Tarina keijuista

Olipa kerran mies nimeltään David, joka ansaitsi elantonsa myymällä oksista itse valmistamiaan koreja. Eräänä päivänä hän ei ollut millään löytää tarpeeksi hyviä oksia, niinpä hän lähti etsimään niitä syvemmältä metsästä. Hän saapui hetken käveltyään notkoon, jossa oli paljon erilaisia puita. Tätä laaksoa sanottiinkin keijujen laaksoksi. David kokosi sylinsä täyteen oksia ja yllättäen sankka sumu valtasi koko ihanan laakson.

David näki valon, jota kohti hän lähti vaeltamaan oksineen, ja löysi vanhan talon jossa asuivat iäkäs mies ja nainen. He pyysivät Davidia hakemaan heille vettä kaivosta.  Nostaessaan sankoa kaivosta David yllättäen putosi kaivoon yhä syvemmälle ja syvämmälle huomatessaan ettei siellä ollutkaan yhtään vettä.  David näki taas valon ja lähti kävelemään sitä kohti löytäen ison talon täynnä ihmisiä juhlimassa. 

Häntä vastaan tuli erittäin kaunis nainen, joka pyysi Davidia soittamaan heille viulua. Ensin David kieltäytyi, koska hän ei ollut sitä koskaan soittanut. Et kai kutsu minua valehtelijaksi, kaunotar tokaisi hymyillen ja niinpä David otti viulun ja jousen ja ryhtyi soittamaan.  Ihmiset tanssivat ja lauloivat kertoen etteivät he olleet koskaan kuulleet kenenkään soittavan niin loistavasti viulua kuin David.

Sitten paikalle tuli mies joka tarvitsi pappia nopeasti. Kaunotar tokaisi miehelle että David on Irlannin paras pappi. David kieltäytyi S hämmentyneenä ja kaunokainen tokaisi jälleen että et kai kutsu minua valehtelijaksi. Sitten David seisoikin jo papin puvussa alttarina eikä kirkkokansa ollut koskaan kuullut niin koskettavaa saarnaa ja onnistuneita rukouksia kuin nyt.

Jatkuu seuraavassa numerossa :)

Serena, 246.