Alkemia

Kautta vuosituhansien ihmisten mieliä on  kutittanut epäjalojen metallien muuttaminen kullaksi. Joidenkin ihmisten mielestä tämä on jalo pyrkimys, toisten mielestä taas valetiedettä. Kiinalaisten, intialaisten, arabien ja kreikkalaisten harjoittama alkemia on kehitetty Egyptissä ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen syntymän jälkeen. 

Varhaisten alkemistien käyttämistä menetelmistä ei ole mitään tietoa, mutta joitakin heidän muistiinpanojaan keskiajalta on löydetty. Jotkut tiedemiehet ovatkin  todenneet, että nämä vaikeaselkoiset tekstit olivat samalla myös niin  henkisen kuin aineellisenkin rikkauden tavoittelua.

Kaikkien näiden kuuluisien entisaikojen alkemistien tavoitteena oli viisasten kiven valmistaminen. Viisasten kivi olisi ollut aine, joka olisi muuttanut kaikki epäpuhtaat metallit ja aineet silkaksi kullaksi. Tämä oli erittäin mystinen prosessi, jossa oli kolme vaihetta. Ensiksi alkemisti lämmitti kolmea ainetta, kuten suolaa, elohopeaa sekä rikkiä,  kunnes massa muuttui nesteeksi ja mustaksi. Sitten tämä seos kuivattiin kuumentamalla ja se syntyi uudelleen valkoisena. 

Alkemistin onnistuessa tässä prosessissa seos oli lopulta kirkkaanpunainen, jonka kerrottiin olevan tämän mystisen viisasten kiven todellinen väri. Koska nämä prosessit olivat hyvin suuritöisiä, myös alkemisti kypsyi henkisesti tässä prosessissa. Ensimmäisen aineen murtuessa alkemisti tutki omaa sisintään ilman sääliä,  kunnes sielu menehtyi ja nousi uudelleen raunioista kuten Fenix-lintu. Viisasten kiven hengellinen vastine olisi kuolematon ja puhdas sielu.

Alkemiassa oli kaksi eri polkua, käytännön kokeiden muodostama empiirinen polku sekä mystinen  polku, joka painotti henkistä kehitystä. Vielä tänäkään päivänä viisasten kiveä ei ole pystytty luomaan. 



Alkemistisin terveisin Serena, 246.