Selvätietoisuus ja intuitiivinen tieto

Klassisiin selväaistikykyihin kuuluu suoraa intuitiivista tietämistä ilman aistihavaintoa kuvaava käsite. Aiheen periaate on, että harjoittajalla on äkillinen varmuus tiedosta ilman aistihavaintoja tai päättelyä. Aihe juontaa muinaisiin mystikoiden ja profeettojen perinteisiin. Termi claircognizance tulee sanoista clair ja cognizance. Aihe vakiintui modernin teosofian myötä 1800-luvun lopulla. Selvänäköisyys, selväkuuloisuus ja selvätuntoisuus ovat aiheen sisaraistit. Meediot kuvaavat aihetta ajatusten spontaanina ilmaantumisena. Aihe on osa parapsykologian klassista tutkimusta J. B. Rhinen 1930-luvun työn myötä. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää parapsykologian ja modernin intuition tutkimuksen. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, tunnusomaiset piirteet ja kriittiset huomiot toisistaan.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat muinaisten mystikoiden ja profeettojen perinteisiin. Antiikin Kreikan Pythia eli Delfoin oraakkeli on varhainen kuvaus vastaavasta kyvystä. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa paranormaali tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman tarkastelun näkökulmasta. Keskiajan mystikot, kuten Bingenin Hildegard 1100-luvulla, kuvasivat vastaavia kokemuksia. Moderni terminologia syntyi spiritualistisen liikkeen myötä 1800-luvun lopulla. Termi claircognizance vakiintui 1900-luvun alussa. Järjestelmällinen tutkimus alkoi J. B. Rhinen Duken yliopiston työllä 1930-luvulla. ESP eli extrasensory perception oli Rhinen yleistermi selväaisteille. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu selvänäköisyys eli clairvoyance on lähikäsite, jossa tieto saadaan visuaalisina mielikuvina tai näkyinä. Selväkuuloisuus eli clairaudience kuvaa kuuloaistiin liittyvää selväaistia. Niin sanottu selvätuntoisuus eli clairsentience tarkoittaa fyysisten tai tunnepohjaisten viestien vastaanottoa. Aiheen taustakehyksenä toimii paranormaali laajempana kattokäsitteenä erilaisille selväaistikyvyille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin tai ranskan alkuperäisinä. Claircognizance, clear knowing ja intuitive knowing ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden intuitiivisten kokemusten kanssa. Aistihavainnon puuttuminen ja äkillinen varmuus erottavat kuitenkin aiheen muista. Tunnusomaiset piirteet avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Tunnusomaiset piirteet

Tunnusomaiset piirteet aiheessa ovat melko vakiintuneet meedioiden kokemuksen mukaan. Niin sanottu äkillinen tieto tai varmuus ilmestyy mielen tasolle ilman edeltävää päättelyä. Kokemus voi liittyä toiseen henkilöön, tilanteeseen, tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Niin sanottu kehollinen reaktio puuttuu yleensä, mikä erottaa aiheen selvätuntoisuudesta. Tiedon laatu on usein hiljainen, varma ja vailla visuaalisia tai kuuloaistimuksia. Niin sanotut ajatusten lähteet vaikuttavat kokijasta ulkopuolisilta tai sisäisiltä. Modernit meediot kertovat usein vain tietävänsä asian ilman selittävää aistitietoa. Aiheen kokemus voi ilmaantua spontaanisti tai ohjattuna meditaation aikana. Suomalaiset meediot kuvaavat aihetta osaksi käytännön ohjaustyötä. Tieteellinen tarkastelu ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Tieteellinen tarkastelu

Tieteellinen tarkastelu aiheen suhteen on jakautunut. Niin sanottu valtavirran tiede ei tunnusta aihetta itsenäisenä kykynä. Parapsykologinen tutkimus, jonka J. B. Rhine aloitti 1930-luvulla Dukessa, on tutkinut ESP-ilmiöitä järjestelmällisesti. Niin sanottu Ganzfeld-koe 1970-luvulla oli yksi tärkeä parapsykologian koejärjestely. Modernit tutkijat, kuten Daryl Bem ja Dean Radin, ovat raportoineet pieniä mutta tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia. Niin sanottu metatutkimus on osoittanut, että vaikutukset ovat hyvin pieniä ja kiistanalaisia. Kognitiivisen psykologian tutkimukset osoittavat, että intuitio voi pohjautua tiedostamattomaan tiedonkäsittelyyn. Suomalaiset parapsykologian harrastajat ovat osallistuneet kansainvälisiin keskusteluihin aiheesta. Aiheen tieteellinen asema säilyy kiistanalaisena. Modernit harjoittajat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Modernit harjoittajat

Modernit harjoittajat aiheen alueella ovat moninaiset. Niin sanotut meediot ja intuitiiviset ohjaajat kuvaavat aihetta osaksi käytännön ohjaustyötä. Modernit kirjoittajat, kuten Sonia Choquette ja Doreen Virtue, ovat popularisoineet aiheen länsimaisessa kontekstissa. Suomalaiset meediot ja kotimaiset ohjaajat ovat tuoneet aihetta kotimaiseen keskusteluun. Aiheen harjoittamiseksi suositellaan yleensä rauhallista mielenmaisemaa, meditaatiota ja kärsivällisyyttä. Niin sanottu kirjaamiskäytäntö eli vaikutelmien muistiinpano on yleinen kehittämisen menetelmä. Suomalaiset modernit henkisen ohjauksen opettajat tarjoavat aiheen kursseja eri kaupungeissa. Aiheen harjoittaminen vaatii pitkäjänteistä sisäistä työtä. Pikaisten tulosten odottaminen on usein harhaanjohtavaa. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen valtavirta pitää aihetta toistaiseksi todistamattomana ilmiönä. Parapsykologiset tutkimukset ovat raportoineet pieniä vaikutuksia. Aihetta voi kuitenkin lähestyä kokemuksellisesti ja itsereflektion välineenä. Toinen huomio koskee psyykkistä turvallisuutta. Voimakkaat intuitiiviset kokemukset voivat olla kuormittavia herkille henkilöille. Vaikeissa elämäntilanteissa aiheen harjoittaminen vaatii harkintaa. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä. Pikaisten kykyjen aktivointia luvataan kursseilla rahaa vastaan ilman ammatillista pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana inhimillisen kokemuksen ulottuvuutena. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi tuotteistetuksi pikatekniikaksi.

Aiheen jatko

Intuitiivisen tietämisen tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman parapsykologian ja modernin meedion työn risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden klassisen selväaistin moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten meedioiden ja parapsykologian harrastajien teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Dean Radinin The Conscious Universe 1997 täydentää kansainvälistä pohjaa. Säännöllinen muistiinpanojen tekeminen omista intuitiivisista kokemuksista rakentaa pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeскustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.