinen vastapooli. Tlaloc on sateen ja maanviljelyn jumala, jolla on oma puoli Templo Mayorista. Niin sanottu Coatlicue on maan ja äitiyden jumalatar, jonka kuuluisa patsas on Mexico Cityn Anthropology-museossa. Mictlantecuhtli on alamaailman ja kuoleman jumala. Suomalaiset arkeologit ovat tutustuneet aiheen jumalkuntaan museokäynneillä Mexico Cityssä. Kosmologia ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kosmologia

Kosmologia aiheessa on omaperäinen ja moniulotteinen. Viiden auringon myytti kuvaa maailman luomista ja tuhoa viidesti. Nykyinen aikakausi luotiin Teotihuacánissa Nanahuatzin-jumalan uhrauksella. Maailmankaikkeus jakautuu kolmeen kerrokseen ja neljään suuntaan. Maapinta on jumalten ja ihmisten asuma keskialue. Mictlán on alamaailman yhdeksänkerroksinen alue. Tlalocan ja Tonatiuhichan ovat taivaallisia alueita. Tonalpohualli oli 260-päiväinen rituaalikalenteri, Xiuhpohualli 365-päiväinen aurinkokalenteri. Niiden yhdistelmä muodosti 52 vuoden syklin. Suomalaiset Mesoamerikan tutkijat ovat tarkastelleet kalentereita vertailevassa kontekstissa. Aiheen kosmologian rikkaus näkyy myös arkeologisissa löydöksissä. Lähteet ja primaariaineisto ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Lähteet ja primaariaineisto

Lähteet ja primaariaineisto aiheessa ovat moninaiset. Florentinen koodeksi 1545–1590 on aiheen tärkein primaarilähde. Sen kokosi Bernardino de Sahagún nahuatla puhuvien informanttien kanssa. Codex Borgia on aiheen harvoja säilyneitä esikolumbiaalisia koodekseja. Codex Mendoza 1542 sisältää kuvauksia yhteiskunnasta ja symboleista. Diego Durán kokosi Historia de las Indias 1581. Modernit kaivaukset Templo Mayorissa 1978 lähtien ovat tuoneet uutta tietoa. Miguel León-Portillan La filosofía náhuatl 1956 oli akateeminen käännekohta. Modernit tutkijat avaavat aihetta vertailevasta näkökulmasta. Suomalaiset harrastajat ovat tutustuneet aiheeseen käännöskirjoista. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee lähteiden luonnetta. Suuri osa lähteistä on espanjalaisten kokoamia. Tämä vaatii kriittistä lukutapaa. Toinen huomio koskee ihmisuhrien aihetta. Modernit tutkijat tarkastelevat kysymystä laajasta näkökulmasta. Sitä ei tule erottaa espanjalaisten valloitusperustelusta. Kolmas huomio koskee aiheen modernia romanttista käyttöä länsimaisessa esoteriassa. Mexicayotl-liike Meksikossa sisältää usein anakronistisia rekonstruktioita. Suomalaiset tutkijat suosittavat kriittistä lukutapaa populaarikirjallisuuden suhteen. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kulttuuriperinnön osana. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi populaarikulttuurin viihteeksi.

Aiheen jatko

Mesoamerikan mytologian tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman esikolumbiaalisen kulttuurihistorian rikkaaseen perintöön. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden moniulotteisen kulttuurin järjestelmälliseen tarkasteluun. Aihetta voi syventää suomalaisten arkeologien ja uskontotieteilijöiden teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Miguel León-Portillan La filosofía náhuatl 1956 on klassinen akateeminen lähde. Eduardo Matos Moctezuman teokset Templo Mayorista täydentävät arkeologista pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.