Kuppaushoito saunan lauteilta nykypäivään

Lauantai-illan saunassa istui ennen kupparieukko, joka asetteli lehmänsarvia kyläläisten selkään. Sama menetelmä tunnettiin muinaisessa Egyptissä, antiikin Kreikassa, Kiinassa ja islamilaisessa maailmassa. Kuppaushoito perustuu imuvoimaan, joka nostaa ihoa ja sen alla olevia kudoksia kupin sisään. Perinteinen kuppaus tehtiin pienten viiltojen kautta, kun taas nykyään suositaan usein kuivaa menetelmää ilman haavoja. Hoidon jäljiltä iholle jää pyöreitä mustelmia, jotka herättivät maailmanlaajuista huomiota uimarien selissä. Moni käyttää kuppausta lihasjännityksen ja kipujen lievittämiseen. Tutkimusnäyttö on vielä rajallista, mutta kiinnostus vanhaa menetelmää kohtaan kasvaa. Kansanparannuksen perinteellä on tässä kiehtova jatkumo.

Imuvoimaa kupin sisällä

Iholle painettu kuppi tarttuu kiinni ja vetää ihoa ylöspäin, kunnes sen sisällä on tiivis kumpu. Kuppaushoito perustuu juuri tähän alipaineeseen, jonka uskotaan lisäävän verenkiertoa ja rentouttavan kudoksia. Hoitoa annetaan useimmiten selkään, hartioihin ja niskaan. Kuivakuppauksessa kupit asetetaan ehjälle iholle. Märkäkuppauksessa ihoon tehdään ensin pieniä viiltoja, ja kupin avulla vähän verta imetään pois. Suomessa menetelmä tunnetaan erityisesti saunaperinteen osana. Kuppaus on yksi niistä hoidoista, joiden kautta vaihtoehtoinen lääketiede on tullut monelle tutuksi. Nykyään sitä tarjoavat hierojat, kupparit ja monet täydentävien hoitojen ammattilaiset. Menetelmän juuret ovat kuitenkin paljon kauempana kuin suomalaisessa saunassa.

Egyptistä Kiinaan ja Arabiaan

Yksi vanhimmista kirjallisista maininnoista löytyy egyptiläisestä Ebersin papyruksesta, joka on noin 3500 vuotta vanha. Antiikin Kreikassa Hippokrates kuvasi kuppausta, ja sen asema perustui oppiin neljästä ruumiinnesteestä. Sairauden ajateltiin johtuvan nesteiden epätasapainosta, jota korjattiin poistamalla huonoa verta. Kiinassa kupit valmistettiin bambusta, ja niiden sisälle luotiin alipaine tulen avulla. Islamilaisessa maailmassa märkäkuppausta kutsutaan nimellä hijama, ja sitä pidetään edelleen arvostettuna perinteenä. Nykyään vaihtoehtoinen lääketiede nojaa osittain samoihin vanhoihin oppeihin, vaikka selitykset ovat muuttuneet. Pohjolassa kuppauksella oli kuitenkin aivan oma, saunaan sidottu luonteensa.

Kupparit ja lehmänsarvet

Suomessa kuppaus kuului vuosisatojen ajan maaseudun arkeen. Kupparit olivat useimmiten naisia, jotka kiersivät kylissä tai kuppasivat oman talonsa saunassa. Monessa pitäjässä oli oma tunnettu kupparinsa, jonka luona käytiin säännöllisesti. Välineinä käytettiin lehmänsarvia, joiden kärkeen oli tehty pieni reikä. Kuppari teki ihoon viillot pienellä iskuraudalla ja asetti sarven paikalleen. Sen jälkeen hän imi sarven kärjestä ilmaa ja tukki reiän nopeasti vahalla tai kielellään. Kuppauksella hoidettiin päänsärkyä, kolotusta, väsymystä ja monia muita vaivoja. Sauna oli tähän sopiva paikka, sillä lämpö avasi ihon ja rentoutti lihakset. Lääkärit suhtautuivat tapaan ajoittain epäluuloisesti, mutta se säilyi pitkälle 1900-luvulle. Nykyinen kuppaus on lähtökohdiltaan samanlaista, mutta välineet ovat muuttuneet.

Lasia, silikonia ja tulta

Nykyään kuppaukseen käytetään lasisia, muovisia tai silikonisia kuppeja. Lasikupeissa alipaine syntyy perinteisesti lämmöllä, kun kupin sisällä hetken palanut liekki kuluttaa ilmaa. Muovikupeissa on pumppu, jolla imua voi säätää tarkasti. Silikonikuppeja puristetaan sormin, ja ne sopivat myös kotikäyttöön. Imun voimakkuus valitaan asiakkaan tuntemusten mukaan, ja ensimmäisellä kerralla se pidetään kevyenä. Liukukuppauksessa iholle levitetään öljyä ja kuppia liikutetaan pitkin lihaksia kuin hieronnassa. Kuppeja pidetään paikallaan yleensä viidestä 15 minuuttiin. Märkäkuppaus tehdään puhtain ja kertakäyttöisin välinein, ja sitä saa tehdä vain koulutettu kuppari. Hoidon jälkeen suositellaan juomaan vettä ja välttämään kylmää tuulta. Hoidon jälkeen iholle jää usein selvästi näkyviä merkkejä.

Pyöreät jäljet iholla

Kupin kohdalle muodostuu tummanpunainen tai violetti rengas, joka muistuttaa mustelmaa. Jäljet syntyvät, kun alipaine rikkoo pieniä hiussuonia ihon alla. Ne haalistuvat yleensä muutamassa päivässä tai viikossa. Perinteisesti jälkien väriä on tulkittu merkkinä elimistön kuona-aineista tai verenkierron tilasta. Lääketieteellisesti tälle ei ole näyttöä, vaan väri kertoo lähinnä kudoksen ja verisuonten reaktiosta. Maailma kiinnitti huomiota kuppaukseen vuonna 2016 Rion olympiakisoissa. Uimareiden selissä nähtiin silloin pyöreitä jälkiä, jotka herättivät uteliaisuutta. Urheilijat käyttivät hoitoa palautumisen tukena. Pian kuppaus nousi suosituksi myös kuntoilijoiden keskuudessa. Kasvava suosio on herättänyt myös kysymyksiä hoidon tehosta.

Tutkimus ja varotoimet

Kuppauksesta on tehty tutkimuksia erityisesti niska- ja selkäkipujen hoidossa. Osa niistä viittaa siihen, että hoito voi lievittää kipua ja jäykkyyttä ainakin lyhyellä aikavälillä. Tutkimusten laatu on kuitenkin vaihtelevaa, ja vahvempaa näyttöä tarvitaan. Lumevaikutuksen osuutta on vaikea arvioida, koska hoito on tuntuva ja jättää näkyvät jäljet. Kuppausta ei suositella verenohennuslääkkeitä käyttäville, raskaana oleville eikä ihottumaisille tai rikkinäisille ihoalueille. Märkäkuppauksessa hygienia on erityisen tärkeää tulehdusten välttämiseksi. Hoidon jälkeen voi tuntua lievää arkuutta, joka menee yleensä ohi parissa päivässä. Kuppaus ei korvaa lääkärin hoitoa, mutta moni kokee sen hyödylliseksi rentoutumisen ja lihashuollon tukena.

Vanha taito uusin välinein

Kuppaus yhdistää vuosituhansien parannusperinteen ja suomalaisen saunakulttuurin tavalla, joka ei ole kadonnut. Kuppaushoito sopii aloittelijalle parhaiten kuivana menetelmänä, jonka tekee koulutettu kuppari tai hieroja. Silloin voi rauhassa tunnustella, miltä imu tuntuu ja miten keho reagoi. Kotikäyttöön sopivat silikonikupit, joilla voi hoitaa esimerkiksi hartioita kevyesti. Niiden kanssa kannattaa aloittaa lyhyillä hoitokerroilla. Märkäkuppaukseen kannattaa hakeutua vain koulutetulle tekijälle, joka työskentelee puhtain välinein. Perinteen historiaan voi perehtyä Elias Lönnrotin teoksessa “Suomalaisen talonpojan kotilääkäri”, joka ilmestyi vuonna 1839. Siitä näkee, miten tärkeä osa kansan terveydenhoitoa sauna ja kuppaus aikanaan olivat.