Indigolapset ja modernin auratulkinnan käsite

Erityisten henkisten kykyjen omaavia lapsia kuvaava käsite on yksi New Age -liikkeen tunnetuimpia ja kiistanalaisimpia aiheita. Aiheen termin keksi Nancy Ann Tappe 1970-luvulla. Tappen teos Understanding Your Life Through Color 1982 esitteli aiheen näkemyksen. Lee Carroll ja Jan Tober julkaisivat The Indigo Children 1999. Aihe kasvoi New Age -piireissä 2000-luvulla. Aiheen mukaan indigolapset ovat vanhoja sieluja, joilla on henkisiä kykyjä. Myöhemmät muodot ovat Crystal-, Rainbow- ja Star-lapset. Kannattajat liittävät usein lasten käytöksen aiheen piiriin. Kritiikki on laajaa, sillä tämä voi estää lasten asianmukaisen hoidon. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjoista. Aihe yhdistää auratulkinnan ja kasvatusajattelun.

Aiheen historialliset juuret

Aiheen historialliset juuret ulottuvat 1970-luvun Yhdysvaltoihin. Nancy Ann Tappe kehitti aiheen käsitteen omassa auratulkinnassaan. Tällainen tausta asettuu osaksi laajempaa keskustelua. Tässä keskustelussa henkiset ilmiöt ja symbolit tarjoavat kontekstin aiheelle laajemman uushenkisyyden tarkastelun näkökulmasta. Tappe julkaisi Understanding Your Life Through Color 1982. Hänen teoriansa pohjasi värihahmotelmaan ja indigon vivahteeseen. Lee Carroll ja Jan Tober jatkoivat kehitystä The Indigo Children 1999. Doreen Virtue popularisoi aiheen 2000-luvun alussa. Aihe levisi New Age -piireihin ja vanhempainryhmiin. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.

Lähikäsitteet ja erot

Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. Niin sanotut Crystal-lapset ovat aiheen myöhempi muoto, johon Doreen Virtue kiinnitti huomiota 2003 alkaen. Rainbow-lapset ja Star-lapset ovat aiheen rinnakkaisia kategorioita. Niin sanottu auratulkinta on aiheen taustalla oleva metafyysinen käsitejärjestelmä. Aiheen taustakehyksinä toimivat henkiset ilmiöt ja symbolit laajempina kattokäsitteinä erilaisille ilmiöille. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. Indigo Children, Crystal Children ja Rainbow Children ovat tunnetuimpia kansainvälisiä muotoja. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin New Age -kasvatusajattelun ja modernin henkisyyden kanssa. Auran värihahmotelma ja sukupolvinen luokittelu erottavat kuitenkin aiheen muista. Mainitut piirteet avaavat aiheen seuraavan kerroksen.

Mainitut piirteet

Mainitut piirteet kannattajien mukaan ovat melko vakiintuneet. Niin sanottu vahva sisäinen tieto ja vanhan sielun ominaisuudet ovat keskeisiä aiheen mukaan. Korkea herkkyys aistitiedolle ja sosiaalisille tilanteille on toinen mainittu piirre. Niin sanottu vastustus auktoriteetille ja itsenäinen ajattelu kuuluvat aiheen kuvaukseen. Vanhempien ja opettajien kyvyttömyys ymmärtää aiheen lapsia johtaa aiheen kannattajien mukaan turhautumiseen. Niin sanottu erityinen luovuus ja taiteellisuus mainitaan usein piirteenä. Aiheen kannattajat liittävät usein nämä piirteet lasten ADHD- ja autismi-diagnooseihin. Tämä yhdistäminen on kuitenkin kiistanalainen ja kritiikin kohteena. Suomalaiset psykologit ja lastenlääkärit suosittavat asianmukaista diagnostiikkaa. Tieteellinen tarkastelu ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Tieteellinen tarkastelu

Tieteellinen tarkastelu aiheen suhteen on selvä. Niin sanottu valtavirran psykologia ja pediatria eivät tunnusta aihetta tieteellisenä kategoriana. Aiheen ominaisuudet ovat luonnollisia lasten persoonallisuuden ja kehityksen vaihteluja. Niin sanottu ADHD ja autismikirjon häiriöt ovat selviä lääketieteellisiä diagnooseja, eivät henkisiä erikoisuuksia. Akateeminen tutkimus, kuten Sarah Whedonin artikkelit, on tarkastellut aihetta uskontotieteellisestä näkökulmasta. Niin sanottu Robert Todd Carroll käsitteli aihetta kriittisesti Skeptic's Dictionary 2003 -teoksessaan. Aiheen tieteellinen asema säilyy kiistanalaisena. Modernit pediatrit varoittavat aiheen aiheuttamasta riskistä, että lapset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat osallistuvat aiheen kansainväliseen keskusteluun. Kulttuurinen merkitys ansaitsee oman tarkastelunsa rinnalla.

Kulttuurinen merkitys

Kulttuurinen merkitys aiheessa ulottuu kasvatusajattelusta uskontotieteeseen. Niin sanottu aihe heijastaa modernin länsimaisen kulttuurin tarvetta erityisyydelle ja merkitykselle. Sarah Whedonin tutkimuksen mukaan aihe yhdistyy laajempaan postmoderniin individualismiin. Niin sanottu kasvatuskirjallisuus on hyötynyt aiheesta useilla oppailla ja seminaareilla. Doreen Virtuen ja Lee Carrollin teokset ovat myyneet miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti. Niin sanottu vanhempainryhmät ja verkkofoorumit kerääntyvät aiheen ympärille. Aihe sopii hyvin moderniin auratulkinnan ja terapeuttisen kulttuurin yhdistelmään. Suomalaiset uushenkisyyden harrastajat ovat tuoneet aihetta kotimaiseen keskusteluun. Aiheen kulttuurinen vaikutus näkyy modernin kasvatusajattelun reuna-alueilla. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.

Kriittiset huomiot

Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee aiheen tieteellistä asemaa. Akateeminen psykologia ja pediatria pitävät aihetta pseudotieteellisenä käsitteenä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä kulttuurihistoriallisesti ja sosiologisesti kiinnostavana ilmiönä. Toinen huomio koskee aiheen mahdollista haittaa lasten hoidolle. Aiheen kannattajat saattavat estää lasten asianmukaisen lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon. Suomalaiset lastenlääkärit ovat varoittaneet tästä riskistä useissa lausunnoissaan. Kolmas huomio koskee aiheen kaupallista käyttöä. Kursseja, oppaita ja yksityisiä neuvonta-palveluita myydään aiheen ympärillä ilman ammatillista pohjaa. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen aseman kulttuurihistoriallisesti kiinnostavana modernin henkisyyden ilmiönä. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi haitalliseksi käsitteeksi.

Aiheen jatko

Auratulkintaan pohjaavan kasvatuskäsitteen tutkiminen tarjoaa näkökulman uushenkisyyden ja kasvatusajattelun risteykseen. Aiheen ydin ei ole pikaisten vastausten löytäminen. Kyse on rauhallisesta tutustumisesta yhden modernin henkisen ilmiön monikerroksiseen sisältöön. Aihetta voi syventää suomalaisten uskontotieteilijöiden ja kasvatustieteilijöiden teosten kautta. Kotimaisten kirjoittajien työ tarjoaa hyvän lähtökohdan. Sarah Whedonin akateemiset artikkelit ovat klassisia uskontotieteellisiä lähteitä. Säännöllinen lukeminen sekä kannattaja- että skeptisestä kirjallisuudesta rakentaa pohjaa. Aiheen syvempi ulottuvuus avautuu vuosien aikana. Oma kysymys aiheen henkilökohtaisesta merkityksestä voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen.