Džinnit ja tulesta luodut henget

Autiomaan tuulessa liikkuu jotakin näkymätöntä, olento joka voi ottaa lähes minkä tahansa hahmon. Džinnit ovat arabialaisessa tarustossa ja islamin uskossa esiintyviä henkiolentoja, jotka on luotu tulesta. Ne elävät ihmisten rinnalla näkymättöminä ja voivat muuttaa muotoaan vapaasti tahtonsa mukaan. Toisin kuin enkelit, džinneillä on vapaa tahto, joten ne voivat olla joko hyviä tai pahoja. Lännessä ne tunnetaan parhaiten Tuhannen ja yhden yön taruista toiveita toteuttavina henkinä. Koraanissa niille on omistettu jopa kokonainen luku eli oma suura. Suomessakin aihe on tullut tutuksi etenkin Koraanin käännöksen ja maahanmuuton myötä. Seuraavaksi avautuu, mitä džinnit ovat ja millainen asema niillä on islamin uskossa ja kansanperinteessä.

Tulesta luodut olennot

Monissa eri kulttuureissa uskotaan näkymättömiin olentoihin ihmisten rinnalla. Džinnit ovat arabialaisen taruston ja islamin henkiolentoja, jotka on luotu savuttomasta tulesta. Tämä erottaa ne selvästi ihmisistä, jotka on perinteen mukaan luotu maasta tai savesta. Enkelit puolestaan on luotu valosta, joten kyseessä on kaikkiaan kolme erilaista olentoa. Nämä uskomukset kuuluvat laajaan aihepiiriin uskonto ja mytologia, jossa erilaiset henkiolennot ovat hyvin yleinen piirre. Džinnit ovat tavallisesti näkymättömiä, mutta ne voivat ottaa monenlaisia eri hahmoja. Niiden uskotaan voivan kulkea jopa kiinteiden aineellisten esteiden läpi. Tästä lähtökohdasta avautuu, millainen luonne ja tahto näillä olennoilla oikein on.

Hyviä ja pahoja

Toisin kuin enkeleillä, džinneillä on aivan oma vapaa tahtonsa ja valintansa. Tämän vuoksi ne voivat olla yhtä lailla hyviä, pahoja tai jotakin näiden siltä väliltä. Ne voivat myös olla uskovaisia eli muslimeja tai sitten täysin uskottomia. Tällainen moraalinen kaksijakoisuus on laajassa aihepiirissä uskonto ja mytologia melko tavallinen ja toistuva henkiolentojen piirre. Hyvien džinnien uskotaan voivan auttaa ihmisiä monin eri tavoin heidän elämässään. Pahat ja uskottomat džinnit taas saattavat pyrkiä vahingoittamaan ihmisiä monin eri keinoin. Itse Paholainen eli Iblis ei ole islamin mukaan langennut enkeli vaan nimenomaan džinni. Häntä pidetään koko perinteessä kaikkien pahojen džinnien johtajana ja päämiehenä.

Asema islamissa

Džinnit eivät ole vain vanhaa kansanperinnettä, vaan kiinteä osa koko islamin uskoa. Niihin uskominen kuuluu islamin uskonkappaleisiin, sillä ne mainitaan useasti itse Koraanissa. Koraanissa on jopa kokonainen luku eli suura, joka on omistettu juuri näille olennoille. Tätä lukua kutsutaan nimellä Al-Jinn eli suomeksi Džinnien suura. Koska Koraania pidetään suorana Jumalan sanana, džinnit ovat osa jokaisen muslimin uskomusmaailmaa. Niiden uskotaan olevan järjellisiä olentoja aivan siinä missä ihmiset ja enkelitkin. Samalla monet niitä koskevat yksittäiset uskomukset kuuluvat enemmän kansanuskon piiriin. Perinteessä džinneille on osoitettu myös omat tyypilliset asuinpaikkansa täällä maailmassa.

Asuinpaikat ja tavat

Perinteen mukaan džinnit suosivat aivan tiettyjä paikkoja täällä maailmassa. Niiden uskotaan viihtyvän etenkin autiomaassa, vanhoissa raunioissa ja syrjäisissä luolissa. Myös kaatopaikat ovat suosittuja, sillä džinnien kerrotaan syövän ihmisten ruoantähteitä. Niiden ajatellaan asuvan myös käymälöissä ja monenlaisissa pimeissä koloissa. Tämän vuoksi perinteessä on annettu tarkkoja ohjeita siitä, miten näissä paikoissa tulee oikein toimia. Esimerkiksi käymälään astuvan on tapana pyytää suojaa Jumalalta džinnejä vastaan. Tällaiset tavat kertovat siitä, miten konkreettisesti näihin olentoihin on oikein suhtauduttu. Joskus džinnin uskotaan myös tarttuvan ihmiseen tai vaivaavan tätä monin eri tavoin.

Džinnit ja ihminen

Džinnien ja ihmisten välinen suhde on perinteessä hyvin monisyinen ja kiehtova asia. Uskomuksen mukaan jokaisella ihmisellä on jopa oma henkilökohtainen seuralaisdžinninsä nimeltä qarin. Joskus džinnin uskotaan voivan vaivata ihmistä tai aiheuttaa erilaisia muutoksia tämän mielentilassa. Tällaisissa tapauksissa on perinteisesti turvauduttu monenlaisiin manaamisrituaaleihin. Esimerkiksi Egyptissä tunnetaan vanha zar-niminen henkienmanaamisen perinne. Näissä menoissa pahan džinnin uskotaan lopulta poistuvan vaivatun ihmisen kehosta. Tällainen kansanusko elää yhä vahvana monien muslimiyhteisöjen arjessa tänäkin päivänä. Lännessä džinnit tunnetaan kuitenkin aivan toisenlaisesta ja paljon kevyemmästä roolista.

Lampun henki lännessä

Lännessä džinnit tunnetaan ennen kaikkea satujen toiveita toteuttavina henkinä. Tämä tuttu mielikuva on peräisin kuuluisista Tuhannen ja yhden yön taruista. Niissä džinni saattaa asua lampussa tai pullossa ja palvella uskollisesti omaa vapauttajaansa. Tästä on syntynyt tuttu hahmo, joka toteuttaa kolme toivetta onnekkaalle löytäjälleen. Tällainen kuva on kuitenkin varsin kaukana islamin alkuperäisistä uskomuksista. Alkuperäisessä perinteessä džinnit ovat paljon vakavampi ja monitahoisempi ilmiö kuin saduissa. Satujen lamppuhenki on vain yksi ja melko myöhäinen tulkinta näistä vanhoista ja arvoituksellisista olennoista. Näistä aineksista on hyvä koota lopuksi yhteen, mitä džinnit oikein ovat.

Näkymättömien kansa

Džinnit ovat arabialaisen taruston ja islamin uskon näkymättömiä henkiolentoja, jotka on luotu savuttomasta tulesta. Niillä on vapaa tahto, joten ne voivat olla hyviä tai pahoja, ja niiden johtajana pidetään itse Paholaista eli Iblisiä. Koraanissa niille on omistettu oma suuransa, ja kansanuskossa niihin liittyy runsaasti tarinoita asuinpaikoista ja manaamisesta. Lännessä ne tunnetaan parhaiten Tuhannen ja yhden yön satujen lampusta nousevina henkinä. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua vaikka suomeksi käännettyyn Koraaniin tai arabialaista mytologiaa ja kansanperinnettä käsittelevään kirjallisuuteen. Olentojen rikkautta voi lähestyä myös niiden pohjalta syntyneiden satujen, tarinoiden ja elokuvien kautta. Olipa kyse uskonnon, mytologian tai satujen kiehtovuudesta, avoin ja utelias mieli vie pisimmälle.