Tarina noitavainosta

Olipa kerran, eräs linnanherra, muistaakseni Sir Philip nimeltään. Hän eli tahollaan avioliitossa, mutta rakastui lähellä romaniheimossa asuvaan Mathilde -nimiseen nuoreen ja kauniiseen neitoon. Yllättäen Mathildea alettiin syyttää noituudesta, ja Sir Philip ei uskaltanut tai pystynyt auttamaan rakastettuaan. Niinpä Mathilde tapettiin syytettynä noituuden harjoittamisesta.

Sir Philip käveleskeli pitkään synnin tunnossaan katuen pitkin linnansa muureja. Yllättäen hän putosi korkealta muurilta ja kuoli putoamisen aiheuttamiin vammoihin. Tässä oli taas onneton  tarina rakkaudesta ja noituudesta.

Noituudesta syytettyjä ja psyykikkoja kidutettiin pitkään kunnes he tunnustivat päästäkseen kidutuksesta. Mutta heidät kumminkin tapettiin, vaikka he peruivat tunnustuksensa. Silloin rovion puut olivat kosteita. Tämä tuntuu kyllä epäihmimilliseltä nykyajan ihmiselle, onneksi nämä ajat ovat ollutta ja mennyttä.

Soittelemisiin, Serena, 246.