Tieteen ja mystiikan rajamailla liikkuva parapsykologia herättää kysymyksiä siitä, mitä mieli osaa tehdä
Kiinnostus mielen selittämättömiin kykyihin on kulkenut ihmiskunnan mukana vuosisatoja, ja samalla se on saanut monia muotoja. Parapsykologia tarkoittaa niiden ilmiöiden järjestelmällistä tutkimista, joita perinteinen luonnontiede ei ole pystynyt selittämään. Tähän kuuluvat telepatia, ennakkoaavistukset, unissa saadut viestit ja kokemukset kuolemanrajalta. Tutkijat ovat rakentaneet laboratorioita, laatineet koeasetelmia ja keränneet vuosikymmenten aikana laajan aineiston. Tulokset jakavat mielipiteitä yhä voimakkaasti. Osa pitää havaintoja tilastollisesti merkittävinä, toiset selittävät ne sattumalla tai virheellisillä menetelmillä. Lukija pääsee tutustumaan alan historiaan, keskeisiin käsitteisiin, kiistanalaisiin koejärjestelyihin ja siihen, miten tavalliset ihmiset suomessa ovat kokeneet selittämättömiä tapahtumia arjessaan kautta aikojen.
Parapsykologian synty liittyy 1800-luvun jälkipuoliskoon, jolloin henkinen uteliaisuus ja tieteellinen tarkkuus alkoivat lähestyä toisiaan uudella tavalla. Englannissa perustettiin Society for Psychical Research vuonna 1882, ja se kokosi yhteen filosofeja, fyysikoita ja lääkäreitä tutkimaan väitettyjä selittämättömiä ilmiöitä. Näiden tutkijoiden tavoitteena oli soveltaa koemenetelmiä aiheisiin, joita oli aiemmin käsitelty lähinnä uskonnon ja kansanperinteen piirissä. Samaan aikaan kiinnostus paranormaali ilmiöitä kohtaan kasvoi yleisessä keskustelussa, ja lehdistö uutisoi ahkerasti meedioista, kummituksista ja selittämättömistä äänistä. Mutta millä tavalla tämä varhainen innostus muuttui varsinaiseksi akateemiseksi tutkimushaaraksi seuraavien vuosikymmenten aikana.
Yhdysvaltalainen Joseph Banks Rhine mullisti alan 1930-luvulla perustamalla Duke-yliopistoon laboratorion, joka keskittyi järjestelmällisiin kokeisiin. Hän kehitti tunnetut Zener-kortit, joissa oli viisi yksinkertaista symbolia, ja tutki niiden avulla aistienulkoista havaitsemista. Rhine otti käyttöön termin ekstrasensorinen havaitseminen eli ESP, ja hänen työnsä tuotti tilastollista aineistoa, jota tutkijat analysoivat vuosikymmenten ajan. Laboratoriossa tutkittiin myös psykokineesiä eli kykyä vaikuttaa esineisiin pelkällä mielellä. Tutkimusten parissa työskenteli useita nimekkäitä psykologeja, ja tulokset herättivät sekä ihastusta että epäilyjä laajalti. Kritiikki koeasetelmien tiukkuutta kohtaan muodostui pian keskeiseksi teemaksi, ja siihen kiteytyy paljon siitä, mikä liittyy käsitteeseen paranormaali. Miten nämä kokeet oikeastaan rakennettiin ja mitä kriitikot niissä havaitsivat.
Tyypillinen ESP-koe rakennettiin siten, että lähettäjä katsoi kortin symbolia ja vastaanottaja yritti arvata sen toisessa huoneessa. Tilastollinen sattuma tuottaisi noin 20 prosentin osumatarkkuuden, ja Rhine raportoi jatkuvasti tätä korkeampia lukuja. Kriitikot osoittivat kuitenkin ongelmia. Huoneiden väliset ovet saattoivat vuotaa ääntä, kortit olivat joskus niin ohuita, että symbolit näkyivät läpi, ja tutkittavat saattoivat huomaamattaan saada vihjeitä tutkijan ilmeistä. Myöhemmin kehitettiin tiukempia menetelmiä, kuten ganzfeld-koe, jossa vastaanottaja eristetään aistiärsykkeistä pehmustetussa ympäristössä. Keskustelu metodologiasta ei ole koskaan täysin laantunut, ja juuri siksi alaa seuraavat ovat jakautuneet kahteen leiriin. Minkälaisia ilmiöitä tutkijat ovat erityisesti pyrkineet tavoittamaan kokeellisissa oloissa.
Telepatialla tarkoitetaan ajatusten tai tunteiden siirtymistä ihmiseltä toiselle ilman tunnettua aistikanavaa. Ennakkotieto eli prekognitio taas viittaa kykyyn saada tietoa tulevista tapahtumista ennen niiden tapahtumista. Nämä kaksi käsitettä ovat olleet alan tunnetuimpia tutkimuskohteita. Tutkijat ovat kokeellisesti tarkastelleet, voivatko koehenkilöt vaikuttaa sattumageneraattoreiden tuloksiin tai arvata tulevia numeroita yli tilastollisen satunnaisuuden. Tunnetuin pitkäaikainen hanke oli Princeton Engineering Anomalies Research, joka toimi vuosina 1979–2007 ja tuotti valtavan määrän dataa. Joidenkin analyysien mukaan tulokset poikkesivat sattumasta, joskin vaikutus oli erittäin pieni. Mitä taas tapahtuu, kun ihminen kertoo kokeneensa selittämättömän unen tai aavistuksen tavallisessa arkielämässä.
Laboratorion ulkopuolella tutkimus keskittyy ihmisten kertomuksiin tapahtumista, joita he eivät osaa selittää. Kyselytutkimusten mukaan useampi kuin joka kolmas ihminen ilmoittaa kokeneensa jotain paranormaalia elämänsä aikana. Tyypillisiä tapauksia ovat unet, joissa nähdään sukulaisen kuolema ennen uutisen saapumista, voimakkaat aavistukset onnettomuuksista ja tunne jonkun läheisen läsnäolosta kauan tämän poismenon jälkeen. Suomessa tällaisia kokemuksia on kerätty muun muassa Helsingin yliopiston piirissä ja aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Leea Virtanen teoksessaan Varastettu hevonen. Tutkimus ei ratkaise, ovatko kokemukset todellisia vai mielen tuottamia, mutta ne kertovat ihmisen kokemusmaailmasta paljon. Minkälainen aihe on erityisesti haastanut parapsykologian tutkijoita kuolemasta puhuttaessa.
Sydänpysähdyksestä elvytettyjen ihmisten kertomukset muodostavat yhden alan kiehtovimmista aineistoista. Potilaat kuvaavat usein valoa tunnelin päässä, elämänsä tapahtumien nopeaa läpikäyntiä, rauhan tunnetta ja kehon ulkopuolista havainnointia leikkaussalissa. Amerikkalainen lääkäri Raymond Moody keräsi tällaisia kertomuksia 1970-luvulla ja nimesi ilmiön kuolemanrajakokemukseksi. Myöhemmin hollantilainen kardiologi Pim van Lommel julkaisi tiedelehti Lancetissa laajan seurantatutkimuksen, joka kiinnitti huomiota ilmiön toistuvuuteen. Neurotieteilijät selittävät kokemukset aivojen hapenpuutteen ja endorfiinien vaikutuksella. Toiset tutkijat pitävät joidenkin yksityiskohtien tarkkuutta selittämättömänä. Kysymys siitä, mitä tietoisuudelle tapahtuu kuoleman hetkellä, pysyy yhä avoimena.
Rajatiedon parissa liikkuminen vaatii sekä avointa mieltä että terveen kriittisyyden säilyttämistä. Parapsykologian pitkä historia osoittaa, että kysymykset mielen mahdollisuuksista eivät katoa mihinkään, vaikka vastauksia on vaikea saada. Syvällisempään aiheeseen perehtymiseen sopivat Leea Virtasen kansanperinnetutkimukset ja Kirsi Hännisen teokset suomalaisten paranormaalista kokemusmaailmasta. Myös yliopistojen uskontotieteen ja psykologian kursseilta löytyy aiheeseen liittyvää tutkimusta. Monille henkilökohtaiset kokemukset, kuten toistuvat aavistukset tai unet, jäävät kuitenkin avoimiksi kysymyksiksi, joita on vaikea käsitellä yksin. Puhelinkeskustelu meedion kanssa voi tarjota rauhallisen hetken tutkia omia kokemuksia luottamuksellisesti. Keskustelu intuitiivisen neuvonantajan kanssa tuo usein uutta näkökulmaa siihen, mitä ajatuksissa pyörii ja millaisia merkityksiä ihminen niihin liittää.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
