Temppeliritarit ja ritarikunnan salaisuudet

Vuonna 1119 pieni joukko ranskalaisia ritareja vannoi Jerusalemissa suojelevansa pyhiinvaeltajia. Heillä ei ollut juuri mitään omaa, ja kaksi miestä joutui jakamaan saman hevosen. Kahdessa vuosisadassa veljeskunnasta kasvoi kuitenkin mahtava verkosto. Se omisti linnoja, tiloja ja kokonaisen pankkijärjestelmän. Sitten kaikki romahti yhdessä päivässä. Ranskan kuningas pidätti ritarit lokakuussa 1307 ja syytti heitä kauheista rikoksista. Temppeliritarit katosivat historiasta, mutta heidän tarinansa ei päättynyt. Kadonneet aarteet, Graalin malja ja salaperäinen Bafomet ovat ruokkineet mielikuvitusta näihin päiviin asti. Vapaamuurarit ja monet salaseurat ovat halunneet nähdä itsensä ritarikunnan perillisinä. Historia ja legenda kietoutuvat yhteen tavalla, joka kiehtoo yhä.

Ritarikunta syntyy Jerusalemissa

Ensimmäisen ristiretken jälkeen pyhiinvaellus Jerusalemiin oli vaarallista. Rosvot vaanivat teiden varsilla, eikä matkalaisia suojeltu juuri lainkaan. Ranskalainen ritari Hugues de Payns kokosi muutaman aseveljen ja lupasi valvoa reittejä. Jerusalemin kuningas antoi heille majapaikan Temppelivuorelta, jonka uskottiin sijaitsevan Salomonin temppelin raunioilla. Paikka antoi veljeskunnalle nimen, ja jäsenistä alettiin käyttää nimitystä temppeliritarit. Jo varhain heihin liitettiin aavistus salaisesta tiedosta, vaikka esoterismi ei tuolloin ollut vielä nimetty perinne. Kerrottiin, että ritarit kaivoivat temppelin alla jotakin kätkettyä. Totuus oli arkisempi, mutta pian pieni joukko sai tuekseen keskiajan vaikutusvaltaisimman kirkonmiehen.

Munkki ja soturi samassa miehessä

Clairvaux’n apotti Bernhard ihastui ajatukseen ritareista, jotka eläisivät kuin munkit. Hänen tuellaan veljeskunta sai oman sääntönsä Troyes’n kirkolliskokouksessa vuonna 1129. Ritarit vannoivat köyhyyden, siveyden ja kuuliaisuuden lupaukset. He söivät yhdessä hiljaisuudessa, rukoilivat määrättyinä hetkinä ja nukkuivat vaatteet päällä. Bernhard kirjoitti heidän kunniakseen ylistyksen, jossa hän kuvasi uudenlaisen ritariston syntyä. Valkoinen kaapu kuvasi puhtautta, ja myöhemmin siihen lisätty punainen risti marttyyriutta. Juuri tästä kaksoisroolista on syntynyt myyttejä, joista erityisesti esoterismi on ollut kiinnostunut. Hengellisen kurinalaisuuden rinnalla veljeskunta kehitti kuitenkin myös hyvin maallisen taidon.

Pankkiirit valkoisissa kaavuissa

Lahjoituksia virtasi kaikkialta Euroopasta. Aateliset antoivat maata, kyliä ja linnoja, ja pian veljeskunnalla oli satoja komentajistoja Portugalista Unkariin. Rikkaudesta huolimatta yksittäinen ritari ei omistanut mitään. Kaikki kuului yhteisölle, ja sen sinetissä kaksi ritaria ratsasti yhä saman hevosen selässä. Ritarikunta keksi tavan, joka muistuttaa nykyistä pankkia. Pyhiinvaeltaja jätti rahansa esimerkiksi Pariisin komentajistoon ja sai kirjeen, jolla hän nosti saman summan Jerusalemissa. Matkalla ei tarvinnut kantaa kultaa, eikä rosvoilla ollut mitään ryöstettävää. Pariisin temppelistä tuli Ranskan kuninkaiden kassa. Juuri tämä valta ja velka johtivat lopulta veljeskunnan kohtalokkaaseen tuhoon.

Perjantai, joka muutti kaiken

Ranskan kuningas Filip Kaunis oli syvästi velkaa ritareille. Perjantaina 13. lokakuuta 1307 hänen miehensä pidättivät samana aamuna kaikki ritarit, jotka maasta löytyivät. Syytteet olivat järkyttäviä. Ritarien väitettiin sylkeneen ristille vihkimyksessään ja palvoneen salaperäistä päätä nimeltä Bafomet. Kidutettuina monet tunnustivat lähes mitä tahansa. Paavi Klemens lakkautti ritarikunnan vuonna 1312. Kaksi vuotta myöhemmin viimeinen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla Pariisissa. Tarinan mukaan hän kutsui liekeistä kuninkaan ja paavin Jumalan tuomiolle vuoden kuluessa, ja molemmat kuolivat pian. Moni yhdistää yhä perjantain ja luvun 13 epäonneen juuri tämän päivän vuoksi. Tuho ei vaientanut ritareita, vaan synnytti heistä legendan.

Graal, arkki ja kadonnut aarre

Legendoissa ritarit eivät koskaan kadonneet kokonaan. Kerrotaan, että osa heistä pakeni laivoilla ennen pidätyksiä ja vei aarteensa mukanaan. Tarinoiden mukaan ritarikunta olisi löytänyt Jerusalemista liiton arkin tai Graalin maljan. Joidenkin kertojien mielestä ne kätkettiin Skotlantiin, missä Rosslynin kappelin kivikoristeita on luettu salaisena koodina. Myös syytteiden Bafomet sai uuden elämän. Ranskalainen okkultisti Éliphas Lévi piirsi 1800-luvulla vuohenpäisen siivekkään hahmon. Siitä tuli yksi okkultismin tunnetuimmista kuvista. Hahmolla ei ollut mitään tekemistä alkuperäisten ritarien kanssa. Historioitsijat suhtautuvat aarretarinoihin varauksella, mutta niiden voima on kiistaton. Kaikkein sitkeimmin perinnettä ovat kuitenkin vaalineet salaiset veljeskunnat.

Vapaamuurarit ja uudet ritarikunnat

Vapaamuurarit alkoivat 1700-luvulla etsiä itselleen vanhempia juuria. Saksassa syntyi suuntaus, jonka jäsenet uskoivat olevansa paenneiden ritarien suoria perillisiä. Väitettä ei voitu todistaa, mutta temppeliritarit saivat paikan monien looshien vihkimysasteissa. Englanninkielisissä maissa toimii yhä vapaamuurarien ritariaste, joka kantaa heidän nimeään. Myöhemmin perustettiin myös uusia, itsenäisiä ritarikuntia, jotka käyttävät valkoista kaapua ja punaista ristiä. Niiden toiminta keskittyy hyväntekeväisyyteen, rituaaleihin ja kristilliseen mystiikkaan. Elokuvat ja romaanit ovat tehneet ritareista suuren yleisön tuntemia hahmoja. Keskiaikaisten sotilasmunkkien perintö elää siten nyt enemmän vertauskuvana kuin historiallisena jatkumona.

Ritarien jäljillä tänään

Köyhästä veljeskunnasta kasvoi kahdessa vuosisadassa mahti, jonka äkillinen tuho synnytti ikuisen arvoituksen. Historiasta kiinnostunut voi aloittaa keskiajan ritarikuntia käsittelevistä tutkimuksista. Ne erottavat tosiasiat myöhemmistä tarinoista. Matkailija voi vierailla Portugalin Tomarissa, jossa ritarikunnan linnoitus ja pyöreä kirkko ovat yhä pystyssä. Kadonneiden aarteiden ja salaisen tiedon vetovoima kertoo ihmisen kaipuusta johonkin kätkettyyn. Puhelinkeskustelu intuitiivisen tulkitsijan kanssa voi auttaa pohtimaan, miksi juuri tällaiset tarinat puhuttelevat omaa mieltä. Tulkitsija voi nähdä vertauskuvissa viestejä, jotka liittyvät omiin valintoihin ja elämänsuuntaan. Ritarien punainen risti muuttuu silloin henkilökohtaiseksi merkiksi uskollisuudesta omalle tielle.