Arkkienkelit ja taivaallinen hierarkia

Monoteististen uskontojen ja länsimaisen esoteerisen perinteen klassisia aiheita ovat korkea-arvoisten enkelihahmojen käsitteet. Aiheen nimi tulee kreikan sanasta archangelos. Aihe esiintyy Uuden testamentin teksteissä. Michael on tunnetuin hahmo, mainittu Danielin kirjassa. Aihe sai järjestelmällisen muotonsa Pseudo-Dionysios Areopagitalta 500-luvulla. Yhdeksänportainen enkelihierarkia vaikutti keskiajan teologiaan. Tunnetuimpia ovat Michael, Gabriel, Raphael ja Uriel. Ortodoksinen perinne tunnustaa seitsemän hahmoa. Islamilainen perinne nimeää Mikailin ja Jibrilin. Doreen Virtue ja Lorna Byrne ovat tuoneet aihetta uusiin yleisöihin. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää teologian ja modernin esoterian.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat juutalaiseen ja varhaiskristilliseen kirjallisuuteen. Michael mainitaan Vanhassa testamentissa Danielin kirjassa. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa uskonto ja mytologia tarjoavat kontekstin aiheelle laajemman tarkastelun näkökulmasta. Aiheen nimi tulee kreikan sanasta archangelos. Uuden testamentin Juudaksen kirje mainitsee aihetta. Henokin kirja, juutalainen apokryfi, nimeää seitsemän hahmoa noin 200 eaa. Henokin nimeämät ovat Uriel, Raphael, Michael ja Gabriel. Pseudo-Dionysios Areopagita kehitti enkelihierarkian noin 500-luvulla. Thomas Aquinas käsitteli aihetta Summa Theologica -teoksessaan. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu enkeli on yleisempi kategoria, johon aihe kuuluu erikoismuotona. Kerubit ja serafit ovat toisia enkelihahmoja, jotka ovat aihetta korkeammat klassisessa hierarkiassa. Niin sanottu uusi-platonilainen perinne on aiheen filosofinen tausta, ja se vaikutti keskiajan teologiaan. Aiheen taustakehyksinä toimivat uskonto ja mytologia laajempina kattokäsitteinä erilaisille hengellisille perinteille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein latinan, kreikan tai heprean alkuperäisinä. Archangelos, malak ja angelus ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin demonologian ja enkelitutkimuksen kanssa. Korkea asema enkelihierarkiassa ja tunnistetut nimet erottavat kuitenkin aiheen muista. Tunnetut hahmot avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Tunnetut hahmot

Tunnetut hahmot aiheessa muodostavat sen ytimen. Niin sanottu Michael on tunnetuin hahmo, ja hänet kuvataan Vanhassa testamentissa Israelin suojelijana. Hänen ikonografiaan kuuluvat miekka, hopearuhtinas ja lohikäärmeen tappaminen. Niin sanottu Gabriel on toinen tunnettu hahmo, ja hänet kuvataan Luukkaan evankeliumissa Marian ilmoittajana. Hänen ikonografiaansa kuuluu liljan tuominen. Niin sanottu Raphael on parantamisen ja matkalaisten suojelijan hahmo, ja hänen tarinansa kerrotaan Tobiaksen kirjassa. Hänen ikonografiaansa kuuluu kala ja matkasauva. Uriel on neljäs perinteinen hahmo, joka esiintyy esoteerisessa traditiossa. Niin sanotut Selaphiel, Jegudiel ja Barachiel kuuluvat ortodoksisen perinteen tunnustamiin hahmoihin. Suomalaiset kirkkohistorioitsijat ovat tutkineet aiheen Suomen kirkkohistoriallista merkitystä. Eri perinteet ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Eri perinteet

Eri perinteet aiheen ympärillä ovat moninaisia. Niin sanottu juutalainen perinne tuntee aiheen Henokin kirjan ja muiden apokryfisten tekstien kautta. Talmudissa ja Sefer Razielissa esiintyy aiheen hahmoja, kuten Metatron ja Sandalfon. Niin sanottu kristillinen perinne perustuu Raamattuun ja kirkkoisien teoksiin. Roomalaiskatolinen kirkko juhlii Michaelin, Gabrielin ja Raphaelin juhlapäivää 29. syyskuuta. Niin sanottu islamilainen perinne nimeää neljä hahmoa, jotka ovat Mikail, Jibril, Israfil ja Azrael. Jokaisella on omat tehtävänsä luomisen ja tuomionpäivän järjestelmässä. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat tarkastelevat aiheen erilaisia muotoja vertailevan uskontotieteen näkökulmasta. Aihe yhdistyy myös Bahá'í-uskoon ja moderniin esoteeriseen ajatteluun. Aiheen monikerroksinen luonne kuvastuu eri perinteiden välisissä eroissa. Modernit muodot ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Modernit muodot

Modernit muodot aiheessa ovat moninaiset. Moderni angelologia 1900-luvun lopulta on tuonut aiheen uusiin yleisöihin. Doreen Virtue ja Lorna Byrne ovat julkaisseet aiheen oppaita. Niin sanottu New Age -liike on omaksunut aiheen osaksi omaa henkistä järjestelmäänsä. Modernit oppaat opettavat aiheen rukouksia ja mietiskelyä. Esoteerinen perinne 1800-luvulta lähtien omaksui aiheen rituaalitaikuuteen. Aleister Crowley kehitti aiheen järjestelmää Thelema-traditiossaan. Modernit tulkinnat vaihtelevat akateemisesta uskontotieteestä uushenkisyyteen. Suomalaiset kirjoittajat tuovat aihetta kotimaisille lukijoille. Aihe on osa modernin henkisyyden ja klassisen teologian risteystä. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen uskontotiede pitää aihetta uskonnollisena ja mytologisena käsitteenä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä uskonnonhistoriallisesti kiinnostavana ilmiönä. Toinen huomio koskee modernin angelologian luonnetta. Modernit populaariset oppaat sekoittavat usein klassisia teologisia opetuksia New Age -aineksiin. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä. Pikaisia henkisiä kykyjä ja yhteyksiä luvataan kursseilla ilman ammatillista pohjaa. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat suosittavat kriittistä lukutapaa modernin populaarisen kirjallisuuden suhteen. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana monoteististen uskontojen risteyksenä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi tuotteistetuksi pikatekniikaksi.

Aiheen jatko

Klassisen enkelihahmon tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman monoteististen uskontojen ja länsimaisen esoterian risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden klassisen käsitteen monikerroksiseen sisältöön. Aihetta voi syventää suomalaisten teologien ja uskontotieteilijöiden teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Klassiset kirkkoisien teokset ja Henokin kirjan suomennokset rakentavat hyvää pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.