Legenda eräästä rakkaudesta

Mikä meitä muuten kiinnostaako enemmän, kuin intohimoinen ja suuri rakkaus?  Kaarle Suuren legenda kertookin tällaisesta tavattomasta ja huomiota herättävästä romanssista. Kypsällä iällä hän rakastui palavasti erääseen nuoreen naiseen, ja tämä herätti suurta kummastusta ja huomiota ympäri hovia ja seurapiirejä.

Keisari ei tässä rakkauden huumassa enää pahemmin perustanut hänen hallinnollisista velvollisuuksistaan saati arvokkuudestaan, vaan hän antoi tämän suuren rakkauden nuoreen saksalaiseen naiseen sokaista täysin itsensä.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta kävi niin, että tämä keisarin  suuri rakkaus menehtyi täysin yllättäen. Hallitsija antoi balsamoida hänen ruumiinsa ja vietti aikaansa hänen kanssaan kuolemasta huolimatta, sillä rakkaus ei ollut suinkaan kuollut.

Arkkipiispa Turpin oli erittäin huolestunut tästä tilanteesta ja halusi tutkia tämän rakastetun ruumiin kaiken varalta. Niinpä tämän naisen kielen alta löytyikin loihdittu sormus, jossa oli kallisarvoinen jalokivi, eli kyseessä ei ollutkaan mikään suuri rakkaus vaan keisaria oli huijattu taikomalla.

Kyseessä ei ollutkaan mikään vuosisadan rakkaustarina, vaan keisari oli saatu sokeasti rakastumaan nuoreen naiseen taian sekä loitsun avulla. Tästä käykin ilmi että jos me rakastumme, logiikalla ei ole enää väliä ja usein me voimmekin rakastua täysin mahdottomaan kohteeseen.

Kaiken kukkuraksi keisari rakastui arkkipiispaan, joka piteli tätä loitsittua sormusta. Tämän vuoksi arkkipiispa heittikin sormuksen läheiseen järveen välttääkseen noloa tilannetta. Tämän jälkeen keisari rakastikin tätä järveä intohimoisesti koko loppuelämänsä.

Tammikuisin terveisin Serena, 246.