Aboriginaalien uniaika ja luomisajan tarinat

Maailman vanhimpiin jatkuviin perinteisiin kuuluu alkuperäiskansojen luomiskäsitys, laki ja kosmologia. Englanninkielinen termi Dreaming syntyi antropologien työssä. Frank Gillen ja Baldwin Spencer julkaisivat ensimmäisen tieteellisen kuvauksen 1899. Alkuperäiskansojen omat termit ovat Altyerre, Tjukurpa ja Wangarr. Aihe ei tarkoita pelkkää menneisyyttä, vaan jatkuvaa todellisuutta. Esi-isähahmot loivat maan ja yhteiskunnan järjestyksen. Aiheeseen kuuluvat unilaulut esi-isien matkoista. W. E. H. Stannerin esseet 1953 toivat aihetta yleisöön. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää uskontoa, lakia, taidetta ja maantieteellistä tietoa moniulotteiseksi kokonaisuudeksi. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, alkuperäiskansojen omat termit ja kriittiset huomiot toisistaan.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat Australian alkuperäiskansojen pitkään jatkuvaan perinteeseen. Alkuperäiskansojen historia ulottuu 65 000 vuotta taaksepäin. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa uskonto ja mytologia tarjoavat kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Aiheen englanninkielinen termi Dreaming on antropologien työn tulos. Frank Gillen ja Baldwin Spencer kehittivät termin 1899 The Native Tribes of Central Australia -teoksessaan. Termi pohjautuu osittain sanan altjira käännökseen. Deborah Bird Rose on tarkastellut aiheen kompleksisuutta. W. E. H. Stannerin essee The Dreaming 1953 oli akateeminen käännekohta. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanotut alkuperäiskansojen omat termit kuvaavat aihetta tarkemmin kuin yleinen englanninkielinen sana. Pitjantjatjaran kielen Tjukurpa, arrernten Altyerre, yolngun Wangarr ja warlpirin Jukurrpa ovat tunnetuimpia. Niin sanotut songlines eli unilaulut tai unipolut ovat aiheen rinnakkainen käsite, joka kuvaa esi-isien matkoja maan halki. Aiheen taustakehyksinä toimivat uskonto ja mytologia laajempina kattokäsitteinä erilaisille perinteille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Dreaming, Dreamtime ja Songlines ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden alkuperäiskansojen perinteiden kanssa. Aiheen jatkuva luonne ja maan keskeisyys erottavat kuitenkin sen muista. Esi-isähahmot ja luomisaika avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Esi-isät ja luominen

Esi-isähahmot ja luomisaika aiheessa muodostavat sen ytimen. Niin sanotut esi-isähahmot ovat olentoja, jotka kulkivat maan halki luomisajan aikana. Heidän matkansa loivat maan muodot, vesistöt ja kasvilajit. Niin sanottu sateenkaarikäärme Yulungur on yksi tunnetuimpia hahmoja, ja se esiintyy useiden alueiden perinteissä. Hänen liikkeensä loivat virrat, joet ja vesilähteet. Niin sanotut Wandjina-hahmot ovat Kimberleyn alueen tärkeitä hahmoja, ja niiden kuvia on löydetty kalliomaalauksina. Hahmojen luonne vaihtelee alueittain ja heimoittain merkittävästi. Aiheen mukaan esi-isähahmot ovat edelleen läsnä maan tietyissä paikoissa, joita kunnioitetaan pyhinä. Suomalaiset uskontotieteilijät ovat tutkineet aiheen rakennetta vertailevan uskontotieteen näkökulmasta. Unilaulut ja maan polut ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Unilaulut ja polut

Unilaulut ja maan polut aiheessa ovat keskeinen kerros. Niin sanotut songlines eli unipolut yhdistävät paikkoja, joissa esi-isähahmot kulkivat, lauluiksi ja kertomuksiksi. Polut voivat ulottua satoja tai jopa tuhansia kilometrejä halki Australian. Niin sanottu unilaulu sisältää maantieteellistä tietoa, ja sen avulla matkalainen voi navigoida tuntemattomassa maassa. Bruce Chatwinin kirja The Songlines 1987 popularisoi aihetta länsimaisessa kulttuurissa. Chatwinin teos sai myös kriittistä huomiota antropologien keskuudessa. Niin sanottu unilaulujen perinne on osa elävää alkuperäiskansojen kulttuuria ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Modernit alkuperäiskansojen maa-oikeustaistelut käyttävät unipolkujen tietoa todisteena maan yhteyksistä. Suomalaiset alkuperäiskansojen ystävät ovat tutustuneet aiheeseen käännöskirjojen kautta. Modernit muodot ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Modernit muodot

Modernit muodot aiheessa ovat moninaiset. Niin sanottu Papunyan taideliike 1971 toi aiheen kuvia länsimaisille markkinoille. Taiteilijat alkoivat maalata aiheen kertomuksia akryylimaaleilla. Pisteet ja symboliset kuviot ovat aiheen taiteen tunnuspiirteitä. Aboriginaalien taide on saanut tunnustusta 1980-luvulta. Maa-oikeuslainsäädäntö 1976 ja Mabo-päätös 1992 tunnustivat yhteyden maahan. Aiheen tieto on osa alkuperäiskansojen identiteettiä. Sylvie Poirier ja muut uskontotieteilijät jatkavat tutkimusta. Suomalaiset etnografit ovat osallistuneet keskusteluun. Aihe on osa elävää alkuperäiskansojen kulttuuria, ei pelkkä menneisyyden ilmiö. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen länsimaisten kuvausten rajoituksia. Termit Dreaming ja Dreamtime ovat antropologien käännöksiä. Tutkijat suosittavat alkuperäiskansojen oman terminologian käyttöä. Toinen huomio koskee aiheen romanttista käyttöä länsimaisessa kulttuurissa. Bruce Chatwinin kirjan suosio on tuonut myös pinnallisia tulkintoja. Kolmas huomio koskee kulttuurisen kunnioituksen kysymystä. Aiheen aitoa tietoa hallitsevat alkuperäiskansojen vanhimmat. Tutkijat suosittavat aiheen tarkastelua alkuperäiskansojen äänten kautta. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä ja elävänä perinteenä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi länsimaiseksi käännökseksi.

Aiheen jatko

Kosmologisen perinteen tutkiminen tarjoaa näkökulman maailman vanhimpaan jatkuvaan järjestelmään. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden moniulotteisen kulttuurin kunnioittavaan tarkasteluun. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden ja etnografien teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. W. E. H. Stannerin White Man Got No Dreaming 1979 on klassinen akateeminen lähde. Deborah Bird Rosen Dingo Makes Us Human täydentää modernia pohjaa. Säännöllinen lukeminen alkuperäiskansojen omien kirjoittajien teksteistä rakentaa kunnioittavaa pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Suomalaiset Australian-matkailijat voivat tutustua aiheeseen kulttuurikeskusten ohjatuilla retkillä. Aiheen aito tuntemus vaatii alkuperäiskansojen omien äänten kuuntelua.