Apiterapia ja mehiläisten tuotteet

Mehiläispesän lämpimässä hämärässä syntyy hunajaa, propolista ja monia muita ihmisten arvostamia aineita. Apiterapia tarkoittaa mehiläistuotteisiin perustuvien hoitojen käyttöä terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Nimi tulee mehiläissuvun latinankielisestä nimestä Apis, joka viittaa juuri mehiläiseen. Hoidoissa hyödynnetään esimerkiksi hunajaa, propolista, siitepölyä, mehiläisvahaa ja mehiläismyrkkyä. Näitä aineita on käytetty kansanlääkinnässä jo tuhansia vuosia eri puolilla maailmaa. Suomessa apiterapiaa tarjoavat lähinnä jotkut luontais- ja perinnehoitajat. On hyvä muistaa, että kyse on vaihtoehtohoidosta, jonka tehosta on rajallisesti näyttöä. Seuraavaksi avautuu, mitä apiterapia on ja millaisia tuotteita siinä käytetään.

Mitä apiterapia tarkoittaa

Mehiläiset tunnetaan ahkerina hunajan tuottajina, mutta pesä antaa paljon muutakin arvokasta. Apiterapialla tarkoitetaan mehiläistuotteiden käyttöä terveyden ja hyvinvoinnin hoidossa. Sana juontuu suoraan mehiläissuvun latinankielisestä nimestä Apis eli mehiläinen. Tällainen hoito kuuluu aihepiiriin vaihtoehtoinen lääketiede, jossa luonnontuotteilla on usein hyvin keskeinen rooli. Hoidoissa hyödynnetään monia eri mehiläispesän tuottamia luonnollisia aineita. Niitä käytetään sekä sisäisesti nautittuna että ulkoisesti suoraan iholle levitettynä. Tavoitteena on tukea elimistön omaa hyvinvointia luonnon omilla aineilla. Tästä lähtökohdasta avautuu, kuinka pitkä historia tällä vanhalla hoitomuodolla oikein on.

Pitkä historia

Mehiläistuotteiden käyttö ihmisen hoidossa ei suinkaan ole mikään uusi keksintö. Hunajaa, propolista ja mehiläisvahaa on hyödynnetty jo monia tuhansia vuosia ympäri maailman. Esimerkiksi propolista käytettiin jo kaukana antiikin aikana haavojen hoitoon. Kreikkalaiset hoitivat sillä paiseita ja muut muinaiset kansat monenlaisia muita vaivoja. Tällainen pitkä perinne on aihepiirissä vaihtoehtoinen lääketiede hyvin tyypillinen ja jatkuvasti toistuva piirre. Aiemmin näitä hoitoja käyttivät lähinnä mehiläishoitajat omassa pienessä piirissään. Nykyään apiterapia on noussut paljon laajemmin vaihtoehtohoitojen ystävien suosioon. Tämä vanha hoitomuoto perustuu siis monien jo ennestään tuttujen tuotteiden käyttöön.

Pesän monet tuotteet

Mehiläispesä tuottaa yllättävän monia erilaisia hyödyllisiä aineita ihmisen käyttöön. Tunnetuin ja kaikkein yleisin niistä on tietysti makea ja arvostettu hunaja. Propolis taas on pihkamainen aine, jolla mehiläiset suojaavat omaa pesäänsä vihollisilta. Sitä kutsutaan joskus jopa luonnon omaksi antibiootiksi sen monien ominaisuuksien vuoksi. Siitepöly ja perga eli mehiläisleipä ovat puolestaan hyvin ravinteikkaita pesän tuotteita. Lisäksi hoidoissa käytetään mehiläisvahaa, emomaitoa ja itse vahvaa mehiläismyrkkyä. Jokaisella näistä monista aineista on omat perinteiset käyttötarkoituksensa erilaisissa hoidoissa. Näistä monista eri aineista muodostuvat lopulta apiterapian monet käytännön hoitomuodot.

Erilaiset hoidot

Apiterapiassa mehiläistuotteita käytetään hyvin monilla eri ja vaihtelevilla tavoilla. Suomessa suosittuja ovat esimerkiksi hunajahieronta ja perinteinen yrttihunajasaunotus. Myös mehiläisvahasta tehdyillä korvakynttilöillä annetaan monenlaisia erilaisia hoitoja. Propolista nautitaan usein alkoholiin uutettuna tippoina tai kätevinä kapseleina. Siitepölyä ja pergaa puolestaan käytetään usein ravintolisän tapaan sisäisesti nautittuna. Joissakin hoidoissa hyödynnetään jopa itse mehiläisten pistoja ja niiden sisältämää myrkkyä. Lisäksi pesän lämmintä ja tuoksuvaa ilmaa voidaan hengittää osana erilaisia hoitoja. Näille kaikille hoidoille luvataan usein monenlaisia toivottuja hyvinvointivaikutuksia.

Luvatut vaikutukset

Apiterapian kannattajat liittävät näihin hoitoihin monenlaisia erilaisia toivottuja vaikutuksia. Esimerkiksi propolista käytetään perinteisesti kurkkukivun ja flunssan oireiden hoitoon. Hunajaa ja propolista on käytetty perinteisesti myös ihon ja haavojen hoidossa. Siitepölyn ja pergan puolestaan uskotaan tukevan vireyttä ja yleistä jaksamista arjessa. Mehiläismyrkkyä taas on käytetty esimerkiksi erilaisten nivelvaivojen hoidossa. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei monille näistä väitteistä ole vahvaa näyttöä. Osa mehiläistuotteiden vaikutuksista on kyllä tutkittu, mutta moni perustuu pelkkään vanhaan perinteeseen. Tämän vuoksi näihin hoitoihin liittyy myös muutamia tärkeitä varoituksen sanoja.

Riskit ja rajat

Apiterapiaan kannattaa suhtautua sekä avoimesti että terveen varovaisesti samalla. On hyvin tärkeää muistaa, että mehiläistuotteet voivat aiheuttaa herkille allergisia reaktioita. Erityisesti siitepöly ja propolis voivat herkille ihmisille olla varsin ongelmallisia aineita. Kaikkein vakavin riski liittyy kuitenkin mehiläismyrkkyyn ja sen aiheuttamiin pistoihin. Pisto voi pahimmillaan aiheuttaa allergiselle ihmiselle jopa hengenvaarallisen reaktion. Apiterapia ei myöskään koskaan korvaa lääkärin antamaa hoitoa tai hänen määräämiään tärkeitä lääkkeitä. Vakavissa tai pitkittyneissä vaivoissa on aina syytä kääntyä oman lääkärin puoleen. Näistä aineksista on hyvä koota yhteen, mitä apiterapia oikein on.

Pesän antimien ydin

Apiterapia tarkoittaa mehiläistuotteisiin perustuvien hoitojen käyttöä terveyden ja hyvinvoinnin tukena, ja sen nimi juontuu mehiläissuvun latinankielisestä nimestä Apis. Hoidoissa käytetään esimerkiksi hunajaa, propolista, siitepölyä, mehiläisvahaa ja mehiläismyrkkyä monin eri tavoin, ja näillä on pitkät perinteet kansanlääkinnässä. On tärkeää muistaa, että kyse on vaihtoehtohoidosta, jonka tehosta on monilta osin rajallisesti näyttöä, ja että tuotteet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Apiterapia ei korvaa lääkärin antamaa hoitoa, ja vakavissa vaivoissa kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua suomeksi ilmestyneeseen mehiläistuotteita käsittelevään kirjallisuuteen. Mehiläispesän antimiin voi tutustua myös kotimaisen hunajan kautta arjessa. Olipa kyse aiheen kiehtovuudesta tai luonnontuotteiden arvostuksesta, avoin mieli vie pisimmälle.