Akrojooga ja kahden kehon yhteistyö

Kahden tai kolmen ihmisen yhdessä tekemä liikemuoto on saanut vahvan jalansijan modernissa kehollisessa harjoittelussa. Sen perustajat Jenny Sauer-Klein ja Jason Nemer kehittivät menetelmän San Franciscossa 2003. Käytäntö yhdistää akrobatian voimaa, joogan tietoisuutta ja thai-hieronnan helliä otteita yhdeksi kokonaisuudeksi. Suomeen menetelmä rantautui 2010-luvun aikana erityisesti suurkaupunkien joogastudioissa. Käytännössä yksi henkilö toimii pohjana eli baseina, toinen lentäjänä eli flyerinä ja kolmas tarkkailijana. Aihe on yhtä lailla fyysinen taito kuin sosiaalinen tapahtuma, joka opettaa luottamusta ja kommunikaatiota. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, käytännön tekniikat ja realistiset huomiot toisistaan. Maltillinen tutustuminen avaa rikkaan kentän kehollisesta yhteistyöstä kiinnostuneille.

Akrojoogan synty

Liikemuodon synty on suhteellisen tuore kehollisen harjoittelun historiassa. Jenny Sauer-Klein oli akrobaatti ja Jason Nemer joogaopettaja. He perustivat AcroYoga International -järjestön San Franciscossa vuonna 2003. He yhdistivät akrobaattisia liikkeitä joogan filosofiaan ja thai-hieronnan rentouttaviin asentoihin. Menetelmä levisi nopeasti länsimaisissa joogapiireissä. Sen myötä myös laajempi hyvinvointi sai uuden kehollisen sovelluksensa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Toinen läheinen suuntaus on Acrobatic Yoga, jonka Eugene Poku ja Jessie Goldberg perustivat samoihin aikoihin Kanadassa. Suomeen akrojooga saapui 2010-luvun puolivälissä erityisesti Helsingin ja Tampereen joogastudioiden kautta. Kotimaisia ohjaajia on kouluttautunut sekä Suomessa että ulkomailla. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Tavallinen jooga on yksilöllinen harjoitus, kun taas akrojooga vaatii vähintään kaksi ihmistä. Akrobatia keskittyy taitavaan kehon hallintaan, mutta jättää joogan henkisen ulottuvuuden taka-alalle. Thai-hieronta tuo mukaan rentoutumisen ja venyttelyn, mutta ei sisällä lentäjän asentoja. Aiheen kotipesänä on kenttä, jossa hyvinvointi yhdistää fyysisen ja sosiaalisen jaksamisen kysymyksiä luontevasti. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englanninkielisinä lainoina. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin, mutta niiden tarkka erottelu auttaa lukemaan kirjallisuutta oikein. Yhteinen piirre on luottamuksen rooli, sillä lentäjä antautuu pohjan käsiin täysin. Käytännön työ avaa aiheen seuraavan kerroksen.

Tunnin rakenne

Käytännön harjoituksen rakenne on selkeä mutta vaihteleva. Tyypillinen tunti alkaa lämmittelyllä, jossa keho saadaan valmiiksi liikkeisiin. Sen jälkeen pareittain tai kolmen ryhmissä harjoitellaan perusasentoja. Tällaisia ovat lintu, jalkapohjien varassa oleva lentäjä ja trooppinen lintu. Tarkkailija seisoo turvana ja antaa palautetta liikkeiden aikana. Tunnin loppupuoli sisältää yleensä thai-hieronta-vaiheen. Lentäjä saa rentoutua pohjan jalkojen ja käsien venyttävän käsittelyn alla. Suomalaisten ohjaajien tunnit kestävät tyypillisesti 90 minuuttia. Aloittelijoiden tunneilla painopiste on perusasennoissa ja niiden turvallisessa harjoittelussa. Edistyneemmät tunnit sisältävät vaikeampia asentoja ja siirtymiä. Hyödyt ja vaikutukset näkyvät arjessa monella tavalla.

Hyödyt ja vaikutukset

Hyödyt ja vaikutukset ulottuvat kehosta sosiaaliseen elämään. Ydinvoima, hartioiden vakaus ja koko keskivartalon hallinta paranevat säännöllisellä harjoittelulla. Pohjana toimivien jalkojen ja vatsan voima kasvaa luonnollisesti. Lentäjän rooli kehittää tasapainoa ja kehontuntemusta poikkeuksellisesti. Tarkkailija oppii puolestaan tarkkailemaan toisten kehojen liikettä ja antamaan rakentavaa palautetta. Sosiaalinen ulottuvuus on monille yhtä tärkeä kuin fyysinen. Yhteinen liike pakottaa kommunikoimaan kehon kielellä ja sanoin. Suomalaisten harrastajien parissa moni kuvaa akrojoogan tuoneen elämään uusia ystävyyssuhteita ja luottamuksen kokemusta. Tällainen monikerroksinen vaikutus tekee aiheesta kiinnostavan kokonaisuutena. Turvallisuusnäkökohdat kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Turvallisuus etusijalla

Turvallisuus on käytännön opetuksen ydin alusta lähtien. Tarkkailijan rooli on erityisen tärkeä, sillä hän estää kaatumiset ja tukee siirtymiä epävarmoissa kohdissa. Pohjan tehtävä on pitää lentäjä tukevasti omilla tassuillaan ja jaloillaan ilman äkkinäisiä liikkeitä. Lentäjän vastuu on viestiä omasta tilastaan ja keskeyttää liike, jos jokin ei tunnu hyvältä. Verryttely ennen harjoitusta on välttämätön, samoin kuin asteittainen eteneminen vaikeampiin asentoihin. Suomalaiset akrojoogaohjaajat painottavat selkeää kommunikaatiota ja yhteisten merkkien sopimista parikäytännössä. Verenpaine-ongelmat, niska- tai selkävammat ja raskaus ovat syitä keskustella ohjaajan kanssa. Tarvittaessa kannattaa konsultoida myös lääkäriä ennen aloittamista. Asiantuntevasti ohjattu tunti vähentää loukkaantumisriskiä huomattavasti. Suomalainen toiminta on saanut paikkansa eri puolilla maata.

Akrojooga Suomessa

Suomalainen akrojoogatoiminta on kehittynyt 2010-luvulta tähän päivään. Helsingin ja Tampereen lisäksi tunteja järjestetään Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä. Pienempiä ryhmiä toimii myös pienemmillä paikkakunnilla harrastusperustaisesti. Kesäisin järjestetään leirejä ja festivaaleja, joissa kotimaiset ja ulkomaiset opettajat opettavat erilaisia tunteja. AcroYoga International -järjestöllä on omat kouluttajansa myös Suomessa, ja sertifikaatti on saatavilla halukkaille. Toinen näkökulma on harrastusyhteisön sosiaalinen luonne. Säännölliset jam-tilaisuudet eli vapaat harjoitusillat ovat tuoneet harrastajia yhteen ympäri vuoden. Maltillinen ja vastuullinen ote säilyttää aiheen turvallisuuden ja yhteisön avoimen luonteen. Harjoitus ei tällöin muutu kilpailuksi tai sosiaaliseksi paineeksi.

Aiheen jatko

Parikäytäntö kehollisessa harjoittelussa tarjoaa kokonaisvaltaisen näkökulman fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Aiheen ydin ei ole akrobaattisten temppujen näyttäminen. Kyse on luottamuksen, kommunikaation ja kehollisen tietoisuuden kehittämisestä yhdessä. Aihetta voi syventää suomalaisten joogaohjaajien kurssien kautta sekä kotimaisten kehotyön oppikirjojen parissa. Helsinkiläiset, tamperelaiset ja muut kaupunkikohtaiset studiot tarjoavat alkeiskurssin tapaan tutustumisen. Säännöllinen harjoittelu rakentaa pohjaa, jolla harrastusta voi laajentaa edistyneempiin asentoihin. Sopivan parin tai pienryhmän löytäminen on yhtä tärkeää kuin tekniikan oppiminen. Omat kokemukset, oppimishavainnot ja sosiaaliset löydökset kannattaa kirjata muistiin pidemmän kasvun pohjaksi. Maltillinen ja iloinen lähestymistapa pitää harrastuksen elävänä ja palkitsevana vuosien ajan.