Azazel ja syntipukin arvoitus

Aavikolle lähetetty vuohi kantoi mukanaan koko kansan synnit. Azazel on nimi, joka esiintyy tämän vanhan puhdistusmenon kuvauksessa vain kerran. Selitykseksi on tarjottu paikannimeä, aavikon henkeä ja sanaa poistuvasta vuohesta. Kääntäjien valinta synnytti käsitteen, joka tunnetaan meillä sanana syntipukki. Apokryfisessä kirjallisuudessa hahmosta tuli langennut enkeli, joka opetti ihmisille kiellettyjä taitoja. Keskiajan demonologia ja myöhempi runous jatkoivat kuvan rakentamista. Syyllisyyden siirtäminen eläimeen tai esineeseen tunnetaan monesta muustakin kulttuurista. Alkuperästä ei ole päästy yksimielisyyteen. Meillä sairauksia siirrettiin puihin ja kiviin aivan samalla ajatuksella. Tarina jatkui myöhemmissä teksteissä.

Kaksi vuohta ja arpa

Menot toistuivat kerran vuodessa suuren sovituspäivän aikana. Ylipappi toi esiin kaksi vuohta, jotka olivat ulkonäöltään mahdollisimman samanlaiset. Arpa ratkaisi, kumpi niistä uhrattiin ja kumpi lähetettiin elävänä pois. Toinen vuohi kuului Herralle ja toinen sille, jota kutsuttiin nimellä Azazel. Ylipappi asetti kätensä elävän eläimen pään päälle ja tunnusti sen ylle kansan rikkomukset. Sen jälkeen vuohi vietiin autiomaahan, missä se päästettiin irti. Kohtaus on yksi tunnetuimpia, joita uskonto ja mytologia tuntevat. Menoon liittyi tarkkoja määräyksiä puvusta ja järjestyksestä. Kansa seurasi tapahtumaa ulkopuolelta. Myöhempi perinne kertoo punaisesta langasta ja jyrkänteestä matkan päässä.

Nimen kolme selitystä

Tutkijat ovat esittäneet nimelle kolme selitystä. Ensimmäisen mukaan kyseessä on paikannimi, joka tarkoittaa jyrkkää ja karua kalliota autiomaassa. Toisen mukaan nimi kuuluu aavikon hengelle, jolle eläin lähetettiin lahjaksi. Kolmas selitys purkaa sanan osiin ja lukee sen tarkoittavan poistuvaa vuohta. Alkuteksti ei ratkaise asiaa, koska sana esiintyy vain tässä yhteydessä. Vanhat kääntäjät valitsivat kolmannen tulkinnan ja loivat samalla uuden käsitteen. Kysymys kiinnostaa yhä niitä, joille uskonto ja mytologia ovat tuttua maastoa. Nykyinen tutkimus pitää paikannimeä ja henkeä todennäköisimpinä. Keskustelu jatkuu edelleen tutkijoiden kesken.

Syntipukki eurooppalaisiin kieliin

Käännöstyö vei sanan uusiin kieliin. Kreikkalainen käännös puhui vuohesta, joka lähetetään pois, ja latinankielinen seurasi samaa linjaa. Englanniksi termi muotoiltiin 1500-luvulla sanaksi, joka tarkoittaa pakenevaa vuohta. Saksassa syntyi samaan aikaan sana, joka tarkoittaa syntien vuohta. Ruotsin kautta se päätyi meille muodossa syntipukki. Suomen kielen sana on siis suora käännös, ja se kantaa alkuperäisen menon rakennetta. Arkikielessä sanaa käytetään ihmisestä, joka saa kantaa muiden virheet. Sanan matka kertoo paljon käännösten voimasta, ja yksi valinta jäi elämään vuosisadoiksi. Merkitys on siirtynyt eläimestä ihmiseen lähes huomaamatta.

Valvojien johtaja Henokin kirjassa

Toinen ja paljon värikkäämpi kuva syntyi apokryfisissä teksteissä. Henokin kirja kertoo valvojista, jotka laskeutuivat taivaasta maan päälle. Azazel esitetään näiden johtohahmojen joukossa, ja hänen syykseen luetaan kiellettyjen taitojen opettaminen. Ihmisille opetettiin miekkojen takominen, panssarien valmistus sekä kasvojen maalaaminen ja korujen teko. Seurauksena maailma täyttyi väkivallasta ja turhamaisuudesta. Rangaistukseksi Azazel sidottiin ja heitettiin autiomaan kuoppaan odottamaan tuomiota. Kirja syntyi muutama vuosisata ennen ajanlaskun alkua ja oli laajalti luettu. Sen kautta hahmosta tuli langennut enkeli eikä pelkkä nimi menokuvauksessa. Myöhemmät kirjoittajat jatkoivat tästä eteenpäin.

Demonologia ja kirjallisuus

Keskiajalla nimi vakiintui demonien luetteloihin. Oppineet kirjasivat henkien nimiä järjestykseen, ja Azazel sai niissä korkean aseman. Islamilaisessa perinteessä samaa nimeä käytetään joissakin kertomuksissa Iblisistä ennen tämän lankeemusta. Uuden ajan runoudessa hahmo esiintyy sotalippua kantavana enkelinä. Miltonin laajassa runoelmassa hänelle annetaan juuri tämä tehtävä. Venäläisessä 1900-luvun romaanissa esiintyy samanniminen hahmo salaperäisen saattueen jäsenenä. Nimi sopi hyvin runouden käyttöön, koska se kuulostaa vieraalta ja arvoitukselliselta. Nykyisessä populaarikulttuurissa nimi näkyy elokuvissa, sarjakuvissa ja levyjen nimissä. Alkuperäinen yhteys puhdistusmenoon on useimmilta unohtunut.

Taakan siirtäminen toiselle

Syyllisyyden siirtäminen on vanha ja hyvin laaja ilmiö. Hettiläisten ja mesopotamialaisten teksteissä kuvataan menoja, joissa vaiva siirretään eläimeen tai esineeseen. Kantaja lähetettiin sen jälkeen rajan yli. Kreikkalaisissa kaupungeissa tunnettiin vastaava tapa, jossa yksi ihminen ajettiin ulos yhteisön puolesta. Meillä kansanparannuksessa sairaus siirrettiin puuhun, kiveen tai eläimeen tarkkojen sanojen kanssa. Kansanrunousarkistoon on tallennettu satoja tällaisia ohjeita eri puolilta maata. Ranskalainen ajattelija René Girard rakensi 1900-luvulla kokonaisen teorian tämän mekanismin ympärille. Hänen mukaansa yhteisö rauhoittuu, kun jännite puretaan yhteen kohteeseen. Selitys on kiistelty mutta kuvaa hyvin sitä, mistä sanassa on kyse. Ilmiö on tunnistettavissa myös nykyisissä yhteisöissä.

Lähteet ja lukuohjeet

Parhaan kuvan saa lukemalla itse alkulähteet. Puhdistuspäivän kuvaus on lyhyt, ja sen ehtii lukea yhdeltä istumalta. Suomennetut selitysteokset kertovat, mitä sanasta tiedetään ja mitä ei. Henokin kirjasta on olemassa suomennos, ja se avaa langenneiden enkelien maailman kokonaan. Uskontotieteen yleisteokset selittävät puhdistusmenojen rakennetta eri kulttuureissa. Kansanperinteen kokoelmista löytyy oman seudun siirtoparannuksia ja niiden sanoja. Kielitieteen puolella kannattaa katsoa, miten syntipukki on kulkenut kielestä toiseen. Vertailu eri käännösten välillä paljastaa tulkinnan osuuden. Lukemisen voi aloittaa lyhyestä kohdasta ja edetä sieltä laajempiin teksteihin.