Maagisten käytäntöjen ja rituaalien kokonaisuutena tunnettu taikuus kuuluu ihmiskunnan vanhimpiin perinteisiin
Ihmiskunnan vanhimpiin kulttuurisiin perinteisiin kuuluu maagisten käytäntöjen ja symbolisten rituaalien laaja kokonaisuus. Aiheen juuret ulottuvat esihistoriallisiin aikoihin. Arkeologiset löydökset osoittavat shamanistisen rituaalin merkkejä jo paleoliittisella kaudella. Antiikin Kreikassa ja Roomassa aihe oli osa virallista käytäntöä ja kansanperinnettä. Egyptiläiset papit kehittivät rituaaleja, joita on dokumentoitu papyruksissa. Hermes Trismegistos -hahmo yhdistettiin myöhemmin aiheeseen. Keskiajan Euroopassa aiheen suhde kristinuskoon oli monimutkainen. Renessanssin Italiassa Marsilio Ficino palautti aiheen filosofiseen keskusteluun. Modernissa keskustelussa aiheella on monta tasoa antropologiasta taiteeseen. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, eri historialliset muodot ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen historialliset juuret ulottuvat esihistorialliseen aikaan. Paleoliittisten luolamaalausten on tulkittu liittyvän shamanistiseen rituaalitoimintaan. Tällainen pitkä traditio asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa noituus laajempana ilmiönä yhdistyy aiheen historiaan ja nykyhetken kansanperinteen tasoihin. Antiikin Kreikassa aihe sai nimen mageia. Se oli lainasana persiasta tarkoittaen zarathustralaisten pappien tapoja. Greek Magical Papyri on kokoelma tekstejä Egyptistä 100–400-luvuilta. Rooman valtakunnassa aiheen virallinen palvonta yhdistyi keisarien jumalalliseen statukseen. Keskiajan Euroopassa kirkko erotti aiheen viralliseksi paheksuttavaksi käytännöksi 1300-luvulta lähtien. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen ja akateemisen kansatieteen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu shamanismi on lähikäsite, jossa harjoittaja matkustaa toisiin todellisuuksiin yhteisön puolesta. Okkultismi on laajempi modernin käsitteen luokka, johon aihe kuuluu yhtenä osana. Niin sanottu hermetiikka on filosofinen ja maaginen perinne, joka juontaa Hermes Trismegistos -hahmosta. Aiheen taustakehyksenä toimii noituus laajempana kattokäsitteenä eri rituaalisille perinteille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein latinan ja kreikan alkuperäisinä. Magia, mageia ja magick ovat tunnetuimpia muotoja eri perinteissä. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden rituaaliperinteiden kanssa. Symboliseen toimintaan keskittyminen erottaa kuitenkin aiheen muista uskonnollisista käytännöistä. Eri historialliset muodot avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Eri historialliset muodot aiheessa jakautuvat kahteen päälinjaan. Niin sanottu high magic eli korkea aihe on filosofinen ja oppinut perinne, johon kuuluivat hermetiikka, kabbala ja alkemia. Tämä linja oli pappien, oppineiden ja aristokraatien parissa renessanssin Italiassa ja Englannissa. Niin sanottu low magic eli kansanperinteinen aihe oli arkielämään liittyvä. Sen piirissä olivat parantajat, viisaat naiset ja kyläläiset. Tällaisia käytäntöjä on dokumentoitu eri puolilla Eurooppaa folkloretutkimuksissa 1800-luvulta lähtien. Suomalaisessa kansanperinteessä Lapin noaitien ja itäisten viisaiden naisten käytännöt ovat tunnettuja esimerkkejä. Niin sanotut loitsut ja taikakeinot ovat osa Suomen kansanrunoutta, jonka Elias Lönnrot kokosi Kalevalan yhteyteen 1830-luvulla. Renessanssin Eurooppa ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.
Renessanssin Eurooppa aiheen kannalta oli keskeinen aika. Marsilio Ficino käänsi 1400-luvulla Corpus Hermeticumin latinaksi, mikä avasi aiheen klassiset tekstit aikalaisille. Giovanni Pico della Mirandola yhdisti kabbalaa ja kristillistä teologiaa omassa 900 teesissään 1486. Heinrich Cornelius Agrippa kirjoitti De Occulta Philosophia -teoksensa 1531 ja systematisoi aiheen filosofiseen järjestelmään. John Dee oli englantilainen oppinut ja Elisabet ensimmäisen hovin neuvonantaja. Hän harjoitti aihetta omilla kokeillaan. Niin sanottu Enokin kieli on hänen ja Edward Kelleyn yhdessä saaman kielen järjestelmä, jonka he väittivät tulleen enkeleiltä. Suomalaiseen keskusteluun renessanssin aihe on saapunut käännöskirjojen ja akateemisen filosofian historian kautta. Moderni esoteerinen aika ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.
Moderniin esoteeriseen aikaan kytkös on ollut muutos uskonnollisesta filosofisesta käytännöstä esoteeriseksi opiksi. Hermetic Order of the Golden Dawn perustettiin Lontoossa 1888. Sen jäseninä olivat W. B. Yeats, Aleister Crowley ja Arthur Edward Waite. Crowley kehitti omaa muotoaan, jonka hän kirjoitti sanalla magick erottaakseen sen viihdetaikuudesta. Helena Blavatskyn teosofinen liike 1875 nosti aiheen esiin laajemmin. 1900-luvun puolivälissä Gerald Gardner perusti Wicca-liikkeen. Se yhdisti aiheen ja pakanauskonnon idean. Modernissa keskustelussa aihe on saanut huomiota uskontotieteen näkökulmasta. Wouter Hanegraaff ja Antoine Faivre ovat keskeisiä modernin tutkimuksen nimiä. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat ovat osallistuneet kansainväliseen keskusteluun aiheesta. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen tutkimus pitää aihetta kulttuurihistoriallisena ja symbolisena ilmiönä, ei toimivana fysikaalisena teknologiana. Aihetta voi kuitenkin lähestyä uskontotieteellisestä ja taiteellisesta näkökulmasta. Toinen huomio koskee aiheen historian kompleksisuutta. Aiheen historiassa on ollut paljon erilaisia muotoja, ja yhden tradition näkökulma ei kata koko ilmiötä. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat lähteiden tarkkaa erottamista. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä, jossa luvataan nopeita vaikutuksia rahaa vastaan ilman riittävää pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana kulttuurihistoriallisena ilmiönä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi tuotteistetuksi pikatekniikaksi vaan elää osana pitkää traditiota.
Symbolisten rituaalien tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman ihmiskunnan henkiseen historiaan. Aiheen ydin ei ole pikaisten tulosten lupaaminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden vanhimman inhimillisen ilmiön monimuotoisuuteen. Aihetta voi syventää suomalaisten kansatieteilijöiden teosten kautta. Martti Haavion työ Suomalaisen Kalevalan piirissä tarjoaa kotimaisen pohjan. Wouter Hanegraaffin Western Esotericism -teos avaa akateemista näkökulmaa. Aleister Crowleyn Magick in Theory and Practice on klassinen lähde. Säännöllinen lukeminen rakentaa hyvää pohjaa. Yliopistojen uskontotieteen kurssit syventävät tuntemusta. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
