Noitavainojen aika ja varhaismoderni

Länsimaisen historian raskaimpiin jaksoihin kuuluu varhaisen modernin Euroopan kulttuurihistoriallinen ilmiö. Aikajakso ulottui 1450-luvulta 1750-luvulle. Aikajakson aikana arvioiden mukaan 35 000–60 000 henkilöä tuomittiin kuolemaan noituussyytösten perusteella. Heinrich Kramerin Malleus Maleficarum 1487 oli aikakauden tunnetuin käsikirja. Pohjoismaissa noituustuomioita annettiin erityisesti 1600-luvulla. Suomessa huippu osui 1660–1680-luvun Pohjanmaalle. Salemin oikeudenkäynnit 1692–1693 ovat tunnetuin yksittäinen tapaus. Aiheen syyt ovat monitahoiset. Marko Nenonen ja Raisa Maria Toivo ovat tutkineet aihetta Suomessa. Aihe yhdistää varhaismodernin historian ja sukupuolentutkimuksen kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, eri alueet ja kriittiset huomiot toisistaan.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat keskiajan kirkon kanonisen lain kehitykseen. Niin sanottu Canon Episcopi noin 906 jaa. kielsi noituuden uskomisen harhaoppisena. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa noituus tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman historiallisen tarkastelun näkökulmasta. Suhtautuminen muuttui 1400-luvun lopulla. Paavi Innocentius VIII antoi bullan Summis desiderantes affectibus 1484. Se antoi inkvisiittoreille valtuudet noituussyytöksiin. Malleus Maleficarum 1487 systematisoi aiheen opin. Aikajakson huippu osui 1560–1630-vuosiin. Suomessa huippu osui 1660–1680-luvuille. Aikajakso päättyi valistuksen aikakauden myötä 1700-luvulla. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Harhaoppisuussyytökset olivat lähikäsite uskonnollisille poikkeavuuksille. Inkvisitio oli toinen läheinen käsite. Sen rakenteet erosivat aiheen oikeudenkäynneistä. Kansanperinteen taikausko on kolmas käsite arkiselle uskolle. Aiheen taustakehyksenä toimii noituus laajempana kattokäsitteenä erilaisille maagisille ilmiöille ja historiallisille ilmiöille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat englannin tai saksan alkuperäisinä. Witch trials, witch hunts ja Hexenverfolgung ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden uskonnollisen vainoamisen ilmiöiden kanssa. Sukupuoliero ja yhteisötason dynamiikka erottavat kuitenkin aiheen muista. Eurooppalainen tilanne avaa aiheen seuraavan kerroksen.

Eurooppalainen tilanne

Eurooppalainen tilanne aiheessa vaihteli alueittain merkittävästi. Niin sanotut Saksan, Sveitsin ja Skotlannin maakunnat kokivat raskaimmat vainot. Etelä-Saksa ja Lothian olivat erityisen aktiivisia 1560–1630-luvuilla. Niin sanottu Würzburgin piispa antoi tuhansia tuomioita yksin 1620-luvulla. Englannissa vainot olivat maltillisempia. Matthew Hopkins johti aaltoja 1640-luvulla. Niin sanottu Italia ja Espanja kokivat suhteellisen vähän vainoja inkvisition tiukan menettelyn ansiosta. Pohjoismaissa Tanska, Norja ja Ruotsi-Suomi näkivät omat aaltonsa 1600-luvulla. Skandinaavinen aikajakso huipentui Mora-tapauksiin Ruotsissa 1668–1676 ja Pohjanmaan tapauksiin Suomessa. Suomalaiset historiantutkijat ovat osallistuneet kansainväliseen keskusteluun aiheesta. Suomen tilanne ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Suomen tilanne

Suomen tilanne aiheessa oli oma erityispiirteinen versionsa eurooppalaisesta jaksosta. Suomessa noituustuomioita annettiin arvioiden mukaan noin 700 vuosina 1500–1700, joista noin 60 päättyi kuolemantuomioon. Pohjanmaan huippu osui 1660–1680-luvuille. Vaasa, Kokkola ja muut kihlakunnat näkivät tapausten ryppäitä. Suomalaiset syytetyt olivat sekä naisia että miehiä, kun taas Keski-Euroopassa naisten osuus oli huomattavasti suurempi. Maaginen parantaminen, niin sanottu tietäjyys ja merkkitulkinnat olivat usein syytöksen taustalla. Suomalaiset tuomiot painottivat usein vahingon näyttämistä, ei niin paljon liittolaisuutta paholaisen kanssa. Marko Nenonen ja Raisa Maria Toivo ovat tutkineet Suomen tapauksia perusteellisesti. Suomalaisen aikajakson erityispiirteet osoittavat alueellista monimuotoisuutta. Kansainvälinen tulkinta ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kansainvälinen tulkinta

Kansainvälinen tulkinta aiheesta on kehittynyt 1900-luvulta lähtien. Margaret Murray esitti 1921 teorian aikajakson pakanallisesta luontoreligion vainoamisesta. Moderni tutkimus on hylännyt tämän tulkinnan. Modernit tutkijat, kuten Brian Levack, painottavat monitahoisia syitä. Uskonnollisen, yhteiskunnallisen ja sukupuolen näkökulmien yhdistelmä on modernin tutkimuksen tapa. Reformaatio loi uskonnollisia jännitteitä, jotka heijastuivat aiheeseen. Yhteisötason dynamiikka, kuten kateus ja köyhyys, oli yksittäisten tapausten taustalla. Sukupuolen rooli on saanut huomiota feministisessä tutkimuksessa. Suomalaiset historiantutkijat ovat tarkastelleet aihetta useista näkökulmista. Monitahoinen tulkinta on hylännyt yksinkertaistavat selitykset. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee yleisten käsitysten oikaisemista. Aikajakson huippu ei ollut keskiaikana, kuten usein luullaan, vaan varhaisella modernilla aikakaudella. Tuomittujen kokonaislukumäärä on huomattavasti pienempi kuin populaarikulttuurissa usein esitetään. Toinen huomio koskee modernien tulkintojen vaarat. Yksinkertaistavat selitykset, kuten kirkon syytäminen kaikesta tai romanttiset noita-näkemykset, johtavat usein harhaan. Kolmas huomio koskee aiheen modernia kaupallista käyttöä, jossa myydään esoteerisia tuotteita ilman aitoa historiallista yhteyttä. Suomalaiset historiantutkijat suosittavat akateemisen tutkimuksen lukemista. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä historiallisena ilmiönä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi populaarikulttuurin tarinaksi vaan elää osana länsimaisen historian raskasta osaa.

Aiheen jatko

Historiallisen tragedian tutkiminen tarjoaa näkökulman sukupuolen, uskonnon ja yhteiskunnan vuorovaikutukseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden raskaan historiallisen jakson moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten historiantutkijoiden teosten kautta. Marko Nenosen ja Raisa Maria Toivon työ tarjoaa kotimaisen lähtökohdan. Brian Levackin The Witch-Hunt in Early Modern Europe täydentää kansainvälistä pohjaa. Säännöllinen lukeminen akateemisista lähteistä rakentaa hyvää pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Suomalaisten yliopistojen historian kurssit syventävät tuntemusta. Aihe muistuttaa lukijaa siitä, miten yhteiskunnat voivat kääntyä sisäisesti rikkonaisina. Tämä kannustaa tarkastelemaan oman aikamme ilmiöitä.