Mina Crandon ja Margeryn istunnot

Bostonissa toiminut Margery-niminen meedio on yksi 1920-luvun kiistanalaisimpia istuntotapauksia. Hän syntyi 1888 Ontariossa Kanadassa ja kuoli 1941. Aiheen meedion työ alkoi 1923 Le Roi Crandonin kiinnostuksen myötä. Scientific American -kiista 1924 oli aiheen tunnetuin tutkimus. Lehti tarjosi 2500 dollarin palkinnon aitojen ilmiöiden osoittajalle. Komitean jäseninä olivat Harry Houdini ja Walter Franklin Prince. Houdini julisti aiheen huijariksi julkisessa kiistassa. Komitea jakautui äänestyksessä, eikä palkintoa annettu. Peukalonjälkikiista 1932 paljasti, että jälki kuului elävälle hammaslääkärille. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää 1920-luvun istuntoperinteen ja akateemisen tutkimuksen.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1880-luvun Kanadaan. Niin sanottu Mina Stinson syntyi joulukuussa 1888 Princeton-nimisessä Ontariossa. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa spiritualismi tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Hän muutti Bostoniin nuorena ja avioitui ensin liikemiehen kanssa. Uusi avioliitto Le Roi Crandonin kanssa 1918 muutti elämän suunnan. Meedion työ alkoi 1923 kotinsa istuntopiirissä Beacon Hillillä. Walter Stinson, hänen veljensä, oli kuollut juna-onnettomuudessa 1911. Walterin hahmo tuli aiheen pääohjaajaksi. Aihe sai kansainvälistä huomiota fyysisten ilmiöiden tähden. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu fyysisen meediotyypin kategoria, johon aihe kuului, sisältää materialisaatioita ja kosketuksia. Eusapia Palladino 1854–1918 oli aiheen edeltäjä eurooppalaisessa kontekstissa. Leonora Piper 1859–1950 oli aiheen aikalainen, mutta edusti henkistä transsi-meediotyyppiä. Aiheen taustakehyksenä toimii spiritualismi laajempana kattokäsitteenä modernin liikkeen muodoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Physical mediumship, séance ja ectoplasm ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin parapsykologian klassisen tutkimuksen kanssa. Fyysisten ilmiöiden istunnot ja akateemisen huomion määrä erottavat kuitenkin aiheen muista. Tieteellinen tutkimus avaa aiheen seuraavan kerroksen.

Tieteellinen tutkimus

Tieteellinen tutkimus aiheen suhteen oli laajaa. Niin sanottu Scientific American -lehti perusti tutkimuskomitean 1923 tarjotakseen palkinnon aiheille meedioille. Komiteassa oli viisi jäsentä. Komitean jäsenet olivat Houdini, Prince, Carrington, Comstock ja McDougall. Houdini vastusti aihetta ja paljasti huijaustekniikoita. Carrington puolusti aihetta osittain, Prince ja McDougall olivat skeptisempiä. Niin sanottu Harvard-tutkimus 1925 jatkoi aiheen tarkastelua. Eric Dingwall tutki aihetta 1925 ja 1926 Lontoossa. Dingwallin raportti oli kriittinen. Suomalaiset parapsykologian harrastajat ovat tutustuneet aiheen klassisiin tutkimuksiin käännöskirjojen kautta. Peukalonjälkikiista ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Peukalonjälkikiista

Peukalonjälkikiista 1932 oli aiheen lopullinen käännekohta. Walter-veljen väitetyt peukalonjäljet vahasta olivat istuntojen erikoispiirre. Kannattajat pitivät jälkiä todisteena Walterin läsnäolosta. Niin sanottu E. E. Dudley, paikallinen tutkija, tutki peukalonjäljet järjestelmällisesti 1932. Hänen vertailunsa osoitti, että jäljet kuuluivat Frederick Caldwellille, aiheen hammaslääkärille. Caldwell oli elävä, joten Walter ei voinut olla kuolleen veljen palaaminen. Tämä paljastus oli yksi 1900-luvun selvimpiä huijaustapauksia. Kannattajat yrittivät puolustaa tapausta, mutta paljastus oli vakuuttava. Suomalaiset uskontotieteilijät ovat tarkastelleet tapausta esimerkkinä tieteellisen tutkimuksen kyvystä paljastaa huijausta. Modernit näkökulmat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Modernit näkökulmat

Modernit näkökulmat aiheeseen ovat moninaiset. Spiritualistinen yhteisö tuki aihetta voimakkaasti 1920-luvulla. Peukalonjälkikiista vähensi tukea 1932 jälkeen. Istunnot loppuivat 1930-luvun loppuun mennessä. Niin sanottu Mary Roach kuvasi aihetta 2005 kirjassaan Spook. Massimo Polidoro on pitänyt aihetta klassisena 1920-luvun huijaustapauksena. Populaarikulttuuri on käsitellyt aihetta dokumenteissa ja kirjoissa. Aiheen tapaus on saanut myös feministisen tarkastelun. Suomalaiset uskontotieteilijät ovat osallistuneet keskusteluun. Aiheen tapaus on osa 1900-luvun alkupuolen istuntoperinteen ja akateemisen tutkimuksen vuoropuhelua. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen istuntojen tieteellistä asemaa. Akateeminen valtavirta pitää aihetta yhtenä 1920-luvun selvimpiä huijaustapauksia. Toinen huomio koskee aiheen aviomiehen roolia. Le Roi Crandon, Harvardin kirurgi, oli aktiivinen osallistuja istuntojen järjestämisessä ja saattoi vaikuttaa olosuhteisiin. Tämä konteksti vaatii kriittistä tarkastelua. Kolmas huomio koskee aiheen historiallista merkitystä. Vaikka tapaus oli huijaus, se vaikutti merkittävästi modernin parapsykologian tutkimusmenetelmien kehitykseen. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat aiheen tarkastelua moniulotteisesti. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä 1920-luvun tapauksena. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi huijauksen kuvaukseksi vaan elää osana 1900-luvun alkupuolen tieteen ja kulttuurin vuoropuhelua.

Aiheen jatko

Klassisen huijaustapauksen tutkiminen tarjoaa näkökulman 1920-luvun istuntoperinteen ja tutkimuksen vuoropuheluun. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden merkittävän tapauksen moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden ja parapsykologian harrastajien teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Massimo Polidoron Final Séance 2001 on klassinen kriittinen lähde. Aikalaisten raportit Harry Houdinilta ja Walter Franklin Princeltä täydentävät pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.