Jamaikalta lähtenyt henkinen liike eli rastafari kantaa mukanaan rikasta historiaa ja omaa elämänfilosofiaansa
Karibian saarivaltio Jamaikalla 1900-luvun alkupuolella syntynyt liike on kasvanut maailmanlaajuiseksi henkiseksi virtaukseksi. Sen taustalla vaikuttavat orjuuden historia, raamatullinen ajattelu ja afrikkalaisten juurien etsiminen. Liike on tullut tunnetuksi musiikkinsa, erityisesti reggaen, sekä erottuvan estetiikkansa kautta. Sen syvempi sisältö liittyy kuitenkin uskoon Etiopian keisarista Haile Selassiesta ja sieltä lähtevään pelastushistoriaan. Aihetta on käsitelty sekä uskontotieteen että kulttuurintutkimuksen näkökulmista. Kotimaiseen keskusteluun se on saapunut hitaasti, ja yleisin kosketuspinta on edelleen ollut musiikki. Asiallinen tarkastelu erottaa pinnallisen mielikuvan ja perinteen ytimen toisistaan. Maltillinen tutustuminen avaa kiehtovan kentän, jossa historia, usko ja kulttuuri yhdistyvät elävällä tavalla.
Liikkeen juuret ulottuvat Jamaikan vuosien 1930 tienoille. Etiopian kruunajaiset herättivät tällöin karibialaisten mustien yhteisöjen toivoa. Marcus Garveyn aatteellinen vaikutus oli pohjavireenä, sillä hän puhui jo aiemmin Afrikan kuninkaan tulemisesta vapauttajana. Ras Tafari Makonnen kruunattiin keisariksi nimellä Haile Selassie I. Monet tulkitsivat tämän raamatullisten profetioiden täyttymyksenä. Liike sai nimensä juuri kruunajaisia edeltäneestä kuninkaallisesta arvonimestä. Kyseessä on tunnettu modernin ajan esimerkki siitä, miten uskonto ja mytologia kohtaavat elävässä yhteisössä uudella tavalla. Suomalaisessa keskustelussa liike on tullut tunnetuksi pääosin reggae-musiikin kautta. Aihetta käsittelevä kotimainen kirjallisuus on niukkaa. Käsitteen ymmärtäminen vaatii kuitenkin sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteiden ymmärtäminen kuuluu aiheen perusteisiin. Liike ei ole yhtenäinen kirkko vaan kattaa eri suuntauksia. Tunnetuimpia ovat Nyabinghi, Bobo Ashanti ja Twelve Tribes of Israel. Suuntauksilla on omat painotuksensa rituaaleissa, johtajuudessa ja tulkintatavoissa. Tällaista taustaa vasten uskonto ja mytologia näyttäytyvät kahtena lankana. Ne kulkevat saumattomasti rinnakkain karibialaisessa traditiossa. Toiset tutkijat lukevat liikkeen omaksi uskonnokseen. Toiset taas pitävät sitä uudistusliikkeenä juutalais-kristillisen perinteen sisällä. Suomalaisessa uskontotieteen keskustelussa molemmat näkökulmat ovat esillä. Käsitteet menevät populaarissa puheessa usein sekaisin, ja niiden erottelu auttaa ymmärtämään aihetta paremmin. Käytännön elämä ja symboliikka avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Käytännön elämässä liikkeellä on omat tunnetut piirteensä. Pukeutumiseen kuuluu usein punainen, keltainen, vihreä ja musta värimaailma. Värit viittaavat Etiopian lippuun ja Afrikan vapauteen. Hiukset kasvatetaan dreadlocksiksi viittauksena nasiirilupaukseen Vanhassa Testamentissa. Ruokavalio on usein niin sanottu ital eli luonnollinen, jossa vältetään lihaa, suolaa ja prosessoituja tuotteita. Marihuanan käyttö rituaalisesti on tunnettu osa liikettä, vaikka se ei ole pakollinen kaikille suuntauksille. Suomessa nämä piirteet tunnetaan, mutta usein irrallisina liikkeen syvemmästä uskonnollisesta sisällöstä. Käytännön piirteet eivät yksin tee ihmisestä rastafaria, vaan kyseessä on koko elämää koskettava sitoutuminen. Symboliikan rikkaus ulottuu syvemmälle kuin pintapuolinen mielikuva paljastaa.
Symbolinen ulottuvuus rakentuu raamatullisten kuvien ja afrikkalaisten juurien yhdistelmästä. Sion eli Zion edustaa luvattua maata, joka on ymmärretty sekä sisäisesti että maantieteellisesti Etiopiaksi. Babylon puolestaan kuvaa länsimaista materialistista järjestelmää, jonka koetaan vieraannuttavan ihmisiä juuristaan. Leijonan symboli viittaa Juudan leijonan -nimitykseen Haile Selassiesta. Värit, ruoka ja musiikki kantavat omaa symbolistaan, joka muodostaa elävän kokonaisuuden. Suomalaisille rastafarin estetiikka on tuttua. Sen taustalla olevat raamatulliset ja afrikkalaiset kerrokset jäävät kuitenkin usein huomaamatta. Symboliikan oppiminen avaa liikkeen sisäistä logiikkaa kunnioittavalla tavalla. Tämä taustasymboliikka näkyy myös musiikin maailmassa, joka on vienyt liikettä laajalle yleisölle.
Musiikki on ollut liikkeen näkyvin lähetti maailmalle. Reggae syntyi Jamaikalla 1960-luvun lopussa ja sai 1970-luvulla rastafarin kautta selvän henkisen ulottuvuuden. Bob Marley, Peter Tosh ja Bunny Wailer olivat keskeisiä hahmoja, jotka veivät sanomaa eteenpäin. Musiikin tekstit käsittelevät vapautta, oikeudenmukaisuutta, rakkautta ja yhteyttä luojaan. Konserttien ja levyjen kautta sanoma tavoitti miljoonia kuulijoita eri puolilla maailmaa. Suomessa reggae on nautittu nimenä jo vuosikymmenien ajan. Kotimaiset reggae-yhtyeet ovat tutustuttaneet kuulijoita liikkeen sanastoon. Musiikin merkitys liikkeen levityksessä ja säilymisessä on ollut korvaamaton. Globaalin näkyvyyden taustalla piilee myös kysymyksiä, jotka koskevat sen suhdetta nykyaikaan.
Nykyaikaan suhde on monitahoinen ja paikoin jännitteinen. Haile Selassie kuoli vuonna 1975, mikä on tuonut liikkeelle haasteen tulkita keisarin asemaa edelleen. Toiset suuntaukset pitävät häntä elävänä henkenä, toiset symbolisena hahmona. Liikkeen leviäminen länteen on tuonut myös kulttuurisen omimisen kysymyksiä. Pukeutumisen, hiusten ja musiikin ottaminen ilman ymmärrystä taustasta on tuonut perinteenkantajille kipeitä kokemuksia. Suomessa keskustelu on noussut viime vuosina osaksi laajempaa pohdintaa kulttuurisesta kunnioituksesta. Toinen kysymys koskee sukupuolirooleja ja perinteisten käytäntöjen ja modernien arvojen jännitettä. Maltillinen lähestyminen ottaa kaikki nämä näkökulmat huomioon. Aihe ei tällöin yksinkertaistu pelkäksi tyylivalinnaksi tai eksoottiseksi houkuttimeksi.
Henkinen perintö tästä Jamaikan liikkeestä tarjoaa kiehtovan tarkastelukohteen. Sekä uskonnon että kulttuurin tutkimuksen näkökulmasta aihe on rikas. Aiheen ydin ei ole pintapuolinen estetiikka vaan elävä elämänfilosofia, joka yhdistää historian, uskon ja arjen. Aihetta voi syventää kotimaisten uskontotieteen yleisesitysten kautta. Lisäksi Bob Marleyn ja muiden reggae-artistien tekstien tarkempi luenta avaa liikettä sisältä päin. Helena Saarikosken ja muiden kotimaisten populaarikulttuurin tutkijoiden työ tarjoaa hyödyllisiä avauksia. Oma kiinnostus liikkeen filosofiaan voi joskus johtaa kysymyksiin, joita on vaikea jäsentää yksin. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia. Henkinen sparraus täydentää sitä, mitä kirjat ja musiikki tarjoavat. Omat oivallukset ja kuunteluhetket kannattaa kirjata muistiin pidemmän kasvun pohjaksi.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
