Eri meedioiden riippumattomilla viesteillä tehty ristikirjeenvaihto on noussut tunnetuksi parapsykologian alalla
Ajatus useiden meedioiden riippumattomista mutta toisiinsa sopivista viesteistä on poikkeuksellinen. Se on yksi 1900-luvun alkupuolen kiinnostavimmista ilmiöistä. Parapsykologian alalla aihe on saanut paljon huomiota. Niin sanottu cross-correspondences -tutkimusohjelma kesti yli kolmekymmentä vuotta ja tuotti tuhansia sivuja viestejä. Aiheen taustalla on toive kuolleiden tutkijoiden tahdosta. Heidän tahtonsa valvoa omaa tutkimustaan voisi näkyä jälkikäteen viestien yhteensopivuudessa. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen ja parapsykologian harrastajien välityksellä. Aihe yhdistää kirjallisuustutkimuksen, parapsykologian ja klassisen sivistyksen yllättävän kiehtovalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa lähteet, niiden tulkinnat ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen synty ajoittuu vuoteen 1901, kun Cambridgen filosofi ja parapsykologian tutkija F. W. H. Myers kuoli. Hänen perustamansa Society for Psychical Research jatkoi työtä. Jäsenet alkoivat saada viestejä, jotka tuntuivat tulevan Myersiltä itseltään. Useat eri meediot eri puolilla Englantia, Intiaa ja Yhdysvaltoja kirjoittivat viestejä. Niiden palaset sopivat yhteen kuin yhden sanoman osat. Aihe asettuu osaksi laajempaa keskustelua, jossa spiritualismi tarjosi kehyksen tällaisten kokemusten tarkasteluun. Tämä kehys oli vahva 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Tutkimusohjelman keskeisiä meedioita olivat Margaret Verrall, Helen Verrall, Winifred Coombe-Tennant ja Leonora Piper. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Tavallinen meediumistuntovaihe on yksittäinen tilaisuus. Siinä yksi meedio välittää viestejä yhdelle tai useammalle vastaanottajalle. Ristikirjeenvaihto eroaa tästä siten, että viestit kerätään eri meediolta itsenäisesti ja yhdistetään myöhemmin. Automaattikirjoitus on käytännön työväline, jolla useimmat ristikirjeenvaihtojen viestit kirjoitettiin. Aihe nivoutuu osaksi laajempaa kenttää. Tällaiselle kentälle spiritualismi antaa tunnetun nimensä. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englanninkielisinä lainoina. Cross-correspondences ja automatic writing ovat tunnetuimpia. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin, mutta niiden tarkka erottelu auttaa lukemaan kirjallisuutta oikein. Olennaista on muistaa, että viestien arvioinnissa keskeistä on niiden riippumaton synty. Ohjelman keskeiset löydökset avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Ohjelman keskeiset löydökset levisivät vuosikymmenien aikana. Ensimmäinen tunnettu yhteenkuuluvuus löytyi vuoden 1907 paikkeilla. Margaret Verrallin kirjoittama latinankielinen lause sopi yhteen Helen Verrallin saaman lauseen kanssa. Kumpikaan ei tiennyt toisen tekstistä etukäteen. Useat samanlaiset löydökset seurasivat 1910- ja 1920-luvulla. Erityisen tunnettu on Ear of Dionysius -tapaus. Siinä kreikkalaisen klassisen kirjallisuuden viittaukset eri meedioilta sopivat samaan tarinaan. Suomalaisille lukijoille tunnetuimmat tapaukset ovat olleet juuri klassisen sivistyksen sisältämät. Niiden todentaminen vaatii erityisen tarkkaa lähilukua. Tutkimusta dokumentoitiin tiukassa pöytäkirjassa Society for Psychical Researchin julkaisuissa. Tieteelliset arvioinnit löydöksistä ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Tieteelliset arvioinnit löydöksistä ovat olleet jakautuneita alusta lähtien. Kannattajat näkivät yhteenkuuluvuudet selvänä todisteena tietoisuuden jatkumisesta kuoleman jälkeen. Heidän mukaansa yksittäisten lauseiden sopiminen yhteen olisi sattumaa. Toistuva järjestelmällinen yhteensopivuus klassisten viittausten kanssa on heidän mielestään merkittävä. Tällaista ilmiötä voidaan selittää vain itsenäisellä tiedonlähteellä. Kriitikot puolestaan huomauttivat, että meediot tunsivat toisiaan. He jakoivat samanlaisen klassisen sivistyksen taustan. Lisäksi tutkijat itse päättivät, mitkä viestit ovat osa kirjeenvaihtoa, mikä mahdollisti vahvistusvinouman. Suomalaiset parapsykologian tutkijat ovat seuranneet keskustelua varovaisesti. Akateeminen valtavirta pitää aihetta toistaiseksi todistamattomana mutta historiallisesti kiinnostavana. Tutkimuksen myöhempi kohtalo kuuluu tarkasteluun rinnalla.
Tutkimuksen myöhempi kohtalo on osa aiheen kokonaiskuvaa. Cross-correspondences -ohjelma jatkui aktiivisena 1930-luvulle saakka. Jane Lyttelton ja muut myöhempien sukupolvien tutkijat keräsivät vielä viestejä 1940-luvun aikana. Sen jälkeen ohjelma hiipui hitaasti, kun keskeisten tutkijoiden ja meedioiden sukupolvi siirtyi pois. Modernit parapsykologit, kuten Alan Gauld, ovat tarkastelleet aineistoa uudelleen 1980- ja 1990-luvun teoksissaan. Suomalaiseen keskusteluun aihe on tullut näiden myöhempien tutkimusten kautta. Aineisto on edelleen saatavilla Society for Psychical Researchin arkistoissa Lontoossa. Kotimaisia tutkijoita aiheen parissa on vähän. Modernin tutkimuksen näkökulmat avaavat aiheen seuraavan ulottuvuuden.
Modernin tutkimuksen näkökulmat ovat tuoneet aiheeseen uutta kerrosta. Digitaalinen tekstitutkimus mahdollistaa nykyään aineiston tarkemman vertailun kuin alkuperäiset tutkijat aikanaan kykenivät. Toiset tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota viestien kirjallisiin tyylipiirteisiin. Tämä lähestymistapa avaa kysymyksiä alkuperästä uudella tavalla. Kolmas huomio koskee aineiston kulttuurista kontekstia, sillä kyseessä on tietyn aikakauden ja luokan tuotos. Suomalaiset humanistit ovat lähestyneet aihetta kirjallisuus- ja kulttuurihistorian näkökulmista. Tällainen lähestyminen erottaa aiheen tieteellisen kysymyksen sen historiallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä. Maltillinen ja monitieteinen ote säilyttää aiheen kiehtovuuden. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi mystiseksi väitteeksi tai pelkäksi historialliseksi kuriositeetiksi.
Useiden meedioiden riippumattomien viestien yhteensopivuus tarjoaa kiehtovan tarkastelukohteen. Sekä parapsykologian että kirjallisuustutkimuksen näkökulmasta aihe on rikas. Aiheen ydin ei ole valmiiden vastausten saaminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhteen 1900-luvun alun erikoisimpaan tutkimusohjelmaan. Aihetta voi syventää Alan Gauldin teosten kautta sekä Society for Psychical Researchin julkaisujen parissa. Suomalaisen parapsykologian yleisteokset antavat hyvän pohjan kotimaiselle keskustelulle. Akateemiset uskontotieteen ja kirjallisuustieteen yleisesitykset auttavat sijoittamaan aiheen laajempaan kontekstiin. Oma kiinnostus parapsykologian historiaan voi joskus syvetä omaa elämää koskeviksi pohdinnoiksi. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia. Henkinen sparraus täydentää sitä, mitä kirjat ja arkistolähteet tarjoavat omalla tavallaan.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
