Kelaatiohoito ja metallien poisto

Suoneen tiputetaan kirkasta liuosta, jonka uskotaan sitovan ja poistavan kehosta haitallisia metalleja. Kelaatiohoito on menetelmä, jossa elimistöön annetaan ainetta, joka sitoutuu veren metalleihin. Tavallisimmin käytetty aine on EDTA, joka annostellaan suonensisäisesti tiputuksena. Lääketieteessä hoitoa käytetään raskasmetallimyrkytysten, kuten lyijymyrkytyksen, hoitoon. Vaihtoehtohoitona sitä taas tarjotaan monenlaisten kroonisten sairauksien hoitoon ulkomailla. Näiden laajempien väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. On myös tärkeää muistaa, että väärin käytettynä hoitoon liittyy todellisia riskejä. Seuraavaksi avautuu, mitä kelaatiohoito on ja mihin sen käyttö perustuu.

Mitä kelaatiohoito tarkoittaa

Sana kelaatio kuulostaa monimutkaiselta, mutta sen perusajatus on melko yksinkertainen. Kelaatiohoidossa elimistöön annetaan ainetta, joka sitoo itseensä veren sisältämiä metalleja. Tavallisimmin tähän tarkoitukseen käytetään EDTA-nimistä yhdistettä suonensisäisenä tiputuksena. Aiheen voi liittää sekä lääketieteeseen että alueeseen vaihtoehtoinen lääketiede, riippuen sen kulloisestakin käyttötarkoituksesta. Kun aine on sitonut itseensä metallit, syntynyt yhdiste poistuu virtsan mukana. Näin elimistöstä voidaan poistaa esimerkiksi sinne kertynyttä haitallista lyijyä. Hoito kehitettiin alun perin juuri tällaista täsmällistä tarkoitusta varten. Tästä lähtökohdasta avautuu, miten hoito sai aikoinaan alkunsa.

Hoidon alkuperä

Kelaatiohoidolla on takanaan jo varsin pitkä historia lääketieteen parissa. Se kehitettiin alun perin 1940-luvulla nimenomaan lyijymyrkytyksen hoitoon. Tuolloin sitä käytettiin esimerkiksi vaarallisissa työoloissa altistuneiden ihmisten hoidossa. Suomessakin EDTA-hoitoa annettiin aikoinaan akkutehtaiden ja sulattamoiden työntekijöille. Tällaisesta täsmällisestä käytöstä on pitkä matka alueelle vaihtoehtoinen lääketiede, jonne osa hoidon käytöstä on sittemmin vähitellen siirtynyt. Työhygienian parannuttua varsinaiset lyijymyrkytykset kävivät meillä harvinaisiksi. Samalla hoidon lääketieteellinen käyttö väheni Suomessa hyvin selvästi. Ulkomailla hoito sai kuitenkin myös aivan toisenlaisia käyttötarkoituksia.

Käyttö myrkytyksiin

Kelaatiohoidon vankin ja kiistattomin käyttöalue on juuri raskasmetallimyrkytysten hoito. Sitä käytetään lääketieteessä esimerkiksi lyijy- ja elohopeamyrkytyksen hoidossa. Myös vakavan rautamyrkytyksen hoidossa voidaan käyttää erilaisia kelatoivia aineita. Näissä tilanteissa hoidolla on hyvin selkeä ja hyvin tutkittu lääketieteellinen perusta. Elimistöön kertynyt lyijy voi esimerkiksi kuormittaa ja vahingoittaa pahasti munuaisia. Kelaatiohoidon avulla tällainen haitallinen metallikuorma saadaan vähennettyä varsin nopeasti. Tämä käyttö tapahtuu kuitenkin aina lääkärin valvonnassa ja hänen tarkan harkintansa mukaan. Aivan toisenlaista on hoidon käyttö monien muiden erilaisten vaivojen yhteydessä.

Vaihtoehtoiset väitteet

Ulkomailla kelaatiohoitoa tarjotaan yksityisillä klinikoilla hyvin moniin eri vaivoihin. Sitä markkinoidaan etenkin ikääntyneille ihmisille erilaisten kroonisten sairauksien hoitoon. Yksi hyvin yleinen väite on, että hoito muka puhdistaisi verisuonia sisältä päin. Näin sen luvataan auttavan esimerkiksi monissa sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa. Hoitoa on kokeiltu myös muun muassa Alzheimerin taudin ja autismin yhteydessä. Näiden väitteiden taustalla on aina ajatus elimistöön kertyneistä haitallisista aineista. Hoidolle luvataan tällöin monenlaisia laajoja terveysvaikutuksia eri puolilla kehoa. Näiden suurten lupausten kohdalla on kuitenkin syytä pysähtyä tarkastelemaan tarkemmin näyttöä.

Näyttö ja kritiikki

Näiden vaihtoehtoisten käyttötapojen tueksi ei ole lainkaan vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Esimerkiksi Alzheimerin taudin hoidossa kelaatio ei ole lainkaan osoittautunut tehokkaaksi. Sydän- ja verisuonisairauksien osalta tutkimusten tulokset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Laaja kansainvälinen tutkimuskatsaus löysi aikoinaan vain hyvin niukasti kelvollisia tutkimuksia. Tämän vuoksi nämä laajat terveysväitteet jäävät vaille vahvaa tieteellistä pohjaa. Suomen julkisessa terveydenhuollossa hoitoa ei käytetä näihin tarkoituksiin enää lainkaan. Sen käyttö rajautuu meillä siis hyvin selkeästi vain myrkytysten hoitoon. Hoitoon liittyy lisäksi myös muutamia tärkeitä turvallisuuteen liittyviä huomioita.

Riskit ja turvallisuus

Kelaatiohoitoa ei pidä ajatella minään täysin vaarattomana ja kaikille harmittomana menetelmänä. Kelatoiva aine voi sitoa metallien lisäksi myös elimistölle välttämättömiä kivennäisaineita. Tällaisia tärkeitä aineita ovat esimerkiksi keholle hyvin tärkeä kalsium, sinkki ja kupari. Hoito on lisäksi täysin riippuvainen siitä, että ihmisen omat munuaiset toimivat kunnolla. Väärin tai ilman valvontaa annettuna hoitoon voi liittyä jopa hyvin vakavia vaaroja. Tämän vuoksi tällaista hoitoa ei tule koskaan tehdä täysin omin päin kotona. Raskasmetallimyrkytys ja muut vakavat vaivat kuuluvat aina vain oman lääkärin hoidettaviksi. Näistä aineksista on hyvä koota lopuksi yhteen, mitä kelaatiohoito oikein on.

Hoidon kaksi puolta

Kelaatiohoito on menetelmä, jossa elimistöön annetaan EDTA:n kaltaista ainetta, joka sitoo veren metalleja, minkä jälkeen ne poistuvat virtsan mukana. Sen vankin käyttöalue on raskasmetallimyrkytysten, kuten lyijymyrkytyksen, hoito, johon sillä on selkeä lääketieteellinen perusta. Vaihtoehtohoitona sitä taas tarjotaan moniin kroonisiin vaivoihin, mutta näiden väitteiden tueksi ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. On tärkeää muistaa, että väärin käytettynä hoitoon liittyy todellisia riskejä, eikä sitä tule tehdä omin päin. Vakavat vaivat ja epäilty myrkytys kuuluvat aina lääkärin tutkittaviksi ja hoidettaviksi. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua suomeksi ilmestyneeseen luotettavaan lääketieteelliseen tietoon ja vaihtoehtohoitoja kriittisesti tarkastelevaan kirjallisuuteen. Olipa kyse aiheen kiehtovuudesta tai oman terveyden pohdinnasta, avoin ja harkitseva mieli vie pisimmälle.