Pienillä kivillä tai noppailla tehtävänä ennustusmenetelmänä pessomantia kuuluu klassisen antiikin perintöön
Klassisen ajan tunnetuimpiin ennustusmenetelmiin kuuluu kivien, noppien tai levyjen heittämistä tulkitseva tekniikka. Aihe juontaa muinaisesta Kreikasta ja Roomasta. Kivien tai luiden heittäminen oli osa oraakkeleiden ja kotimaisten ennustamisten tapoja. Tekniikka mainitaan jo Homeroksen aikalaiskirjoituksissa. Roomalainen Cicero käsitteli aihetta De Divinatione -teoksessaan. Keskiajan Euroopassa aihe säilyi kansanperinteen osana. Modernissa esoteerisessa keskustelussa aihe esiintyy muiden mantian-tekniikkojen rinnalla. Suomalaisessa kansanperinteessä on mainintoja kivien heittämisestä juhannuksen aikoihin. Aihe yhdistää antiikin rituaalisen perinteen ja modernin tradition kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, eri muodot ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen historialliset juuret ulottuvat antiikin Kreikan rituaaliperinteeseen. Sana tulee kreikan psephoista, joka tarkoittaa pientä kiveä tai laskukiveä. Antiikin Kreikassa pienet kivet olivat yleisiä laskennan välineitä ja niitä käytettiin myös ennustamiseen. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa ennustaa on klassinen ihmisen toiminta, jossa merkkejä etsitään sattumanvaraisilta vaikuttavista tapahtumista. Roomalaisessa kulttuurissa noppia ja luita käytettiin samalla tavalla, ja Cicero kuvasi käytäntöä De Divinatione -teoksessaan. Niin sanottu sortes oli laajempi roomalainen ennustusmenetelmien luokka, johon aihe kuului. Keskiajan Euroopassa kansanperinne säilytti aiheen jäänteitä, vaikka kirkko paheksui sitä. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu sortilegium oli roomalainen laajempi käsite eri ennustusmenetelmille. Astragalomantia oli erikoismuoto, jossa käytettiin lampaiden tai vuohien nilkkaluita noppien tavoin. Niin sanottu kuboomantia tarkoitti erityisesti kuusisivuisten noppien käyttöä. Aiheen taustakehyksenä toimii ennustaa laajempana kattokäsitteenä erilaisille satunnaislähtöisille tekniikoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein kreikan tai latinan alkuperäisinä. Pessomantia, psephomantia ja sortes ovat tunnetuimpia muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden satunnaisuuteen perustuvien tekniikoiden kanssa. Pienen kiviheittimen luonne erottaa kuitenkin aiheen muista menetelmistä. Olennaista on muistaa, että aihe on historiallinen kansanperinteen käytäntö. Antiikin muodot avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Antiikin muodot aiheesta olivat moninaiset. Yksinkertainen muoto käytti pieniä eri värisiä kiviä, joista jokaisella oli oma merkityksensä. Kivet sekoitettiin nahkapussissa ja yksi tai useampi otettiin sokeasti. Toinen muoto käytti kiviä, joihin oli merkitty kirjaimia tai symboleja. Niin sanottu Theban oraakkeli oli yksi kuuluisa esimerkki muinaisesta Kreikasta. Kolmas muoto yhdisti kivien heittämisen maahan tai kankaalle, jossa niiden asettumista tulkittiin. Niin sanottu Astragalon oraakkeli oli erityismuoto. Neljä nilkkaluuta heitettiin ja tulkittiin kaikkien kombinaatioiden mukaan. Plinius vanhempi kuvasi käytäntöjä Naturalis Historia -teoksessaan ensimmäisellä vuosisadalla. Suomalaisessa kansanperinteessä on mainintoja kivien heittämisestä juhannusyönä ja muina merkkipäivinä. Eri kulttuurien muodot ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Eri kulttuurien muodot aiheesta ovat olleet eri puolilla maailmaa. Afrikkalainen luiden heittäminen on tunnettu rinnakkaisilmiö. Eläinten luita ja muita esineitä käytetään merkkien tulkintaan. Niin sanottu Ifa-järjestelmä Länsi-Afrikan jorubojen keskuudessa käyttää 16 palmunsiementä satunnaisina merkkeinä. Kiinalainen I Ching käyttää joko 50 schafgarbe-rosse tai kolmea kolikkoa heksagrammien luomiseen. Tämä on rinnakkaismuoto, jossa satunnaisuuden tulkinta on keskeistä. Pohjoismainen riimustenheittäminen on toinen rinnakkaisilmiö, jossa puumerkkejä ja kiviä heitetään ja tulkitaan. Suomalainen kansanperinne tuntee noppien ja luiden heittämisen osana juhannuksen ja uudenvuoden taikoja. Eri kulttuurien välillä on yhtäläisyyksiä ja eroja, mutta peruskäytäntö satunnaisuuden tulkitsemisesta on yhteinen. Modernit harjoittajat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Modernit harjoittajat aiheen ympärillä ovat lähinnä uushenkisen liikkeen piirissä. Wicca- ja keltoperinteen yhteisöt eri puolilla länsimaita käyttävät kivenheittoa osana rituaalista työtään. Niin sanottu rune casting on tunnetuin moderni muoto, jossa puumerkit on korvattu kivillä tai kristalleilla. Modernit harjoittajat eivät yleensä lue merkkejä deterministisesti vaan käyttävät niitä meditatiivisen reflektion välineenä. Suomalaiset uushenkisen liikkeen ohjaajat ovat tuoneet aiheen kotimaisille kursseille 2000-luvulta lähtien. Kotimaiset käsityöläiset valmistavat omia kivisarjojaan suomalaisten kivien ja puiden kautta. Aihe on osa laajempaa keskustelua merkkien lukemisen kulttuurisesta merkityksestä. Aihe ei korvaa muita merkityksen etsimisen tapoja, mutta antaa oman näkökulman. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen psykologia pitää aihetta esimerkkinä satunnaisuuden tulkinnasta. Katsoja löytää merkityksiä tarkoittamattomista kuvioista. Aihetta voi kuitenkin lähestyä uskontotieteellisenä ja kulttuurihistoriallisena ilmiönä. Toinen huomio koskee determinismin välttämistä. Yksittäisen heiton liiallinen tulkitseminen voi johtaa harhaan, jos kokija etsii vahvistusta omille toiveilleen. Suomalaiset uskontotieteilijät suosittavat maltillista lähestymistapaa. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä, jossa luvataan tarkkoja ennusteita rahaa vastaan ilman riittävää pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana rituaalihistoriallisena ilmiönä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi tuotteistetuksi pikatekniikaksi.
Muinaisen kivenheittotekniikan tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman antiikin rituaalin ja uushenkisen liikkeen risteykseen. Aiheen ydin ei ole determinististen ennusteiden tekeminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden inhimillisen merkityksen etsimisen tapaan eri kulttuureissa. Aihetta voi syventää suomalaisten kansatieteilijöiden teosten kautta. Martti Haavio on hyvä lähtökohta. Cicerin De Divinatione antaa antiikin omaa ääntä aiheeseen. Kotimaisten käsityöläisten kivisarjat ovat käytännönläheinen kokemus aiheeseen. Säännöllinen kansanperinteen lukeminen rakentaa hyvää pohjaa. Modernit henkisen kasvun kurssit voivat avata aihetta. Oma kysymys merkkien lukemisen merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
