Arpakuutioilla ennustaminen

Arpakuutioilla eli nopilla ennustamista on harjoitettu jo kaksituhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää lähtien. Näitä pyöriviä arpakuutioita ovat käyttäneet niin  egyptiläiset kuten myös kreikkalaiset sekä roomalaiset. Luista tehtyjä käytettiin pyhissä rituaaleissa ja niillä pelattiin myös erilaisia viihdekäyttöön liittyviä pelejä. Aasiassa oli tapana tehdä noppia arvokkaammista materiaaleista, jolloin ne olivat energeettisesti voimakkaampia. 

Kerrotaan että arpakuutioilla ennustaminen aloitettiin sortilegestä, eli tämä tarkoittaa sitä kun heitetään arpaa ennustamistarkoituksessa. Edeltäjänä toimia astragalomansiaksi kutsuttu arvanheitto, jota käytettiin ennen nykyisiä noppia. Välineenä käytettiin lampaan kehräsluita, koska ne oli helppo tulkita erilaisten pintojensa vuoksi, sillä jokaisella eri pinnalla oli oma tietty arvonsa.

Arabeilla ei ollut tapana heittää arpakuutioita, vaan heillä oli tapana pudotella pieniä kiviä kasoiksi. Näistä kasoista he ottivat kiviä sattumanvaraisesti ja sitten he tulkitsivat niitä yhdessä. Yhä edelleen itä-Afrikassa asuvassa Nandien kansassa poppamiehillä on tapana katsoa tulevaisuutta viisaista kivistä, joiden merkityksen pelkästään poppamiehet tietävät.

Skotlannissa nimillä merkityt nopat asetettiin pyhänpäivän aattona palaneen kokon reunustoille. Jos jokin arpakuutioista oli vaihtanut paikkaa aamuun mennessä, oletettiin tämän henkilön menehtyvän seuraavan vuoden aikana. Muinaiset roomalaiset merkitsivät omat kirjaimensa puusta tehdyille arvoille ja pudottivat ne maahan. Sitten he yrittivät tulkita näitä kirjaimia kukin omien kykyjensä mukaan. 

Intiaanit heittivät pyhiä nuolia ja sitten yrittivät tulkita näiden muodostamasta kasasta tulevaisuutta. Tästä tulee mieleen kuorimaveitsellä leikatusta pitkästä omenankuoresta tulevan aviomiehen nimen tulkitseminen heittämällä kuori ja sitten yritetään tulkita kirjaimen merkitystä.


Elokuisin ennustusterveisin Serena, 246.