Integratiivinen lääketiede ja hoidon synteesi

Modernin lääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen yhdistävä lähestymistapa syntyi 1990-luvun Yhdysvalloissa. Andrew Weil perusti Arizonan yliopiston aiheen keskuksen 1994. Academic Consortium for Integrative Medicine and Health perustettiin 1999. Lähestymistapaan sisältyy akupunktio, meditaatio ja jooga. Yhdysvaltain National Center for Complementary and Integrative Health on aiheen tutkimuselin. Kannattajat painottavat näyttöön perustuvuutta. Kritiikki on laajaa, sillä monet menetelmät ovat vahvistamattomia. Gorskin ja Ernstin tutkimukset osoittavat ongelmat. Klinikat toimivat yksityisellä sektorilla. Suomeen aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää lääketiedettä ja kuluttajakysyntää.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1990-luvun Yhdysvaltoihin. Andrew Weil, Harvardista valmistunut lääkäri, perusti aiheen keskuksen Arizonan yliopistoon 1994. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa vaihtoehtoinen lääketiede tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman terveysalan tarkastelun näkökulmasta. Weilin Spontaneous Healing 1995 popularisoi lähestymistapaa. Aihe syntyi alternative medicine -termin negatiivisten konnotaatioiden vastauksena. Niin sanottu Academic Consortium for Integrative Medicine and Health perustettiin 1999. Mayo Clinic ja Memorial Sloan Kettering perustivat omat aiheen keskuksensa 2000-luvulla. Larry Dossey ja Deepak Chopra ovat muita popularisoijia. Suomeen aihe on saapunut käännöskirjoista. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Täydentävä lääketiede eli complementary medicine on aiheen rinnakkainen termi. Vaihtoehtoinen lääketiede tarkoittaa hoitoja tavanomaisen sijasta, aihe käyttää niitä rinnalla. Holistinen lääketiede painottaa potilaan kokonaisvaltaista tarkastelua. Aiheen taustakehyksenä toimii vaihtoehtoinen lääketiede laajempana kattokäsitteenä erilaisille hoitomuodoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Integrative medicine, complementary medicine ja holistic medicine ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin, mutta niillä on selkeitä eroja. Tavanomaisen lääketieteen yhdistäminen erottaa kuitenkin aiheen pelkän vaihtoehtolääketieteen tarjonnasta. Tyypilliset menetelmät avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Tyypilliset menetelmät

Tyypilliset menetelmät aiheessa muodostavat sen käytännön puolen. Niin sanottu akupunktio on yksi aiheen klinikoiden suosituimpia menetelmiä. Modernit klinikat tarjoavat sitä erityisesti pitkäaikaisen kivun hoitoon. Niin sanottu jooga ja meditaatio ovat aiheen mielen ja kehon menetelmiä. Mindfulness-pohjaiset interventiot, joita Jon Kabat-Zinn kehitti 1979 alkaen, ovat osa aiheen tarjontaa. Niin sanottu hieronta ja muut käsittelyhoidot kuuluvat aiheen menetelmiin. Yrttilääketiede ja täydentävät ravinto-aineet ovat aiheen kiistanalaisia osa-alueita. Aiheen ravintoneuvonta ja elämäntapaohjaus ovat monessa klinikassa keskeisiä. Suomalaiset yksityisklinikat tarjoavat aiheen menetelmiä erityisesti suurissa kaupungeissa. Tieteellinen näyttö ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Tieteellinen näyttö

Tieteellinen näyttö aiheen menetelmistä on epätasaista. Mindfulness-meditaatio on vahvistettu masennuksen ja stressin hoidossa Kabat-Zinnin tutkimusten myötä. Akupunktio on osoittautunut hyödylliseksi tietyissä kipuoireissa Cochrane-katsausten mukaan. Niin sanottu jooga on saanut näyttöä alaselkäkivun hoidossa ja yleisessä hyvinvoinnissa. Toisaalta monet aiheen menetelmät, kuten reiki, homeopatia ja energialääketiede, eivät ole tieteellisesti vahvistettuja. Edzard Ernst on tutkinut aiheen menetelmiä laajalti ja todennut monet tehottomiksi. David Gorskin Science-Based Medicine -blogi on aiheen kriittinen ääni. Suomalaiset Lääkäriseura Duodecimin julkaisut käsittelevät aihetta kriittisesti. Aiheen tieteellinen asema vaihtelee menetelmästä toiseen. Käytännön klinikat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Käytännön klinikat

Käytännön klinikat aiheessa ovat moninaiset. Arizonan yliopiston Center for Integrative Medicine on aiheen koulutuskeskus. Noin 70 yliopistosairaalaa Yhdysvalloissa tarjoaa palveluita. Memorial Sloan Ketteringin yksikkö yhdistää syöpähoidon ja täydentäviä menetelmiä. Suomalaiset yksityisklinikat tarjoavat aiheen menetelmiä. Hoitopaketit voivat sisältää konsultaation, ravintoneuvontaa ja täydentäviä menetelmiä. Klinikoiden hinnat ovat yleensä korkeammat kuin tavanomaisen lääketieteen. Suomalaiset terveysviranomaiset eivät korvaa palveluita. Potilaat valitsevat klinikat omakohtaisesti. Suomessa aiheen klinikoita on lähinnä pääkaupunkiseudulla ja muutamissa suurissa kaupungeissa. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä tasoa. Akateeminen lääketiede pitää osaa aiheen menetelmistä tehottomina tai jopa haitallisina. Aiheen kannattajat valikoivat usein parhaaseen näyttöön nojaavat menetelmät kokonaispakettiin. Toinen huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä. Yksityiset klinikat veloittavat usein merkittäviä summia hoidoista, joiden tehokkuus on rajallista. Suomalaiset kuluttajansuojaviranomaiset ovat varoittaneet liiallisista terveysväitteistä. Kolmas huomio koskee aiheen retorista käyttöä. Termiä käytetään välillä peittämään pelkkien vaihtoehtomenetelmien tarjontaa lääketieteellisen kuoren alla. David Gorskin ja Edzard Ernstin tutkimukset osoittavat tämän riskin. Maltillinen ja kriittinen ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana modernin terveydenhuollon keskustelun aiheena.

Aiheen jatko

Terveydenhuollon rajojen tutkiminen tarjoaa näkökulman lääketieteen ja täydentävien hoitojen vuoropuheluun. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden modernin lääketieteen suuntauksen monikerroksiseen sisältöön. Aihetta voi syventää suomalaisten lääkäriseuran ja terveysviranomaisten julkaisujen kautta. Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositukset tarjoavat luotettavan kotimaisen lähtökohdan. Edzard Ernstin Trick or Treatment 2008 on klassinen kriittinen lähde. Andrew Weilin Spontaneous Healing 1995 edustaa kannattajien näkökulmaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Klinikoita harkittaessa kannattaa varmistaa lääkärin Valviran rekisteröinti ja menetelmien näyttötaso. Kriittinen vertailu eri tarjonnan välillä on hyödyllinen lähtökohta.