Vanha tiibetiläinen ohjeteos eli Tiibetin kuolleiden kirja kuvaa sielun matkaa ruumiin jälkeen tarkasti
Itäisten korkeakulttuurien joukossa tiibetiläinen buddhalaisuus tunnetaan rikkaista teksteistään. Niistä kuuluisin lännessä on niin sanottu kuolleiden kirja. Sen alkuperäinen nimi Bardo Thödol viittaa ohjaukseen, joka annetaan kuolevalle ja vasta menehtyneelle välitilan vaiheissa. Teos on osa laajempaa kirjallisuutta, joka kuvaa tietoisuuden matkaa kuoleman ja uudestisyntymän välissä. Lännessä se nousi tunnetuksi 1900-luvun alkupuolella ensimmäisten käännösten kautta. Aihetta ovat käsitelleet niin uskontotieteilijät, psykologit kuin lukuisat henkisen tien etsijät. Sen tulkinnat vaihtelevat tarkasta rituaalisesta käsittelystä syvyyspsykologiseen luentaan. Asiallinen tarkastelu erottaa alkuperäisen tradition, käännösten kerrokset ja modernit sovellukset toisistaan. Maltillinen tutustuminen avaa kiehtovan kentän kuoleman, mielen ja symbolisen ajattelun rajapinnoille.
Buddhalainen perinne saavutti Tiibetin 600-luvulta alkaen, kun intialaiset opettajat veivät opetuksiaan vuoristomaahan. Padmasambhavaa pidetään tradition mukaan keskeisenä hahmona. Häneltä juontaa juurensa myös niin sanottu terma-perinne kätketyistä teksteistä. Bardo Thödol on osa juuri tätä perinnettä. Se kuuluu kokoelmaan rauhanomaisten ja vihaisten jumalten ohjauksesta. Karma Lingpa kaivoi tekstit esiin 1300-luvulla. Tiibetiläiset opetukset asettuvat osaksi laajempaa kenttää, jota kutsutaan nimellä uskonto ja mytologia. Walter Y. Evans-Wentz julkaisi ensimmäisen englanninkielisen käännöksen vuonna 1927 yhdessä lama Kazi Dawa Samdupin kanssa. Suomeen teos saapui käännöksinä englanninkielisestä versiosta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Bardo tarkoittaa sanskritin pohjalta välitilaa. Tiibetiläisessä perinteessä niitä erotellaan kuusi eri vaihetta. Niistä kolme liittyy elämään ja kolme kuolemaan. Tällaisten karttojen ja symbolien yhteydessä uskonto ja mytologia kulkevat usein käsi kädessä. Eri kulttuurit kuvaavat tietoisuuden matkaa omilla sanavarastoillaan. Kuolleiden kirja keskittyy kuoleman jälkeisiin bardoihin tarkimmin. Suomalaisessa keskustelussa termi bardo on tullut tutuksi käännöskirjojen ja itäisen filosofian harrastajien kautta. Käsitteet ovat lähellä toisiaan, mutta niiden tarkka erottelu auttaa lukemaan tekstiä oikein. Kuolemaa edeltävän, sen hetken ja sen jälkeisen vaiheen erottaminen on opin perusta. Käytännön sisältö avaa aiheen seuraavan kerroksen.
Käytännön sisältö rakentuu kuoleman vaiheiden kuvauksen ympärille. Ensimmäinen on chikhai-bardo, kuoleman hetki, jolloin kokija näkee niin sanotun kirkkaan valon. Sen tunnistaminen omaksi olemukseksi on mahdollisuus vapautumiseen heti. Toinen on chönyid-bardo, jossa tietoisuus kohtaa rauhanomaisten ja sitten vihaisten jumalten muotoja. Nämä eivät tradition mukaan ole ulkoisia olentoja vaan oman mielen projektioita. Kolmas on sidpa-bardo, syntymisen välitila, jossa tietoisuus etsii uutta ruumiillista olemassaoloa. Näiden vaiheiden ohjaukseen teksti tarjoaa lukijalle ja kuolevalle yksityiskohtaisia neuvoja. Suomalaisille lukijoille teksti on usein avautunut Padmasambhavan tarkoitusperien selittäjänä. Käytännön käyttö liittyy erityisesti tilanteeseen, jossa tekstiä luetaan kuolevan tai vasta menehtyneen vierellä. Käännösten ja tulkintojen kerrokset ansaitsevat oman katsauksensa.
Käännösten kerrokset ovat aiheen merkittävä osa. Evans-Wentzin alkuperäinen käännös on saanut sekä kiitosta että kritiikkiä. Hän tulkitsi tekstiä teosofisten ja okkulttisten kehysten kautta, mikä on jättänyt jälkensä kaikkiin myöhempiin käsittelyihin. Robert Thurman julkaisi 1990-luvulla uuden käännöksen, joka pyrki olemaan lähempänä tiibetiläistä alkuperäistä. Francesca Fremantlen ja Chögyam Trungpan yhteinen käännös 1970-luvun puolivälistä on niin ikään tunnettu. Suomalaisten lukijoiden saataville on käännetty erilaisia versioita, mutta laatu vaihtelee. Tutkijat suosittelevat lukemaan useampaa käännöstä rinnakkain ja vertailemaan tulkintoja. Alkuperäinen tiibetinkielinen teksti vaatii oman erityisosaamisen, jota harvoilla on Suomessa. Modernin tulkinnan kerros ansaitsee oman tarkastelunsa.
Modernit tulkinnat ovat tehneet aiheesta laajemmin tunnetun. Carl Jung kirjoitti 1930-luvulla psykologisen kommentaarin Evans-Wentzin käännökseen. Hänen mukaansa tekstin kuvaamat hahmot ovat oman psyyken arkkityyppisiä projektioita. Timothy Leary, Ralph Metzner ja Richard Alpert julkaisivat 1964 kirjan The Psychedelic Experience. Siinä he sovittivat tekstin LSD-kokemusten oppaaksi. Tämä sovellus oli aikansa lapsi ja jakaa edelleen mielipiteitä. Suomalaisessa keskustelussa Bardo Thödolia on käsitelty sekä uskontotieteessä että henkisen kasvun kirjallisuudessa. Sogyal Rinpochen Tiibetin kirja elämästä ja kuolemasta on Suomessa luetuin moderni teos aiheesta. Sen pohja on alkuperäisessä traditiossa, mutta esitys on tehty länsimaiselle lukijalle. Kriittiset huomiot ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Kriittisiä huomioita aiheesta on useita. Yksi keskeisin koskee tekstin asemaa tiibetiläisessä perinteessä itsessään. Akateemiset tutkijat muistuttavat, että teksti on yksi monien joukossa, ei koko tradition tiivistymä. Lännessä se on saanut suuremman aseman kuin sillä on alkuperäisessä kotimaassaan. Toinen kritiikki koskee tekstin luettavuutta ilman traditiota. Bardo Thödol on tarkoitettu luettavaksi opettajan ohjauksessa, ei itsenäisesti opasoppaana. Sogyal Rinpochen tapauksessa kotimainen kritiikki on noussut esiin myös opettajan henkilökohtaisten väärinkäytösten paljastuttua. Suomalaiset uskontotieteilijät suhtautuvat tekstiin kunnioittaen mutta kriittisesti. Maltillinen ote säilyttää aiheen rikkauden. Aihe ei tällöin palaudu eksoottiseksi kuriositeetiksi tai pelkäksi yhdeksi henkiseksi tuotteeksi muiden joukossa.
Kuoleman ja sen jälkeisten vaiheiden symbolinen kartta avaa erityisen näkökulman ihmismielen ja kosmoksen rakenteeseen. Aiheen ydin ei ole eksoottinen kokemus vaan vakava pohdinta siitä, mitä kuolema voi opettaa elävästä elämästä. Aihetta voi syventää suomennetuilla Sogyal Rinpochen ja Robert Thurmanin teoksilla. Myös kotimaiset tiibetiläisen buddhalaisuuden yleisesitykset auttavat kokonaisuuden hahmottamisessa. Akateemiset uskontotieteen oppikirjat antavat luotettavan pohjan kriittiselle luennalle. Oma kuolemanpelko, läheisen menetys tai syvällinen kysymys elämän tarkoituksesta voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi tarjota vastapainoa ja inhimillistä kuuntelua. Henkinen sparraus täydentää sitä, mitä kirjat tarjoavat omalla tavallaan. Omat unet, sattumukset ja syvät kysymykset kannattaa kirjata muistiin pidemmän pohdinnan pohjaksi.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
