Bogomiilit ja Balkanin salainen kirkko

Kymmenennellä vuosisadalla Bulgarian kylissä alkoi kiertää saarnaaja, joka kyseenalaisti koko kirkon opetuksen. Hänen seuraajansa uskoivat, että maailmaa hallitsee kaksi voimaa. Hyvä Jumala loi sielun, mutta näkyvä aine oli hänen langenneen poikansa työtä. Tästä ajatuksesta kasvoi liike, jonka jäsenet tunnetaan nimellä bogomiilit. He hylkäsivät ikonit, kirkkorakennukset ja sakramentit ja rukoilivat vain Isä meidän -rukousta. Kirkko ja hallitsijat vainosivat liikettä ankarasti. Se levisi silti Konstantinopoliin, Bosniaan ja lopulta Länsi-Eurooppaan asti. Sen jäljet näkyvät katarien opeissa ja Bosnian salaperäisissä hautakivissä. Liikkeen tarina kertoo, miten sinnikkäästi ihmiset ovat aina etsineet omaa tietään pyhän luo.

Pappi Bogomil ja liikkeen synty

Tsaari Pietarin hallitessa Bulgariaa 900-luvulla maassa vaikutti pappi nimeltä Bogomil. Nimi tarkoittaa slaavin kielellä suunnilleen jumalalle rakasta. Kristinusko oli tullut maahan vasta muutamaa sukupolvea aiemmin, ja monet talonpojat kokivat kirkon vieraaksi ja rikkaaksi. Papin saarnat yksinkertaisesta ja köyhästä elämästä löysivät nopeasti kuulijoita. Seuraajat alkoivat kokoontua koteihin ja metsäaukeille kirkkojen sijaan. Pian liike tunnettiin perustajansa mukaan, ja sen jäsenistä alettiin käyttää nimitystä bogomiilit. Liike kiehtoo yhä, sillä esoterismi on aina vetänyt puoleensa salaisia ja vainottuja yhteisöjä. Kiinnostus ei kuitenkaan johdu pelkästä salaperäisyydestä. Opetuksen ytimessä oli rohkea ja hätkähdyttävä käsitys maailman synnystä.

Kaksi voimaa ja langennut poika

Liikkeen opin mukaan Jumalalla oli kaksi poikaa. Vanhempi heistä, Satanael, kapinoi isäänsä vastaan ja syöstiin taivaasta. Hän loi näkyvän maailman ja muovasi ihmisen ruumiin savesta. Ruumis jäi kuitenkin elottomaksi, kunnes Jumala armahti ja puhalsi siihen sielun. Siksi jokainen ihminen kantaa sisällään taivaallista kipinää, joka on vangittuna aineeseen. Nuorempi poika Kristus tuli maan päälle vapauttamaan sielut. Bogomiilit eivät uskoneet, että hänellä oli tavallinen ihmisruumis. Heille hän oli henkiolento, joka vain näytti ihmiseltä. Sama kahtiajako elää yhä, kun esoterismi kuvaa valon ja pimeyden ikuista kamppailua. Ihmiskuva oli siis jyrkästi kaksijakoinen. Opilla oli myös hyvin käytännöllisiä seurauksia jäsenten arkeen.

Rukous ilman kirkkoa

Arjessa usko näkyi ennen kaikkea siinä, mitä jäsenet jättivät tekemättä. He eivät käyneet kirkossa, koska pitivät rakennuksia pahojen henkien asuinsijoina. Ikonit olivat heille epäjumalia ja risti kidutusväline, jota ei sopinut kunnioittaa. Kasteen vedellä ja ehtoollisen leivän he torjuivat pelkkinä aineellisina menoina. Ainoa hyväksytty rukous oli Isä meidän, jota toistettiin useita kertoja päivässä. Uudet jäsenet otettiin yhteisöön asettamalla Johanneksen evankeliumi heidän päänsä päälle. Joukosta erottui pieni ryhmä täydellisiksi kutsuttuja. He elivät ankarassa kieltäymyksessä, eivät syöneet lihaa eivätkä juoneet viiniä ja pidättäytyivät avioliitosta. Tällainen elämä herätti ihailua, mutta kirkon ja hallitsijoiden silmissä se oli vaarallista.

Konstantinopolista Bosniaan

Vainoista huolimatta opetus levisi nopeasti Bulgarian rajojen yli. Jo 1000-luvulla liikkeen jäseniä löytyi Bysantin pääkaupungista Konstantinopolista. Keisari Aleksios Komnenos houkutteli liikkeen johtajan, lääkäri Basileioksen, palatsiinsa ja esiintyi tämän oppilaana. Piilossa istunut kirjuri kirjasi kaiken muistiin, mitä Basileios paljasti opistaan. Johtaja poltettiin roviolla 1100-luvun alussa. Bosniassa liike sai vahvemman jalansijan. Siellä toimi vuosisatojen ajan oma Bosnian kirkko, jota monet ovat yhdistäneet samaan perinteeseen. Maan vuoristoissa seisoo tuhansia koristeellisia hautakiviä, joiden kuvia tulkitaan yhä eri tavoin. Osa niistä on liitetty maailmanperintölistalle. Balkanilta ajatukset kulkivat kauppiaiden mukana yhä kauemmas länteen.

Perintö katarien opeissa

Länsi-Euroopassa samanlainen kaksijakoinen usko puhkesi kukkaan Etelä-Ranskassa, missä sen kannattajia kutsuttiin katareiksi. Yhteys Balkanille oli suora. Vuonna 1167 Saint-Félixin kylässä pidettiin kokous, jota johti Konstantinopolista saapunut piispa Niketas. Hän vahvisti katarien opin ja järjesti heidän kirkkonsa piispakunnat. Lännessä kiersi myös kirjoitus, joka tunnetaan nimellä “Johanneksen kysymykset”. Siinä Kristus kertoo opetuslapselleen Satanaelin kapinasta ja maailman luomisesta. Kirjoitus oli peräisin Balkanilta, ja sen sisältö vastaa tarkasti itäisten opettajien uskoa. Katarit muistuttivat esikuviaan myös elämäntavoiltaan, sillä heidänkin täydellisensä kieltäytyivät lihasta ja avioliitosta. Molempia liikkeitä odotti lopulta sama kova kohtalo.

Katoaminen ja uusi kiinnostus

Inkvisitio murskasi katarit 1200-luvulla, ja Balkanilla liike hiipui hitaammin. Osmanit valloittivat Bosnian 1400-luvulla. Moni entinen kannattaja kääntyi silloin islamiin tai liittyi muihin kirkkoihin. Vanhat uskomukset elivät kuitenkin kansanperinteessä. Bulgarialaisissa kansantarinoissa paholainen osallistuu usein maailman luomiseen. Kansallisromantiikka nosti liikkeen 1800-luvulla uudelleen esiin. Bulgariassa sitä alettiin pitää omana uskonnollisena perintönä. Nykyään bogomiilit kiinnostavat myös henkisiä etsijöitä, jotka näkevät heissä kätketyn viisauden vartijoita. Tutkijat muistuttavat, että suuri osa tiedoista on peräisin vastustajien kirjoituksista. Siksi kuva liikkeestä on yhä osin hämärän peitossa.

Dualismin jäljillä Balkanilla

Pienestä bulgarialaisesta herätysliikkeestä kasvoi usko, joka ulottui Bosniasta Etelä-Ranskaan asti. Sen ytimessä oli ajatus, että ihmisen sielu on valon kipinä vieraassa maailmassa. Kiinnostunut voi tutustua keskiajan harhaoppiliikkeisiin uskontohistorian yleisteosten kautta. Niissä katarit ja itäiset dualistit käsitellään usein rinnakkain. Matkailija voi käydä katsomassa Bosnian ja Hertsegovinan hautakivikenttiä, kuten Radimljan nekropolia Stolacin lähellä. Kysymys hyvän ja pahan alkuperästä ei ole vanhentunut. Moni pohtii yhä, miksi elämässä on niin paljon vaikeutta ja missä oma valo piilee. Puhelimitse saatu henkinen ohjaus voi auttaa käsittelemään näitä ajatuksia rauhassa. Herkkä ohjaaja kuuntelee ja auttaa löytämään omasta elämästä sen kipinän, jota vanhat etsijät vaalivat. Keskustelu voi tuoda samaa selkeyttä, jota bogomiilit hakivat yksinkertaisesta rukouksesta.