Isojalka ja Pohjois-Amerikan kryptidi

Modernin kansanperinteen tunnetuimpiin kryptideihin kuuluu Pohjois-Amerikan metsien väitetty olento. Aiheen periaate on, että kokijat raportoivat pitkästä ja karvaisesta olennosta. Aihe sai modernin muotonsa 1958. Nimi Bigfoot keksittiin Bluff Creek -alueen jalanjälkilöydösten yhteydessä. Patterson-Gimlin -elokuva 1967 on aiheen tunnetuin todiste. Aihe on osa kryptozoologiaa, jonka Bernard Heuvelmans nimitti 1955. Suomessa vastaavat olennot ovat osa metsähiisien perinnettä. Aihe esiintyy myös populaarikulttuurissa ja matkailussa. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut populaarikulttuurin kautta. Aihe yhdistää kryptozoologian ja modernin kansanperinteen. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, tunnetut tapaukset ja kriittiset huomiot toisistaan.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteisiin. Sasquatch-tarinat ovat osa rannikkokansojen perinteitä. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa paranormaali tarjoaa kontekstin aiheelle laajemman tarkastelun näkökulmasta. Salish-kielen sana sasq'ets tarkoittaa karvaista miestä. Moderni aiheen historia alkoi 1958 Bluff Creekissä Pohjois-Kaliforniassa. Jerry Crew valokuvasi suuria jalanjälkiä työmaalla. Patterson-Gimlin -elokuva, jonka Roger Patterson ja Bob Gimlin kuvasivat 1967, on tunnettu todiste. Modernit tutkimusyhdistykset, kuten BFRO, perustettiin 1990-luvulla. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanottu Yeti on Aasian vastaava kryptidi. Tarinat ovat osa nepalilaista ja tiibetiläistä perinnettä. Yowie on Australian vastaava olento alkuperäiskansojen perinteessä. Niin sanottu Skunk Ape on Floridan paikallinen versio aiheesta, jota raportoidaan erityisesti Etelä-Floridassa. Aiheen taustakehyksenä toimii paranormaali laajempana kattokäsitteenä erilaisille ilmiöille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Bigfoot, Sasquatch ja North American ape ovat tunnetuimpia muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden kryptidien kanssa. Pohjois-Amerikan metsät ja tietty olennon kuvaus erottavat kuitenkin aiheen muista. Tunnetut tapaukset avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Tunnetut tapaukset

Tunnetut tapaukset aiheessa ovat saaneet laajaa huomiota. Niin sanottu Patterson-Gimlin -elokuva 20. lokakuuta 1967 Bluff Creekissä on aiheen tunnetuin yksittäinen todiste. Elokuvan kestoaika on noin minuutti. Bossburg-jalanjäljet 1969 olivat toinen merkittävä löytö. Jäljissä näkyi viallinen jalka. Wallace-perheen paljastukset 2002 osoittivat osan jalanjäljistä huijauksiksi. Skookum-painautuma 2000 oli kiistanalainen löytö. Modernit videodokumentaatiot ovat olleet epämääräisiä. BFRO ja muut järjestöt keräävät havaintoraportteja. Suomalaiset matkailijat osallistuvat aiheen retkille Pohjois-Amerikassa. Modernit havaintoraportit vaihtelevat selvistä jalanjäljistä epämääräisiin valokuviin. Tieteellinen tarkastelu ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Tieteellinen tarkastelu

Tieteellinen tarkastelu aiheen suhteen on jakautunut. Valtavirran tieteellinen kanta pitää aihetta kulttuurihistoriallisena ilmiönä. Pääsyy on, että fyysisiä todisteita ei ole löydetty. Kryptozoologia, jonka Heuvelmans nimitti 1955, on marginaalinen tieteenala. Aiheen kannattajat ovat ehdottaneet Gigantopithecus-suvun jälkeläistä. Gigantopithecus blacki oli iso esihistoriallinen apina, jonka fossiileja on löydetty Aasiasta. Modernit DNA-tutkimukset Bigfoot-näytteistä ovat osoittaneet näytteet kuuluvan karhuille ja ihmisille. Suomalaiset biologit ovat osallistuneet kriittiseen keskusteluun. Aihe ei ole saanut tieteellistä hyväksyntää lajina. Kulttuurinen merkitys ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kulttuurinen merkitys

Kulttuurinen merkitys aiheessa ulottuu monelle alueelle. Populaarikulttuuri on omaksunut aiheen elokuvissa ja kirjallisuudessa. Tunnettuja teoksia on elokuva Harry and the Hendersons 1987. Niin sanotut Bigfoot-festivaalit ja matkailupalvelut tarjoavat aiheen kohteita Pohjois-Amerikassa. Aihe on saanut sekä vakavaa että humoristista käsittelyä. Sosiologinen tutkimus tarkastelee aihetta modernina kansanperinteenä. Joshua Blu Buhsin Bigfoot 2009 tarkastelee aiheen kulttuurihistoriaa. Aihe on osa modernin kansanperinteen tutkimusta. Suomessa aihe yhdistyy metsähiisien ja peikkojen perinteeseen. Suomalaiset folkloristit ovat tarkastelleet aihetta. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen valtavirta ei pidä aihetta todistettuna eläinlajina, sillä fyysisiä todisteita ei ole löydetty. Aihetta voi kuitenkin lähestyä kulttuurihistoriallisesti kiinnostavana ilmiönä. Toinen huomio koskee huijausten määrää aiheen historiassa. Useat tunnetut jalanjälki- ja valokuvalöydöt ovat paljastuneet myöhemmin huijauksiksi, kuten Wallace-perheen tapaus. Tämä vaatii kriittistä tarkastelua kaikkien tapausten kohdalla. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä. Matkoja ja tuotteita myydään rahaa vastaan ilman pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kiinnostavana modernina kansanperinteenä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi populaarikulttuurin viihteeksi vaan elää osana modernia mytologiaa.

Aiheen jatko

Kryptozoologisen ilmiön tutkiminen tarjoaa näkökulman kansanperinteen ja kulttuurihistorian risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden modernin ilmiön monikerroksiseen sisältöön. Aihetta voi syventää suomalaisten folkloristien teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Joshua Blu Buhsin Bigfoot 2009 on klassinen akateeminen lähde. Bernard Heuvelmansin On the Track of Unknown Animals täydentää kryptozoologian pohjaa. Säännöllinen lukeminen sekä kannattaja- että skeptisestä kirjallisuudesta rakentaa pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.