Isis ja taikuuden jumalatar

Muinaisen Egyptin jumalattarista tämä on säilynyt tunnetuimpana. Isis kokosi surmatun puolisonsa jäännökset ja synnytti Horuksen, mikä teki hänestä etsijän ja äidin. Taikuudessa hänen voimansa perustuu nimiin, ja tunnetussa kertomuksessa hän saa aurinkojumalan salaisen nimen. Loitsuja käytettiin erityisesti lasten parantamiseen, ja amuletiksi tehtiin solmun muotoinen tunnus. Palvonta levisi Roomaan ja satamakaupunkeihin, ja merenkulkijat pitivät häntä suojelijanaan. Filaen temppelissä säilyi viimeinen tunnettu hieroglyfiteksti 300-luvun lopulta. Imettävä äiti on kuvatyyppi, jota taidehistorioitsijat ovat verranneet myöhempään kuvastoon. Meillä Egypti tuli tutuksi Waltarin romaanin ja museokokoelmien kautta.

Valtaistuin päähineessä

Päähine kertoo nimen. Egyptiläisissä kuvissa jumalattaren päällä on valtaistuimen muotoinen merkki, ja sama merkki on hänen nimensä kirjoitusasu. Egyptin kielessä nimi äännettiin suunnilleen Aset, ja se tarkoittaa istuinta tai valtaistuinta. Kreikkalaiset muokkasivat sen muotoon Isis, joka on jäänyt käyttöön. Nimen merkitys viittaa kuninkuuteen, koska valtaistuin tekee hallitsijan. Hahmon ympärillä uskonto ja mytologia kulkevat käsi kädessä. Kuvia hänestä on säilynyt tuhansia, ja niiden ikä kattaa kolme vuosituhatta. Kunnioitus jatkui myöhäisantiikkiin asti. Kuuluisin kertomus koskee kuitenkin menetystä ja etsimistä.

Etsijä ja jälleenkokoaja

Myytin ydin on menetys ja etsiminen. Isisin veli ja puoliso Osiris surmataan, ja ruumis kätketään tai hajotetaan osiin. Jumalatar lähtee etsimään ja kulkee koko maan läpi surren ja kysellen. Osat löytyvät yksi kerrallaan, ja hän kokoaa ne yhteen taitojensa avulla. Kertomuksen mukaan hän saa puolisonsa hetkeksi eloon ja tulee raskaaksi. Poika saa nimen Horus, ja äiti piilottaa hänet suistoalueen kaislikkoon. Kertomus on niitä harvoja, joissa uskonto ja mytologia antavat naiselle pääosan. Kertomuksen vanhimmat osat tunnetaan pyramiditeksteistä. Kokonainen versio on säilynyt vain kreikkalaisen kirjoittajan välittämänä.

Salainen nimi ja loitsut

Voima on sanoissa. Isis tunnetaan taitavimpana taikuuden hallitsijana, ja hänen keinonsa perustuvat nimien tuntemiseen. Tunnetuin kertomus koskee aurinkojumala Ran salaista nimeä. Käärme puree Raa, ja vain Isis osaa parantaa hänet, mutta hän vaatii palkaksi jumalan todellisen nimen. Ra yrittää vältellä ja luettelee arvonimiään, kunnes joutuu lopulta myöntymään. Nimen saatuaan jumalatar saa käyttöönsä myös sen vallan. Toisessa kertomuksessa hän parantaa oman poikansa skorpionin pistosta, ja loitsu on säilynyt papyruksissa. Papyrukset sisältävät myös ohjeita amulettien valmistamiseen. Maine parantajana kantoi lopulta Egyptin rajojen ulkopuolelle.

Filaelta Roomaan

Palvonta levisi Egyptin ulkopuolelle nopeasti. Kreikkalaisella ja roomalaisella kaudella temppeleitä rakennettiin satamakaupunkeihin. Merenkulkijat pitivät häntä suojelijanaan. Kannattajia oli kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Pompejissa on säilynyt kokonainen temppeli, joka kaivettiin esiin tuhkan alta. Roomassa palvonta oli niin laajaa, että viranomaiset yrittivät useaan otteeseen rajoittaa sitä. Menoihin kuului vihkimys, jota kuvataan roomalaisessa romaanissa nimeltä "Kultainen aasi". Kuvaus on harvinainen, koska vihityt eivät yleensä puhuneet menoista. Niilin Filaen saarella temppeli säilyi käytössä pisimpään. Sen seiniin kirjoitettiin viimeinen tunnettu hieroglyfiteksti 300-luvun lopulla.

Imettävä äiti kuvissa

Kuvatyyppi vakiintui varhain. Yleisin niistä esittää jumalattaren istumassa ja imettämässä poikaansa sylissään. Pieniä pronssisia ja fajanssisia patsaita valmistettiin näistä aiheista suuria määriä. Päähineeseen lisättiin aikojen kuluessa lehmänsarvet ja aurinkokiekko, jotka kuuluivat alun perin Hathorille. Kahden jumalattaren piirteet sekoittuivat, ja tulkinta vaihtelee esineestä toiseen. Taidehistorioitsijat ovat verranneet imettävää hahmoa myöhempään kristilliseen kuvastoon. Vertailu koskee kuvatyyppiä eikä sisältöä, ja tutkijat suhtautuvat siihen varovasti. Materiaali vaihteli kullasta saveen. Siivet ovat toinen tunnusmerkki, ja niillä hän suojaa arkkua tai vainajaa.

Waltari ja museokokoelmat

Innostus Egyptiin heräsi Euroopassa uudelleen 1800-luvulla. Hieroglyfien selvittäminen onnistui vuonna 1822, ja se avasi tekstit tutkijoille. Samaan aikaan jumalattaren nimi päätyi salatieteen kirjallisuuteen ja oopperoiden libretoihin. Meillä egyptiläinen maailma tuli tunnetuksi ennen kaikkea Mika Waltarin romaanin kautta. Kirja ilmestyi vuonna 1945 ja käännettiin kymmenille kielille. Suomalaista egyptologiaa edusti Rostislav Holthoer, jonka yleisteos avaa muinaisen kulttuurin selkeästi. Kansallismuseon kokoelmissa on egyptiläisiä esineitä ja muumio. Näyttelyissä on esillä myös pieniä jumalatarpatsaita. Kiertonäyttelyt tuovat aineistoa myös maakuntiin.

Tekstit ja näyttelyt

Käy katsomassa egyptiläistä kokoelmaa ja etsi valtaistuinmerkki patsaiden päähineistä. Lue rinnalla suomenkielinen yleisteos muinaisen Egyptin uskonnosta. Myytin eri versiot kannattaa lukea peräkkäin, koska ne poikkeavat toisistaan. Loitsutekstien käännökset osoittavat, kuinka käytännöllistä taikuus oli. Waltarin romaani toimii johdatuksena tunnelmaan, vaikka se on kaunokirjallinen teos. Taidehistorian teokset selittävät kuvatyyppien kulkeutumisen kulttuurista toiseen. Museoiden opastukset auttavat hahmottamaan kokonaisuutta. Valokuvaaminen on useimmissa kokoelmissa sallittua. Yhden jumalattaren tarina kokoaa näin kolmen vuosituhannen historian.