Eusapia Palladino ja fyysiset istunnot

Tunnetuimpiin 1800-luvun lopun istuntomeedioihin kuuluu italialainen hahmo, jonka istunnot saivat kansainvälistä huomiota. Hän syntyi 1854 Minervino Murgessa ja kuoli 1918. Istunnoissa esitettiin pöydän nostoja, raps-ääniä ja materialisaatioita. Kansainvälisen huomion aalto alkoi 1890-luvulla. Cesare Lombroso ja Charles Richet olivat tunnetuimpia tutkijoita. Milanon tutkimuskomissio 1892 oli ensimmäisiä järjestelmällisiä tutkimuksia. Cambridge-tutkimus 1895 johti syytöksiin huijauksesta. Napolin istunnot 1908 olivat tunnetuimpia myöhempiä tutkimuksia. New Yorkin istunnot 1909 päättyivät huijausepäilyihin. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää 1800-luvun istuntoperinteen ja parapsykologian.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1800-luvun puolivälin Italiaan. Niin sanottu Eusapia Palladino syntyi tammikuussa 1854 Minervino Murgessa Apuliassa. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa spiritualismi tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman uskonnonhistoriallisen tarkastelun näkökulmasta. Hänen lapsuutensa oli vaikea, ja hän jäi orvoksi nuorena. Aihe aloitti istuntojen pitämisen noin 1872 Napolissa palvelijaperheessä. Niin sanottu Damiani-piiri Napolissa oli aiheen ensimmäinen tunnettu istuntoryhmä. Cesare Lombroso, kuuluisa italialainen kriminologi, tutki aihetta 1891 ja muutti aiemman skeptisen kantansa. Lombroson tutkimukset käynnistivät aiheen kansainvälisen tunnettuuden 1890-luvulla. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu Daniel Dunglas Home 1833–1886 on aiheen edeltäjä brittiläisessä kontekstissa. Foxin sisarukset 1848 Hydesvillessä käynnistivät modernin amerikkalaisen liikkeen. Niin sanottu Florence Cook 1856–1904 on toinen aikalainen, joka oli tunnettu materialisaatioistunnoistaan. Aiheen taustakehyksenä toimii spiritualismi laajempana kattokäsitteenä 1800-luvun uskonnolliselle liikkeelle. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin tai italian alkuperäisinä. Physical mediumship, séance ja materialisation ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin parapsykologian klassisen tutkimuksen kanssa. Fyysiset ilmiöt ja niiden tieteellinen tarkastelu erottavat kuitenkin aiheen muista. Tutkimukset ja huijausepäilyt avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Tutkimukset ja huijaukset

Tutkimukset ja huijausepäilyt aiheessa muodostavat sen tunnetuimman puolen. Niin sanottu Milanon tutkimuskomissio 1892 oli ensimmäinen järjestelmällinen tutkimus. Komissioon kuuluivat Cesare Lombroso, Giovanni Schiaparelli ja Carl du Prel. Niin sanottu Cambridge-tutkimus 1895 oli kriittinen käännekohta. Richard Hodgson Society for Psychical Researchista raportoi aiheen huijaavan istunnoissa. SPR boikotoi aihetta useita vuosia tutkimuksen jälkeen. Niin sanottu Charles Richet, ranskalainen Nobel-palkinnon saanut fysiologi, tutki aihetta vuosittain 1890-luvulta lähtien. Richetin tutkimusten mukaan aihe sekoitti aitoja ilmiöitä ja huijaustekniikoita. Niin sanottu Hereward Carrington ja Everard Feilding tutkivat aihetta Napolissa 1908. Heidän raporttinsa pidettiin yhtenä huolellisimmista aiheen tutkimuksista. Kuuluisat tutkijat ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.

Kuuluisat tutkijat

Kuuluisat tutkijat aiheen ympärillä muodostavat oman kerrostumansa. Cesare Lombroso 1835–1909 muutti aiemman skeptisen kantansa 1891. Charles Richet 1850–1935 kehitti termin ektoplasma 1894. Camille Flammarion kirjoitti aiheesta muistelmateoksessaan 1907. Aleksandr Aksakov tuki aihetta työssään 1890-luvulla. Pierre ja Maria Curie osallistuivat istuntoon Pariisissa 1905. Enrico Morsellin tutkimukset 1907 olivat tärkeitä. Tutkijoiden kanta vaihteli kannattajista skeptikoihin. Tutkimusperinne oli ainutlaatuinen 1800-luvun istuntomeedioiden joukossa. Suomalaiset parapsykologian harrastajat tutustuivat aiheeseen klassisten käännöskirjojen kautta. Kulttuurinen merkitys ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kulttuurinen merkitys

Kulttuurinen merkitys aiheessa ulottuu modernin parapsykologian alkuun. Fyysisten ilmiöiden istuntojen kulta-aika 1880–1920 huipentui aiheen uralla. Aihe oli yksi ensimmäisiä laboratoriotyyppisesti tutkittuja meedioita. Society for Psychical Research perustettiin 1882 Lontoossa vastaavien tapausten tutkimista varten. Istunnoissa esitettiin pöydän nostoja ja raps-ääniä. Pimeyden vaatimus istunnoissa helpotti huijausta. Modernit kriittiset tutkijat kuvasivat aihetta aitojen ja huijaustekniikoiden yhdistelmänä. Suomalaiset harrastajat ovat tutustuneet aiheeseen klassisten lähteiden kautta. Aiheen merkitys parapsykologian historiassa on huomattava. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen huijaussyytöksiä. Useat tutkijat, kuten Richard Hodgson ja myöhemmin Joseph Rinn New Yorkissa 1909, raportoivat huijaustekniikoista. Toinen huomio koskee aiheen kannattajien näkökulmaa. Charles Richet ja Hereward Carrington pitivät osan ilmiöistä aitoina, vaikka tunnustivat huijauksen olemassaolon. Kolmas huomio koskee aiheen historiallista kontekstia. Pimeät istunnot 1800-luvun lopulla mahdollistivat huijauksen. Tämä ei silti automaattisesti selitä kaikkia ilmiöitä. Suomalaiset uskontotieteilijät ja parapsykologian harrastajat suosittavat kriittistä lukutapaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman tärkeänä 1800-luvun lopun historiallisena tapauksena. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi huijausmyytiksi vaan elää osana uskonnonhistorian dokumentaatiota.

Aiheen jatko

Historiallisen meedion tutkiminen tarjoaa näkökulman istuntoperinteen ja varhaisen parapsykologian risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden merkittävän tapauksen moniin ulottuvuuksiin. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Carlos Alvarado ja Massimo Biondin akateemiset artikkelit täydentävät pohjaa. Aikalaisten kirjoitukset Cesare Lombrosolta ja Charles Richetiltä rakentavat hyvää pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.