Kraniosakraaliterapia ja kevyt kosketus

Hoitaja pitää käsiään kevyesti pään päällä, ja koko keho tuntuu vähitellen rentoutuvan syvästi. Kraniosakraaliterapia on hyvin lempeä hoitomuoto, joka perustuu erittäin kevyeen kosketukseen. Sen kohteena on niin sanottu kraniosakraalijärjestelmä eli aivot, selkäydin ja niitä ympäröivät kalvot. Nimi tulee latinan sanoista cranium ja sacrum eli kallo ja ristiluu. Menetelmän kehitti yhdysvaltalainen lääkäri ja osteopaatti John Upledger jo 1970-luvulla. Hoidolla pyritään tasapainottamaan kehon hermostoa ja vapauttamaan sen syviä jännityksiä. On hyvä muistaa, että kyse on vaihtoehtohoidosta, jonka tehosta ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä. Seuraavaksi avautuu, mitä kraniosakraaliterapia on ja mihin se oikein perustuu.

Mitä terapiassa tapahtuu

Kuvittele hoito, jossa otteet ovat niin kevyitä, että niitä tuskin edes huomaa lainkaan. Kraniosakraaliterapia on juuri tällainen hyvin lempeä ja hienovarainen hoitomuoto. Siinä hoitaja pitää käsiään hyvin kevyesti hoidettavan kehon eri kohdilla vuorotellen. Tämä hoito kuuluu usein osaksi laajaa alaa vaihtoehtoinen lääketiede, jossa kosketuksella on usein hyvin keskeinen rooli. Hoito tehdään tavallisesti vaatteet päällä asiakkaan maatessa rauhassa hoitopöydällä. Otteiden tavoitteena on havaita ja vapauttaa kehon syviä ja vanhoja jännityksiä. Monille tämä hoito on hyvin rentouttava, ja osa hoidettavista jopa nukahtaa sen aikana. Tästä lähtökohdasta avautuu, mihin kehon järjestelmään hoito oikein kohdistuu.

Kallosta ristiluuhun

Hoidon nimi paljastaa jo varsin paljon siitä, mihin se kehossa oikein kohdistuu. Sana kranio tarkoittaa latinaksi kalloa ja sana sakrum puolestaan ihmisen ristiluuta. Näiden kahden eri alueen väliin sijoittuu ihmisen koko keskushermosto kalvoineen. Tällaiset kehon järjestelmät ovat alueella vaihtoehtoinen lääketiede hyvin usein juuri tarkastelun keskiössä. Niin sanottu kraniosakraalijärjestelmä muodostuu aivoista, selkäytimestä ja niitä suojaavista kalvoista. Siihen kuuluu olennaisena osana myös kehon oma tärkeä aivo-selkäydinneste. Tämän koko järjestelmän ajatellaan olevan tiiviisti yhteydessä myös koko kehon kalvoverkostoon. Juuri tähän hyvin laajaan kokonaisuuteen hoidolla pyritään lopulta vaikuttamaan.

Menetelmän kehittäjä

Kraniosakraaliterapialla on varsin selkeät ja tunnetut juuret lääketieteen historiassa. Sen taustalla on vanhempi hoitomuoto nimeltä osteopatia jo kaukaa 1800-luvulta. Tästä vanhasta ja arvostetusta perinteestä kehittyi myöhemmin niin sanottu kraniaalinen osteopatia. Varsinaisen kraniosakraaliterapian kehitti yhdysvaltalainen lääkäri John Upledger vasta 1970-luvulla. Hän oli koulutukseltaan sekä lääkäri että myös pätevä osteopaatti. Upledger tutki omaa menetelmäänsä aikoinaan useita vuosia eräässä yhdysvaltalaisessa yliopistossa. Tämän työn pohjalta hän muokkasi siitä lopulta selkeän ja yhtenäisen oman hoitomuotonsa. Näin syntyi vähitellen juuri se hoito, jollaisena me tunnemme sen vielä tänä päivänä.

Kevyt kosketus työnä

Kraniosakraaliterapian ydin on aivan poikkeuksellisen kevyessä ja hellässä kosketuksessa. Hoitaja asettaa kätensä hyvin hellävaraisesti hoidettavan kehon eri osien päälle. Otteet ovat niin kevyitä, että niiden paine vastaa vain muutamaa grammaa. Hoitaja saattaa pitää käsiään samassa kohdassa jopa useitakin minuutteja kerrallaan. Tarkoituksena on tunnustella kehossa tapahtuvaa hyvin pientä ja hienovaraista liikettä. Tätä pientä liikettä kutsutaan kraniorytmiksi eli kraniosakraaliseksi rytmiksi. Sen ajatellaan syntyvän aivo-selkäydinnesteen rytmisestä virtauksesta ihmisen omassa kehossa. Havaittuja jännityksiä ja tukoksia pyritään sitten vapauttamaan juuri näillä hyvin kevyillä ja pehmeillä otteilla.

Luvatut vaikutukset

Kraniosakraaliterapian kannattajat liittävät siihen monenlaisia erilaisia toivottuja vaikutuksia. Hoidolla pyritään ennen kaikkea tasapainottamaan koko kehon autonomista hermostoa. Erityisesti pyritään aktivoimaan kehon rauhoittavaa parasympaattista hermostoa. Tähän liittyy usein myös puhe niin sanotusta kymmenennestä aivohermosta eli vagushermosta. Hoitoa tarjotaan esimerkiksi päänsäryn, migreenin ja monien erilaisten kiputilojen tueksi. Sitä käytetään myös stressin, unettomuuden ja yleisen levottomuuden lievittämiseen. Monille hoidon tuoma syvä rentoutuminen on jo itsessään hyvin arvokas ja tärkeä kokemus. Näiden monien lupausten kohdalla on kuitenkin hyvä tarkastella myös tieteellistä näyttöä tarkemmin.

Näyttö ja varaukset

Kraniosakraaliterapiaan kannattaa suhtautua sekä avoimesti että terveen kriittisesti samalla. On tärkeää muistaa, ettei hoidon tehosta ole olemassa mitään vahvaa tieteellistä näyttöä. Myös ajatus tunnusteltavasta kraniorytmistä on tieteellisesti hyvin kiistanalainen asia. Tieteen mukaan kallon luut eivät juurikaan liiku tällä edellä kuvatulla tavalla. Hoito on toisaalta hyvin lempeä, ja moni ihminen kokee sen aidosti rentouttavaksi. Kraniosakraaliterapia ei kuitenkaan korvaa koskaan lääkärin tutkimusta tai muuta tarvittavaa hoitoa. Esimerkiksi tuoreissa pään tai selän vammoissa hoitoon on aina syytä suhtautua varoen. Näistä aineksista on hyvä koota yhteen, mitä kraniosakraaliterapia oikein on.

Lempeän kosketuksen ydin

Kraniosakraaliterapia on yhdysvaltalaisen lääkärin ja osteopaatin John Upledgerin 1970-luvulla kehittämä hyvin lempeä hoitomuoto, joka perustuu erittäin kevyeen kosketukseen. Se kohdistuu niin sanottuun kraniosakraalijärjestelmään eli aivoihin, selkäytimeen ja niitä ympäröiviin kalvoihin, ja sillä pyritään tasapainottamaan hermostoa ja vapauttamaan kehon jännityksiä. On tärkeää muistaa, ettei hoidon tehosta ole vahvaa tieteellistä näyttöä, ja että ajatus tunnusteltavasta kraniorytmistä on kiistanalainen, eikä hoito korvaa lääkärin tutkimusta. Tuoreissa pään tai selän vammoissa hoitoon on syytä suhtautua erityisen varoen. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua suomeksi ilmestyneeseen osteopatiaa ja manuaalisia hoitomuotoja käsittelevään kirjallisuuteen. Olipa kyse aiheen kiehtovuudesta tai oman rentoutumisen tarpeesta, avoin ja harkitseva mieli vie pisimmälle.