Aistivirikkeiden eristämistä hyödyntävä Ganzfeld-koe on tunnetuimpia parapsykologian tutkimusasetelmia
Tarkasti rajatun aistiympäristön koeasetelma on yksi parapsykologian tutkituimmista menetelmistä. Sen käyttö on yleistynyt 1970-luvulta lähtien. Saksankielinen termi tarkoittaa kokonaiskenttää tai tasaista aistikokemusta. Silmien ja korvien virikkeet pidetään mahdollisimman vakioina. Koehenkilön tehtävänä on yrittää ottaa vastaan toisen henkilön lähettämä mielikuva ja tunnistaa se neljästä vaihtoehdosta. Käytäntö on tuottanut paljon tilastollista keskustelua sekä puolustajien että kriitikoiden riveissä. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut akateemisten yleisesitysten kautta. Aihe yhdistää koetutkimuksen tarkkuuden ja kiistanalaisen tutkimuskysymyksen kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa metodin, tulokset ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen synty ajoittuu 1930-luvulle. Saksalainen psykologi Wolfgang Metzger kuvasi alkuperäisen Ganzfeld-ilmiön havaintopsykologian piirissä. Hän tarkasteli, miten ihmisen aistijärjestelmä reagoi tasaiseen aistivirikkeeseen ilman vaihtelua. Charles Honorton sovelsi ajatuksen telepatian tutkimukseen 1970-luvun alkupuolella. Hänen työpaikkansa oli Maimonides Medical Centerin laboratorio New Yorkissa. Tällainen kokeellinen tutkimus kuuluu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa paranormaali on saanut akateemisen ja tieteellisen tarkastelutavan rinnalleen. Keskeisiä jatkajia ovat olleet Daryl Bem ja Dean Radin omine kokeellisine teoksineen. Suomalaisessa parapsykologiassa aihe on tullut tutuksi käännöskirjojen ja akateemisen kirjallisuuden kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Aistirajoituskokeet eli sensory deprivation -kokeet ovat sukulaisalansa. Niiden alalla tutkitaan aistien rajoittamisen vaikutuksia mielen tilaan. Telepatia laajempana aiheena kattaa mielten välisen tiedonsiirron tutkimuksen. Sen yksi koeasetelma on Ganzfeld. Etäkatselu eli remote viewing on toinen kokeellinen menetelmä. Sen kehitti Stanford Research Institute samoihin aikoihin. Aiheen taustakehyksenä toimii paranormaali yhteisenä kattokäsitteenä eri kokeiden ja teorioiden ympärillä. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englanninkielisinä lainoina. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin. Niiden tarkka erottelu auttaa lukemaan tutkimuskirjallisuutta oikein. Olennaista on muistaa, että koeasetelma on yksi monista, ei ainoa. Koeasetelman yksityiskohdat avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Koeasetelman yksityiskohdat ovat suoraviivaiset mutta tarkkoja. Koehenkilö istutetaan mukavaan tuoliin äänieristettyyn huoneeseen. Silmille asetetaan pingispallon puolikkaat, jotka jakavat valon tasaisesti. Kuulokkeissa soi vakio surinaääni, niin sanottu valkoinen kohina. Tällainen järjestely tuottaa noin 20 minuutin aistivakaan tilan, jota kutsutaan myös hypnagogiseksi tilaksi. Toisessa eristetyssä huoneessa lähettäjä katselee yhtä neljästä satunnaisesti valitusta kuvasta tai videosta. Koehenkilö kuvaa ääneen mielikuvansa, jotka tallennetaan myöhempää arviointia varten. Lopuksi koehenkilölle näytetään kaikki neljä kuvaa, ja hän valitsee, mikä niistä vastaa parhaiten saamiaan mielikuvia. Tilastollisen sattuman taso tällaisessa testissä on 25 prosenttia. Tilastolliset tulokset ja niiden tulkinta ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Tilastolliset tulokset ovat olleet kiistanalaisuuden ytimessä alusta lähtien. Charles Honortonin ja Ray Hymanin yhteinen meta-analyysi ilmestyi 1986. Se kokosi yhteen 28 tutkimusta. Yhteenvedossa onnistumisprosentti oli noin 35, mikä ylittää sattuman tason merkitsevästi. Honortonin myöhempi automatisoitu Ganzfeld-protokolla julkaistiin vuosina 1983 ja 1989. Sen tutkimuksissa onnistumistaso oli noin 32 prosenttia. Daryl Bemin ja Honortonin Psychological Bulletin -lehden artikkeli ilmestyi vuonna 1994. Se toi aiheen valtavirran psykologian arvostetuimpaan julkaisuun. Suomalaisessa parapsykologiassa näitä tuloksia on tarkasteltu varovaisen kiinnostuneina. Käytännössä yksittäisen tutkimuksen otokset ovat usein pieniä, mikä lisää epävarmuutta. Pelkän tilastollisen merkitsevyyden lisäksi efektikoot ovat olleet pieniä. Kriittiset arvioinnit tutkimuksesta kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittisten arviointien painopiste on ollut metodologisissa kysymyksissä. Ray Hyman ja muut kriitikot ovat huomauttaneet metodologisista ongelmista. Useissa varhaisissa tutkimuksissa oli aukkoja sokeiden olosuhteiden takaamisessa. Esimerkkejä ovat olleet kuulosalakuljetus, sattumanvarainen kuvavalinta ja arvioitsijan riippumattomuus. Honortonin automatisoitu protokolla pyrki korjaamaan näitä ongelmia. Kritiikki on kuitenkin jatkunut myös myöhempien meta-analyysien kohdalla. Toinen huomio koskee niin sanottua julkaisuvinoumaa. Myönteiset tulokset päätyvät julkaisuun useammin kuin kielteiset. Tutkijat ovat yrittäneet korjata tätä rekisteröimällä koeasetelmat etukäteen. Suomalaiset tilastotieteilijät ovat seuranneet metakeskustelua osana laajempaa replikaatiokriisin keskustelua. Modernin tutkimuksen suuntaviivat avaavat aiheen seuraavan kerroksen.
Modernin tutkimuksen suunta on käynyt entistä tarkempiin koeasetelmiin viime vuosina. Niin sanotut esirekisteröidyt tutkimukset ovat tuoneet aiheen lähemmäs valtavirran psykologian standardeja. Daryl Bemin laajan replikaatiotutkimuksen tulokset 2010-luvulla ovat saaneet sekä puolustajia että kriitikoita. Lisäksi Bayesilainen tilastotiede on tarjonnut uusia työkaluja todennäköisyysarvioinnille. Suomalaiset psykologian tutkijat ovat lähestyneet aihetta osana laajempaa keskustelua replikaation merkityksestä. Akateeminen valtavirta pitää tutkimustulosta toistaiseksi epävarmana, mutta ei kategorisesti hylättävänä. Maltillinen ja avoin ote säilyttää aiheen tieteellisen kiehtovuuden. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi mystiseksi väitteeksi tai pelkäksi tieteelliseksi virheeksi.
Eristetyn aistiympäristön koeasetelman tarkastelu tarjoaa kiehtovan näkökulman parapsykologian kokeelliseen perinteeseen. Aiheen ydin ei ole valmiiden vastausten antaminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhteen tutkittuun ihmismielen ja todennäköisyyden risteyskysymykseen. Aihetta voi syventää Daryl Bemin ja Dean Radinin teosten kautta. Suomalaisen parapsykologian yleisesitykset täydentävät pohjaa kotimaisella äänellä. Akateemiset tilastotieteen ja psykologian oppikirjat tarjoavat välineitä kriittiseen luentaan. Society for Psychical Research julkaisee tutkimuksia verkossa avoimesti. Oma kiinnostus tietoisuuden kysymyksiin voi joskus syvetä omaa elämää koskeviksi pohdinnoiksi. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi tarjota inhimillisen kuulemisen tilan oman tutkimisen rinnalle. Henkinen sparraus täydentää sitä, mitä kirjat ja tutkimusartikkelit tarjoavat omalla tavallaan.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
