Kaiken muutoksen lähtöaineena tunnettu prima materia on alkemian filosofian aivan keskeisimpiä käsitteitä
Yhden tradition syvimmistä mystisistä symboleista muodostaa alkemian peruskäsite, joka kuvaa kaiken muutoksen lähtöainetta. Termi on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ensimmäistä ainetta tai alkuperäistä materiaalia. Aihe juontaa antiikin kreikkalaiseen luonnonfilosofiaan. Aristoteles puhui niin sanotusta hylestä eli muotoa vailla olevasta aineesta. Alkemian piirissä aihe sai järjestelmällisen muotonsa keskiajan ja renessanssin tekstien kautta. Tunnetuimpia kirjoittajia ovat olleet Paracelsus ja Heinrich Khunrath. Carl Gustav Jung antoi käsitteelle uuden tulkinnan 1900-luvulla. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen ja akateemisen uskontotieteen kautta. Aihe yhdistää luonnonfilosofian ja modernin syvyyspsykologian kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, eri tulkinnat ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen historialliset juuret ulottuvat antiikin kreikkalaiseen luonnonfilosofiaan. Aristoteles puhui niin sanotusta hylestä eli muotoa vailla olevasta perusaineesta teoksessaan Metafysiikka. Stoalainen filosofia jatkoi ajatusta omilla tavoillaan myöhempinä vuosisatoina. Tällainen pohja asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa esoterismi modernina viitekehyksenä kerää yhteen alkemian ja hermetiikan virtaukset. Alkemia muotoutui omaksi tutkimusalueekseen Aleksandrian Egyptissä noin 200–400 jaa. Arabialaiset alkemistit, kuten Jabir ibn Hayyan 700-luvulla ja al-Razi 900-luvulla, kehittivät aiheen omiksi muodoikseen. Keskiajan Eurooppaan alkemia palasi käännösten kautta 1100-luvulla. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu lapis philosophorum eli viisastenkivi on alkemian päämäärä, jota varten peruskäsitettä etsittiin. Magnum opus on alkemiallinen koko työ, joka kattaa eri vaiheet alkuaineen muuttamiseksi. Niin sanottu sulfur, mercurius ja sal ovat kolme alkemiallista perusperiaatetta. Ne liittyvät aiheeseen mutta ovat erillisiä käsitteitä. Aiheen taustakehyksenä toimii esoterismi laajempana kattokäsitteenä länsimaiselle mystisen filosofian alueelle. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein latinan alkuperäisinä. Prima materia, materia prima ja chaos ovat tunnetuimpia muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin filosofian ja teologian termistöjen kanssa. Alkemiallinen merkitys on kuitenkin oma erityinen ulottuvuus. Olennaista on muistaa, että aihe on monikerroksinen symboli. Klassiset kuvaukset avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Klassiset kuvaukset aiheesta ovat olleet tarkoituksellisen symbolisia. Alkemistit eivät kirjoittaneet selkeitä kuvauksia, vaan käyttivät kuva-kieltä, joka suojasi tietoa vihkimättömiltä. Niin sanotuissa kuvateoksissa Aurora Consurgens 1300-luvulta ja Splendor Solis 1500-luvulta aihe esiintyy monina symboleina. Tyypillisiä kuvia ovat lohikäärme, raaka musta massa, hermafrodiittinen olento ja seitsemän planeettaa. Niin sanottu nigredo eli mustaus on aiheen ensimmäinen alkemiallinen vaihe, jossa raakaa ainetta ei vielä ole jalostettu. Paracelsus 1500-luvulla kirjoitti aiheesta omissa teoksissaan, kuten Liber Paramirum. Heinrich Khunrath 1600-luvun alussa antoi aiheesta visuaalisesti rikkaita esityksiä teoksessaan Amphitheatrum Sapientiae Aeternae. Kuvasymboliikka on aiheen oma kieli. Modernit tulkinnat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Modernit tulkinnat aiheesta ovat saaneet alkuaan 1900-luvulla. Carl Gustav Jung julkaisi 1944 teoksen Psychologie und Alchemie, jossa hän tulkitsi alkemiallisia symboleja psykologisina. Jungin mukaan aihe edustaa tiedostamattoman alkuperäistä, järjestymätöntä tilaa, josta yksilön kehittyminen alkaa. Niin sanottu individuaatioprosessi on Jungin termi sisäiselle muutostyölle, joka vastaa alkemian magnum opusta. Marie-Louise von Franz, Jungin oppilas, jatkoi aiheen tutkimusta 1900-luvun puolivälissä omissa teoksissaan. Modernit syvyyspsykologit jatkavat aiheen tulkintaa nykyäänkin omilla suuntauksillaan. Suomalaiset psykologit ja uskontotieteilijät ovat tarkastelleet aihetta osana Jungin perinteen tutkimusta. Aihe on saanut huomiota myös taiteen ja kirjallisuuden alueella, esimerkiksi James Joycen ja Paulo Coelhon teoksissa. Akateemisen tutkimuksen tila ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.
Akateemisen tutkimuksen tila aiheesta on muuttunut viime vuosikymmeninä. Lawrence Principe ja William Newman ovat 2000-luvulla tehneet kokeellista alkemian tutkimusta. He ovat toistaneet vanhoja alkemiallisia reseptejä laboratoriossa. Tämä lähestymistapa osoittaa, että alkemia oli osittain myös käytännönläheistä proto-kemiaa. Akateeminen alkemian tutkimus, niin sanottu chymistry, on saanut näkyvyyttä Cambridgen ja Oxfordin yliopistoissa 2010-luvulla. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat ovat osallistuneet kansainväliseen keskusteluun aiheesta. Aiheen tarkastelu yhdistää nyt sekä symbolisen että kokeellisen näkökulman. Aikaisempi näkemys alkemiasta pelkkänä mystiikkana on saanut nyansseja. Suomalaiset kustannusyhtiöt ovat julkaisseet aiheesta omia käännösteoksiaan 2010-luvulta lähtien. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen tutkimus pitää aihetta uskontohistoriallisena ja filosofisena ilmiönä, ei kemiallisena perusaineena. Aihetta voi kuitenkin lähestyä symbolisena tai psykologisena käsitteenä. Toinen huomio koskee aiheen yli- tai alitulkintaa. Jungilaisen psykologian liiallinen soveltaminen voi peittää alkemian historiallisen kontekstin. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat lähteiden tarkkaa käsittelyä. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä, jossa luvataan opettavansa salaisia menetelmiä ilman riittävää pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen syvyyden. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi pikatekniikaksi vaan elää osana pitkää filosofista traditiota.
Tämän perusaineen tutkiminen alkemiassa tarjoaa kiehtovan näkökulman luonnonfilosofian ja syvyyspsykologian risteykseen. Aiheen ydin ei ole salaisuuksien nopea löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden filosofisen symbolin syvimpiin merkityksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden ja jungilaisten teosten kautta. Carl Gustav Jungin Psychologia ja alkemia suomennettuna antaa keskeisen psykologisen pohjan. Lawrence Principen ja William Newmanin tutkimukset antavat kansainvälisen pohjan historialliselle ymmärrykselle. Säännöllinen lukeminen rakentaa hyvää pohjaa. Marie-Louise von Franzin teokset täydentävät pohjaa. Oma kysymys symbolin merkityksestä omalle elämälle voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
