Spiritualistisen kanavoinnin muotona tunnettu inspiroitu puhuminen on klassinen meediumistinen perinne
Henkien välittämä spontaani puhe on yksi spiritualistisen perinteen tunnetuimmista muodoista. Meedio raportoi puhuvansa heidän vaikutuksenaan. Aihe kuuluu kanavoinnin kokonaisuuteen. Aiheen modernit muodot juontavat 1850-luvun spiritualistisesta liikkeestä. Cora Hatch ja Emma Hardinge Britten olivat 1800-luvun tunnetuimpia inspiroidun puhumisen meedioita. Esiintymisiä järjestettiin luentosaleissa ympäri Yhdysvaltoja ja Britanniaa. Modernissa keskustelussa aihe liitetään dissosiaation tutkimukseen. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Akateemiset psykologit ovat tarkastelleet aihetta osana kanavoinnin tutkimusta. Aihe yhdistää 1800-luvun spiritualismin ja modernin psykologian kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, eri muodot ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun puolivälin spiritualistiseen liikkeeseen. Fox-sisarten ilmiöt Hydesvillessä 1848 antoivat liikkeelle alkusysäyksen. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa spiritualismi modernina käsitteenä tarkoittaa kuolleiden henkien kanssa kommunikoivaa käytäntöä. Cora L. V. Hatch oli yhdysvaltalainen meedio, joka piti inspiroituneita luentoja teini-iästään lähtien 1850-luvun lopulla. Hän puhui yleensä silmät kiinni filosofisista ja teologisista aiheista. Emma Hardinge Britten oli toinen tunnettu meedio. Hän kirjoitti Modern American Spiritualism -teoksensa 1870. Brittiläiset Henry Slade ja Daniel Dunglas Home jatkoivat perinnettä. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu transsipuhe on syvempi muoto, jossa meedio menee transsitilaan ennen puhumista ja vaikuttaa nukkuvalta. Glossolalia eli kielilläpuhuminen on uskonnollinen rinnakkaisilmiö, jossa puhuja tuottaa ymmärtämättömiä äänteitä. Niin sanottu prophezeien on kristillisen pentecostalismin termi, joka liittyy spontaaniin uskonnolliseen puheeseen. Aiheen taustakehyksenä toimii spiritualismi laajempana kattokäsitteenä erilaisille kanavoinnin muodoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Inspirational speaking, trance lecturing ja spirit speaking ovat tunnetuimpia muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden kanavoinnin muotojen kanssa. Kevyt transsitila ja sanallinen ilmaisu erottavat kuitenkin aiheen muista muodoista. Tyypillinen istunto avaa aiheen seuraavan kerroksen.
Tyypillinen istunto aiheessa noudattaa vakiintunutta muotoa. Meedio istuu yleisön edessä, yleensä korokkeella tai pöydän takana. Hän sulkee silmät tai katsoo kaukaisuuteen ja antaa tilan asettua. Niin sanottu johdantorukous tai meditatiivinen hetki avaa istunnon. Puhe alkaa vähitellen, ja meedio raportoi tuntevansa, kuinka sanat tulevat ulkopuolelta. Aihe eroaa transsipuheesta siinä, että meedio pysyy tietoisena ja muistaa puheen jälkikäteen. Aiheen sisältö koskee usein filosofisia, teologisia tai eettisiä kysymyksiä. Cora Hatchin luennot käsittelivät esimerkiksi sielun olemusta, jälkielämää ja uskonnollista vapautta. Yleisön kysymyksiin voidaan vastata yleisesti istunnon lopulla. Suomalaisia istuntoja on dokumentoitu 1900-luvun alkupuolen lehtikirjoituksissa. Tieteelliset selitykset ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Tieteelliset selitykset aiheelle ovat keskittyneet psykologiseen tutkimukseen. Niin sanottu dissosiatiivinen tila on yksi keskeinen selitysmalli. Meedio kokee puheen tulevan ulkopuolelta omaan tietoisuuteensa. Frederic Myers käsitteli aihetta teoksessaan Human Personality and Its Survival of Bodily Death 1903. Hän esitti niin sanotun subliminaalisen minän käsitteen tiedostamattoman luovuudesta. Modernit psykologit pitävät aihetta esimerkkinä luovasta dissosiaatiosta ja improvisatorisesta puheesta. Niin sanotut hypnoosin tutkimukset osoittavat, että samankaltaisia tiloja voidaan indusoida. Niissä voi tuottaa pitkiä koherentteja puheita. Suomalaiset uskontotieteilijät, kuten Tiina Mahlamäki, ovat tarkastelleet aihetta uskonnollisen kokemuksen kautta. Aiheen luovuusulottuvuus on kiinnostava. Kulttuurinen merkitys ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.
Kulttuurinen merkitys aiheessa on ulottunut viktoriaanisen ajan yhteiskuntaan ja moderniin uushenkiseen liikkeeseen. Cora Hatchin luennot olivat osa naisten julkisen puheen kasvua 1860-luvulla. Niin sanottu meedion rooli antoi naisille tilaisuuden puhua julkisesti aikana, jolloin se ei ollut tavanomaista. Tämä on saanut huomiota feministisessä uskonnonhistorian tutkimuksessa. Modernit kanavoijat Esther Hicks ja Jane Roberts jatkavat osittain perinnettä. Suomalaisissa uushenkisen liikkeen piirissä aihe esiintyy ohjattujen istuntojen muodossa. Aiheen kulttuurinen rooli on muuttunut uskonnollisen viestin välittämisestä henkilökohtaisen henkisen kasvun tueksi. Suomalaiset uushenkisen liikkeen ohjaajat ovat sovittaneet aiheen kotimaiselle yleisölle. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee tieteellisen selityksen vahvuutta. Dissosiatiivinen tila on hyvin dokumentoitu psykologinen ilmiö, eikä paranormaalin selityksen tarvetta ole tieteellisesti. Aihetta voi kuitenkin lähestyä uskonnollisena ja kokemuksellisena ilmiönä. Toinen huomio koskee tunnettuja huijausepäilyjä. 1800-luvun lopun spiritualistisen liikkeen meedioista osa paljastui huijaamaan. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat lähteiden kriittistä tarkastelua. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä, jossa luvataan tarkkoja viestejä rahaa vastaan ilman tutkimuksellista pohjaa. Maltillinen ja tieteellinen ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana kulttuurihistoriallisena ja psykologisena ilmiönä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi spekulaation kohteeksi vaan elää osana laajempaa kanavoinnin ja kokemuksen tutkimusta.
Meedion sanallisen kanavoinnin tutkiminen tarjoaa näkökulman spiritualismin ja modernin dissosiaatiotutkimuksen risteykseen. Aiheen ydin ei ole nopeiden vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden uskonnollis-kulttuurisen ilmiön historiaan ja sen modernin tulkintaan. Aihetta voi syventää uskontotieteilijöiden teosten kautta. Tiina Mahlamäen työ tarjoaa kotimaisen lähtökohdan. Emma Hardinge Brittenin Modern American Spiritualism on klassinen englanninkielinen lähde. Frederic Myersin Human Personality täydentää psykologisen taustan. Säännöllinen lukeminen rakentaa hyvää pohjaa. Modernit uushenkiset kurssit tarjoavat käytännön kokemuksen aiheen modernista muodosta. Oma kokemus aiheesta voi joskus jäädä askarruttamaan tulkinnallisesti. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
