Kiroustyö ja vahingoittavan taian historia

Varastettu viitta, petollinen kilpakosija tai kateellinen naapuri saivat ihmiset kautta aikojen hakemaan apua taikuudesta. Antiikin roomalaiset raapustivat vihamiestensä nimiä lyijylevyihin ja heittivät ne kaivoihin. Suomalaisessa kansanperinteessä pelättiin pahansuopia, jotka saattoivat lähettää naapurin karjaan sairauden tai onnettomuuden. Kiroustyö on kuitenkin aina kulkenut käsi kädessä suojautumisen kanssa. Tietäjät palauttivat pahan sen lähettäjälle, ja amuletit, suola ja rauta suojasivat kotia. Amerikkalaisessa kansanmagiassa puolestaan tunnetaan rituaalit, joilla tiellä olevat esteet poistetaan. Nykynoitien keskuudessa kiroaminen herättää vilkasta keskustelua etiikasta ja vastuusta. Historia paljastaa, miten syvästi pelko, kateus ja oikeudenkaipuu ovat muokanneet ihmisten uskomuksia.

Taika, joka tuo vahinkoa

Kirous on vanhimpia tunnettuja taian muotoja. Sen tarkoituksena on tuottaa toiselle ihmiselle epäonnea, sairautta tai menetyksiä yliluonnollisin keinoin. Kiroustyö tarkoittaa tällaisen vahingoittavan taian tietoista harjoittamista. Sitä on tehty lähes kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Kirouksen kohteena saattoi olla yksittäinen ihminen, koko suku tai jopa kylän karja. Usein taustalla on kateus, kosto tai halu saada oikeutta tilanteessa, jossa muut keinot ovat loppuneet. Kun pohditaan, mitä noituus on pitänyt sisällään eri aikoina, kirous kuuluu sen synkimpiin puoliin. Monissa perinteissä kirouksen ja suojeluksen raja on silti häilyvä. Vanhimmat säilyneet todisteet kiroamisesta ovat kirjaimellisesti kiveen ja metalliin kaiverrettuja.

Antiikin lyijyiset kiroustaulut

Kreikkalaiset ja roomalaiset kirjoittivat kirouksiaan ohuisiin lyijylevyihin, joita tutkijat kutsuvat kiroustauluiksi. Levyyn raapustettiin uhrin nimi ja toive siitä, mitä hänelle pitäisi tapahtua. Sen jälkeen levy taitettiin, lävistettiin naulalla ja upotettiin kaivoon, lähteeseen tai hautaan. Näin viesti kulki maanalaisille jumalille ja vainajien hengille. Englannin Bathista on löydetty yli sata taulua, joissa pyydetään rangaistusta varkaille. Tauluissa mainitaan varastettuina esimerkiksi viitta, sormus ja kolikot. Roomalaisessa yhteiskunnassa noituus oli virallisesti kiellettyä. Tauluja tilattiin silti ahkerasti taitavilta kirjureilta. Samankaltaiset uskomukset elivät vuosisatoja myöhemmin myös suomalaisissa kylissä.

Pahansuovat suomalaisissa kylissä

Suomalaisessa kansanuskossa vahingoittavaa taikaa harjoittavia kutsuttiin pahansuoviksi tai pahantekijöiksi. Heidän uskottiin aiheuttavan sairauksia, karjan kuolemia ja huonoja satoja. Sairautta saatettiin selittää noidannuolella, jonka joku oli lähettänyt kateuttaan. Pahaa voitiin tehdä myös hautausmaalta tuodulla mullalla, jota sanottiin kalmaksi. Kateus nähtiin kyläyhteisön suurena vaarana, sillä naapurin menestys herätti helposti epäluuloa. Tietäjät olivat kylän asiantuntijoita, joiden puoleen käännyttiin, kun epäonnelle ei löytynyt muuta selitystä. Heidän tehtävänsä oli selvittää, kuka pahan oli lähettänyt. Tietäjä saattoi nähdä syyllisen kasvot vedestä tai viinasta. Vahingoittavan taian tavat vaihtelivat kuitenkin suuresti eri puolilla maailmaa.

Nuket, jauheet ja nimet

Euroopan noitavainojen aikana syytettyjen kerrottiin muovailleen vahasta tai savesta pieniä nukkeja uhreistaan. Nukkeen pistetyn neulan uskottiin aiheuttavan kipua samaan kohtaan ihmisen ruumiissa. Amerikkalaisessa kansanmagiassa kiroaminen liittyi usein jauheisiin, joita siroteltiin uhrin kynnykselle tai polulle. Ajatuksena oli tukkia ihmisen tie onneen, rakkauteen tai työhön. Suomessakin tunnettiin taikoja, joissa ihmisen vaatteita, hiuksia tai jalanjälkiä käytettiin häntä vastaan. Monessa perinteessä nimi oli kirouksen ydin, sillä sen uskottiin sitovan ihmisen taikaan. Voodoo-nukesta tuli populaarikulttuurin suosikki, vaikka sen yhteys todelliseen voodoo-uskontoon on hyvin ohut. Jokaista kirouksen muotoa vastaan kehitettiin kuitenkin myös keinoja suojautua.

Pahan palauttaminen ja suoja

Suomalaiset tietäjät eivät tyytyneet pelkästään parantamaan, vaan he myös palauttivat pahan sen lähettäjälle. Loitsuissa sairaus käskettiin takaisin sinne, mistä se oli tullut. Kotia suojattiin suolalla, raudalla ja pihlajalla, ja kynnyksen alle saatettiin kätkeä terävä esine. Välimeren maissa pahaa silmää torjuttiin sinisillä silmäamuleteilla, joita näkee edelleen kaikkialla Turkissa ja Kreikassa. Amerikkalaisessa kansanmagiassa kirouksen poistamiseen käytettiin yrttikylpyjä ja rukouksia. Niiden avulla tukittu tie avattiin uudelleen. Joissakin perheissä suojaesineet kulkivat sukupolvelta toiselle. Monille suojautuminen oli yhtä tärkeää kuin itse kirous. Nykyajan noidat ovat joutuneet pohtimaan samoja kysymyksiä uudesta näkökulmasta.

Etiikka nykynoitien keskuudessa

Wicca-uskonnossa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan saa tehdä mitä haluaa, kunhan ei vahingoita ketään. Monet wiccalaiset uskovat myös kolminkertaisen paluun lakiin, jonka mukaan jokainen teko palaa tekijälleen kolminkertaisena. Toiset nykynoidat taas pitävät kirousta oikeutettuna puolustuskeinona. He käyttävät sitä tilanteissa, joissa kokevat joutuneensa vääryyden kohteeksi. Psykologit selittävät kirousten tehoa uskomuksen voimalla. Ihminen, joka uskoo olevansa kirottu, voi alkaa tulkita kaikki vastoinkäymiset kirouksen merkeiksi. Ilmiötä kutsutaan nosebovaikutukseksi, ja se on lumevaikutuksen synkkä vastakohta. Tämä on osoitus siitä, miten voimakkaasti pelko vaikuttaa mieleen ja kehoon. Keskustelu kirouksista kertoo lopulta enemmän ihmisen tunteista kuin itse taikuudesta.

Pelosta kohti ymmärrystä

Kirous on kautta aikojen ollut keino purkaa vihaa, kateutta ja voimattomuuden tunnetta. Kiroustyö kertoo siis yhtä paljon ihmisen tunteista kuin taikuudesta itsestään. Suomalaisten loitsujen maailmaan pääsee tutustumaan kokoelmassa “Suomen kansan vanhat runot”. Sen on julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Siitä löytyy satoja loitsuja, joilla pahaa sekä lähetettiin että torjuttiin. Joskus ihminen kokee elämänsä olevan kuin kirouksen vallassa, kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Silloin voi auttaa puhelimitse annettava psyykkinen ohjaus. Kokenut neuvonantaja voi auttaa näkemään, mistä raskas tunne on peräisin ja miten sen otteesta voi irrottautua. Moni löytää keskustelusta uutta rohkeutta ja tunteen siitä, että oma tie on taas auki.