Leonora Piper ja William Jamesin tutkimus

Parapsykologian historian tärkeimpiin tapauksiin kuuluu amerikkalainen transsimeedio 1880-luvulta lähtien. Hän syntyi 1859 New Hampshiressa ja kuoli 1950. Aihe aloitti transsi-istuntoja Bostonissa 1884. William James, Harvardin yliopiston psykologi, kohtasi aiheen 1885. James kutsui aihetta valkoiseksi varikseksi. Society for Psychical Research lähetti Richard Hodgsonin tutkimaan aihetta 1887. James Hyslop jatkoi tutkimuksia Hodgsonin jälkeen. Istunnoissa ilmaantui hahmoja, kuten Phinuit ja George Pelham. Aihetta ei koskaan saatu kiinni huijauksesta tutkimuksista huolimatta. Aiheen merkitys parapsykologiassa on huomattava. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää parapsykologian ja akateemisen tutkimuksen kiinnostavalla tavalla.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Yhdysvaltoihin. Niin sanottu Leonore Symonds syntyi kesäkuussa 1859 Nashuassa New Hampshiressa. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa spiritualismi tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Hän avioitui William Piperin kanssa Bostonissa 1881. Aiheen transsi-istuntojen ura alkoi 1884 paikallisessa piirissä Bostonissa. William James, Harvardin yliopiston psykologi, kuuli aiheesta 1885 anoppiinsa Eliza Gibbensiin liittyvän istunnon kautta. Jamesin kiinnostus johti pitkään tutkimusyhteistyöhön. Aihe oli alusta lähtien akateemisen tutkimuksen kohteena, mikä erotti hänet aikalaisistaan. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu transsi-meedio on lähikäsite, johon aihe kuului erikoismuotona. Eusapia Palladino 1854–1918 oli aiheen aikalainen mutta fyysisen meediotyypin edustaja. Niin sanottu Mina Crandon eli Margery 1888–1941 oli toinen aikalainen Yhdysvalloissa. Aiheen taustakehyksenä toimii spiritualismi laajempana kattokäsitteenä modernin liikkeen muodoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Mental mediumship, trance medium ja spirit communication ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin parapsykologian klassisen tutkimuksen kanssa. Transsiluonne ja akateeminen tutkimuksellinen lähestymistapa erottavat kuitenkin aiheen muista. Tieteellinen tutkimus avaa aiheen seuraavan kerroksen.

Tieteellinen tutkimus

Tieteellinen tutkimus aiheessa oli erityisen perusteellinen. Niin sanottu William James kohtasi aiheen 1885 ja jatkoi tutkimusta useita vuosia. Hänen kuvauksensa aiheesta julkaistiin Society for Psychical Researchin Proceedings -julkaisussa 1886. Richard Hodgson Society for Psychical Researchista otti tutkimuksen päävastuun 1887. Hodgsonin tutkimus jatkui 1905 asti. Se on yksi pisimpiä yhden meedion tutkimuksia. James Hyslop jatkoi tutkimuksia 1906 alkaen. American Society for Psychical Researchin tutkimukset jatkuivat 1910-luvulle. Aihe tutkittiin myös Englannissa 1889–1890. Suomalaiset harrastajat ovat tutustuneet aiheen klassisiin raportteihin. Transsihahmot ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Transsihahmot

Transsihahmot aiheen istunnoissa muodostavat erityisen kerrostuman. Niin sanottu Phinuit oli aiheen ensimmäinen tunnettu hahmo, jonka väitettiin olevan ranskalainen lääkäri. Phinuitin kielitaito ja lääketieteellinen tieto olivat kuitenkin kyseenalaisia. Niin sanottu George Pelham eli G. P. oli toinen merkittävä hahmo, joka ilmaantui 1892. Pelham tunnistettiin nuorena oikeustieteen tutkijana, joka oli kuollut hevoselta pudottuaan New Yorkissa 1892. Hänen tunnistuskykynsä tutkimuksissa oli aiheen tunnetuimpia tapauksia. Niin sanottu Imperator-piiri muodostui 1897, ja se sisälsi useita hahmoja. Aiheen hahmot vaihtuivat ajan myötä, mikä on tutkijoiden keskustelun aihe. Modernit tutkijat ovat tarkastelleet hahmojen psykologista luonnetta. Suomalaiset parapsykologit ovat tarkastelleet aiheen hahmoja klassisten lähteiden kautta. Kulttuurinen merkitys ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kulttuurinen merkitys

Kulttuurinen merkitys aiheen suhteen on huomattava. Niin sanottu valkoinen varis on Williams Jamesin kuuluisin metafora aiheesta. Hänen logiikkansa mukaan riittää yhden poikkeustapauksen löytäminen kumoamaan kategorisen kieltämisen. Niin sanottu aiheen perusteellinen tutkimus tarjosi 1900-luvun parapsykologialle yhden klassisen tapauksen. Aihe ei koskaan saanut huijaussyytteitä kymmenien vuosien tutkimuksesta huolimatta. Niin sanottu aiheen yhteistyö tutkijoiden kanssa oli avoin ja säännöllinen. Aihe lopetti transsi-istuntojen pitämisen noin 1911 omasta tahdostaan. Hänen myöhempi elämänsä jatkui Bostonissa hiljaisesti. Suomalaiset uskontotieteilijät ovat tarkastelleet aihetta osana parapsykologian klassista perintöä. Aiheen tapaus on osa modernin liikkeen ja tieteellisen tutkimuksen vuoropuhelua. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen istuntojen tulkintaa. Akateeminen valtavirta ei tunnusta selviä paranormaaleja vaikutuksia aiheen tapauksessa. Aihetta voi kuitenkin lähestyä psykologisesti kiinnostavana tapauksena. Toinen huomio koskee transsihahmojen luonnetta. Modernit psykologit pitävät hahmoja todennäköisesti aiheen dissosiatiivisina persoonallisuuden osina. Tämä ei vähennä tapauksen tutkimuksellista merkitystä. Kolmas huomio koskee tutkimuksen klassisen periodin rajoituksia. 1800-luvun lopun tutkimusmenetelmät eivät täytä modernin tieteen standardeja. Aiheen tapaus on silti yksi parhaiten dokumentoituja meedion tutkimuksia. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat kriittistä lukutapaa aiheen alkuperäisistä lähteistä. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä parapsykologian tapauksena.

Aiheen jatko

Klassisen meedion tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman parapsykologian alkuhistoriaan ja akateemisen tutkimuksen kehitykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden klassisen tapauksen moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden ja parapsykologian harrastajien teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Deborah Blumin Ghost Hunters 2006 on klassinen akateeminen lähde. Richard Hodgsonin ja James Hyslopin alkuperäiset tutkimusraportit täydentävät pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.