Helen Duncan ja noituuslain viimeinen tuomio

Modernin liikkeen kiistanalaisimpiin 1900-luvun hahmoihin kuuluu skottilainen materialisaatiomeedio. Hän syntyi 1897 Callanderissa ja kuoli 1956. Istunnot olivat kuuluisia materialisaatiosta ja ektoplasmasta. Harry Price tutki aihetta 1931 ja päätyi epäilemään huijausta. Sodan aikana istunnot saivat suurta huomiota. HMS Barham -tapaus marraskuussa 1941 sai erityisen kiusallisen luonteen. Aihe ilmoitti laivan uppoamisesta ennen virallista tiedotusta. Pidätys 1944 johti oikeudenkäyntiin ja yhdeksän kuukauden tuomioon Hollowayn vankilassa. Aihe oli yksi viimeisiä Witchcraft Act 1735 -lain nojalla tuomittuja. Tapaus vaikutti Fraudulent Mediums Act 1951 -lain säätämiseen. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Aihe yhdistää 1900-luvun istuntoperinteen ja oikeushistorian.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun lopun Skotlantiin. Niin sanottu Helen MacFarlane syntyi marraskuussa 1897 Callanderissa Perthshiressä. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa spiritualismi tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Hän avioitui Henry Duncanin kanssa 1916. Aiheen meedion työ alkoi 1920-luvulla. Materialisaatio oli aiheen erikoisuus, joka sisälsi näkyviä hahmoja ja ektoplasmaa. Harry Price tutki aihetta 1931 ja päätyi epäilemään huijausta. Tutkimuksen mukaan ektoplasma oli juustokangasta. Aihe joutui syytteeseen huijauksesta 1930-luvulla. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu materialisaatiomeedio on lähikäsite, johon aihe kuului erikoismuotona. Florence Cook 1856–1904 ja Mina Crandon 1888–1941 olivat aiheen edeltäjiä materialisaatiotraditiossa. Niin sanottu ektoplasma on Charles Richetin 1894 keksimä termi materialisaatioiden aineelle. Aiheen taustakehyksenä toimii spiritualismi laajempana kattokäsitteenä modernin liikkeen muodoille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Materialisation medium, séance ja physical phenomena ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden 1900-luvun istuntomeedioiden kanssa. Materialisaatioperinteen erityispiirteet ja oikeushistoriallinen merkitys erottavat aiheen muista. Sodanaikaiset istunnot avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Sodanaikaiset istunnot

Sodanaikaiset istunnot aiheessa saivat erityisen merkityksen 1939–1945. Niin sanottu HMS Barham -tapaus marraskuussa 1941 oli aiheen tunnetuin yksittäinen istunto. HMS Barham upposi 25. marraskuuta 1941. Britannian hallitus piti tiedon salaisena. Portsmouthin istunto marraskuussa 1941 sisälsi viittauksen uppoamiseen. Tapaus herätti viranomaisten huomiota. Istunnoissa väitettiin esiintyvän myös muiden sotalaivojen viittauksia. Turvallisuusriski oli yksi syytöksiin johtanut tekijä. Aiheen rooli sotilastiedustelun näkökulmasta on tutkimuskohde. Modernit tutkijat tarkastelevat, miten paljon tieto vuoti muista lähteistä. Suomalaiset historiantutkijat ovat osallistuneet keskusteluun. Oikeudenkäynti ja seuraukset ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Oikeudenkäynti ja tuomio

Oikeudenkäynti ja seuraukset aiheessa olivat ainutlaatuiset. Niin sanottu pidätys tammikuussa 1944 Portsmouthissa tapahtui poliisiraidin yhteydessä. Aihe pidätettiin alun perin huijauksesta. Niin sanottu syytenimike muutettiin Witchcraft Act 1735 -lain pykälän neljä mukaiseksi syytteeksi. Tämä oli ainutlaatuinen ratkaisu vuosikymmeniin. Oikeudenkäynti pidettiin Old Baileyssa Lontoossa maaliskuussa 1944. Tuomio oli yhdeksän kuukautta Hollowayn vankilassa, ja aihe oli yksi viimeisiä lain nojalla tuomittuja. Tapaus sai merkittävää julkisuutta sodanaikaisessa Britanniassa. Aiheen tuomio vaikutti Witchcraft Act -lain kumoamiseen 1951. Sen tilalle säädettiin Fraudulent Mediums Act 1951, joka oli voimassa 2008 saakka. Suomalaiset oikeushistorioitsijat ovat tarkastelleet aiheen tapausta esimerkkinä lain kehityksestä. Modernit näkökulmat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Modernit näkökulmat

Modernit näkökulmat aiheen suhteen ovat moninaiset. Niin sanottu spiritualistinen yhteisö Britanniassa pitää aihetta marttyyrina ja vääryyden uhrina. Aiheen vapautuksen puolesta on tehty kampanjoita 1990-luvulta lähtien, ilman lopullista tulosta. Niin sanottu kriittinen tutkimus pitää aihetta merkittävänä huijaustapauksena 1900-luvun materialisaatiotraditiossa. Harry Pricen tutkimukset 1931 ja muut kriittiset analyysit tukevat huijaushypoteesia. Aiheen tapaus on saanut huomiota myös elokuvissa ja dokumenteissa 2000-luvulla. Niin sanottu Trish Caldwellin elokuva 2014 käsitteli aiheen tarinaa. Aiheen tapaus on osa Britannian okkultismin oikeushistoriaa. Modernit Britannian uskontotieteilijät tarkastelevat aihetta usean näkökulman kautta. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat ovat osallistuneet aiheen kansainväliseen keskusteluun. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen istuntoperinteen tieteellistä asemaa. Akateeminen valtavirta pitää 1900-luvun materialisaatioistuntoja huijaustapauksina. Aihe on yksi tunnetuimpia esimerkkejä. Toinen huomio koskee tuomion oikeushistoriallista kontekstia. Witchcraft Act 1735 -lain käyttö 1944 oli ratkaisu, joka mahdollistui sodanaikaisessa Britanniassa erityisistä syistä. Kolmas huomio koskee modernin tapauksen idolisaatiota. Spiritualistinen yhteisö nostaa aiheen marttyyriksi, mutta historian täydellisempi tarkastelu vaatii kriittistä lukutapaa. Suomalaiset uskontotieteen tutkijat suosittavat kriittistä vertailua eri lähteiden välillä. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä 1900-luvun tapauksena. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi sankariksi tai konniksi vaan elää osana modernin liikkeen ja oikeushistorian dokumentaatiota.

Aiheen jatko

Historiallisen tapauksen tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman 1900-luvun istuntoperinteen ja oikeushistorian risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden merkittävän tapauksen moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteen ja oikeushistorian tutkijoiden teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Malcolm Gaskillin Hellish Nell 2001 on klassinen akateeminen lähde. Harry Pricen aikalaiset tutkimusraportit tarjoavat kriittistä pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.