Rudolf Steiner ja antroposofia

Itävaltalainen filosofi ja luennoitsija vaikutti moneen asiaan, joita ei heti liitetä salatieteeseen. Rudolf Steiner aloitti luonnontieteiden opiskelijana ja Goethen kirjoitusten toimittajana. Teosofisessa liikkeessä hän löysi kuulijakuntansa, mutta erosi siitä riitojen jälkeen vuosikymmenen kuluttua. Uusi suunta sai nimekseen antroposofia, joka tarkoittaa ihmisviisautta. Sveitsin Dornachiin rakennettiin liikkeen keskus, ja sen yhteydessä kehitettiin oma liiketaide. Viimeisinä vuosinaan hän loi perustan steinerpedagogiikalle, biodynaamiselle viljelylle ja omalle lääkintätavalle. Meillä nämä käytännöt näkyvät kouluissa, tiloilla ja kauppojen hyllyillä. Arvostelu ja arvostus ovat kulkeneet hänen perintönsä rinnalla koko ajan.

Rautatieaseman pojasta tohtoriksi

Elämä alkoi vuonna 1861 pienessä kylässä Itävalta-Unkarin reunamilla. Isä työskenteli rautatiellä sähköttäjänä, ja perhe muutti aseman mukana paikasta toiseen. Poika osoittautui lahjakkaaksi matematiikassa ja pääsi opiskelemaan Wienin tekniseen korkeakouluun. Opintoihin kuului luonnontieteitä, matematiikkaa ja filosofiaa. Nuorena hän kertoi kokeneensa asioita, joita ympäristö ei jakanut, ja oppi vaikenemaan niistä. Hänen taustansa oli siis luonnontieteellinen, vaikka esoterismi vei myöhemmin suuremman osan hänen ajastaan. Väitöskirja valmistui vuonna 1891 ja käsitteli tiedon perusteita. Toimeentulo tuli pitkään kotiopettajan ja toimittajan töistä. Ratkaiseva sysäys ajattelulle tuli kuitenkin toisen kirjailijan tuotannosta.

Goethe ja vapauden ajatus

Ajattelun perusta syntyi Goethen luonnontieteellisten kirjoitusten parissa. Steiner sai nuorena tehtäväkseen toimittaa niitä laajaan laitokseen, ja työ kesti vuosia. Goethen tapa katsoa kasvia kokonaisuutena eikä vain osina jäi hänen menetelmänsä ytimeen. Vuonna 1894 ilmestyi teos, jonka nimi kääntyy vapauden filosofiaksi. Siinä hän puolusti ajatusta, että ihminen toimii vapaasti silloin, kun teon peruste syntyy omasta ajattelusta. Tästä yhdistelmästä syntyi näkemys, jossa luonnontiede ja esoterismi asetettiin samalle viivalle. Havaintoa piti hänen mukaansa voida harjoittaa yhtä tarkasti kuin mikroskoopin käyttöä. Väitteet olivat rohkeita, ja kollegat suhtautuivat niihin varauksella. Yleisönsä hän löysi lopulta aivan toisaalta.

Ero teosofeista ja uusi seura

Teosofinen liike tarjosi hänelle ensimmäisen laajan kuulijakunnan. Hän liittyi seuraan vuonna 1902 ja nousi pian Saksan osaston johtoon. Luentoja pidettiin satoja, ja yleisö kasvoi vuosi vuodelta. Erimielisyyksiä syntyi kuitenkin siitä, mihin suuntaan liikettä vietiin. Kiista kärjistyi, kun seuran johto esitteli nuorta intialaista tulevana maailmanopettajana. Steiner piti ajatusta mahdottomana ja erosi kannattajineen vuosina 1912 ja 1913. Uusi yhdistys sai nimekseen antroposofia, joka tarkoittaa ihmisviisautta. Kannattajia seurasi mukaan tuhansittain. Ero oli lopullinen, ja se vei mukanaan suuren osan saksankielisistä jäsenistä. Alkuvaiheessa uusi toiminta oli silti pientä ja hajanaista. Liike tarvitsi pian oman keskuksensa ja oman ilmaisunsa.

Puinen temppeli ja liikekieli

Dornachiin Sveitsin puolelle nousi vuonna 1913 rakennus, joka sai nimen Goetheanum. Ensimmäinen versio tehtiin puusta, ja sen kaksi kupolia veistettiin käsityönä. Muodoissa ei ollut suoria kulmia, vaan pinnat kaartuivat orgaanisesti. Rakennus paloi uudenvuodenyönä vuosien 1922 ja 1923 vaihteessa, mikä oli hänelle raskas isku. Tilalle suunniteltiin betoninen talo, joka valmistui vasta hänen kuolemansa jälkeen. Samoina vuosina kehitettiin eurytmia, liikkeeseen perustuva esitystaide. Siinä puheen äänteet ja musiikin sävelet muutetaan näkyviksi liikkeiksi. Yleisöä saapui esityksiin kaukaakin. Taidemuodot eivät olleet koriste vaan osa samaa kokonaisuutta. Viimeiset vuodet kuluivat aivan toisenlaisten kysymysten parissa.

Koulut, pellot ja lääkintä

Sovellukset syntyivät nopeasti hänen viimeisellä vuosikymmenellään. Vuonna 1919 avattiin Stuttgartissa koulu tehtaan työntekijöiden lapsille, ja siitä tuli koko pedagogiikan alku. Opetuksessa taide, käsityö ja kertomukset kulkevat oppiaineiden rinnalla ikäkauden mukaan. Maanviljelijöille hän piti vuonna 1924 luentosarjan, josta biodynaaminen viljely sai alkunsa. Menetelmässä tila nähdään yhtenä elävänä kokonaisuutena, ja työt ajoitetaan tähtitaivaan mukaan. Lääketieteen puolella työtoverina oli lääkäri Ita Wegman, ja samoihin vuosiin osuu tunnetun valmistetehtaan perustaminen. Hoitopedagogiset yhteisöt kehittyivät samasta ajattelusta. Kuolema tuli maaliskuussa 1925, mutta rakenteet jäivät eloon. Pohjoiseen ajatukset kulkeutuivat muutamassa vuosikymmenessä.

Suomen steinerkoulut

Ensimmäinen steinerkoulu avattiin täällä vuonna 1955 Helsingissä. Kouluja on nykyään parikymmentä, ja ne toimivat osana yleistä koulujärjestelmää julkisella tuella. Biodynaamista viljelyä on harjoitettu sotien jälkeen, ja alan yhdistys on toiminut vuosikymmeniä. Kaupoista löytyy tuotteita, joiden merkki kertoo juuri tästä viljelytavasta. Hoitopedagogisia kyliä ja yhteisöjä toimii useilla paikkakunnilla. Arvostelua on esitetty erityisesti lääkinnällisistä valmisteista, joiden tehosta ei ole vakuuttavaa näyttöä. Osaa hänen kirjoituksistaan on myöhemmin arvosteltu ankarasti. Kannattajat korostavat, että käytännön työtä voi arvioida erillään taustafilosofiasta. Keskustelu jatkuu yhä molempiin suuntiin.

Tutustuminen omin silmin

Perehtymisen voi aloittaa siitä päästä, joka itseä eniten kiinnostaa. Vapauden filosofia on suomennettu ja antaa kuvan ajattelun perusteista ilman salatieteen sanastoa. Luentokokoelmat ovat laajoja, joten yksi aihepiiri kannattaa valita ensin. Steinerkoulut järjestävät avoimia iltoja, joissa opetusta pääsee näkemään käytännössä. Biodynaamisilla tiloilla käydään talkoissa ja avointen ovien päivinä. Elämäkerrat ja uskontotieteen tutkimus auttavat asettamaan hänet omaan aikaansa. Moni pohtii näitä asioita myös oman elämänsä suunnan kannalta. Silloin meedion kanssa puhuttu hetki puhelimessa voi auttaa jäsentämään ajatuksia. Rauhallinen kuuntelija auttaa erottamaan sen, mikä kiinnostaa älyllisesti ja mikä koskettaa henkilökohtaisesti.