Hengellisen psykologian klassikkona pidetty ihmeiden oppikurssi tarjoaa vuoden mittaisen sisäisen harjoituksen
Yhdysvalloissa 1970-luvun alkupuolella ilmestynyt teos on kasvanut tärkeäksi modernin uushenkisyyden lähteeksi. Sen vaikutus on ollut huomattava viime vuosikymmeninä. Kirjan rakenne yhdistää teorian, vuoden mittaisen päivittäisen harjoituksen ja opettajan käsikirjan yhdeksi kokonaisuudeksi. Sisältö ammentaa kristillisestä terminologiasta, mutta antaa sanoille uuden, sisäpsykologisen merkityksen. Käytäntö on saanut paljon harjoittajia eri puolilla maailmaa, ja Marianne Williamsonin kirjat ovat tehneet siitä laajemmin tutun. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen ja kotimaisten harjoittajaryhmien kautta. Tämä on tapahtunut erityisesti 1990-luvulta lähtien. Aihe yhdistää syvällisen sisäisen työn ja päivittäisen käytännön kiinnostavalla tavalla. Asiallinen tarkastelu erottaa peruskäsitteet, opin pääajatukset ja kriittiset huomiot toisistaan.
Aiheen synty ajoittuu vuosiin 1965–1972 Yhdysvalloissa. Kolumbian yliopiston psykologi Helen Schucman alkoi vuonna 1965 saada niin sanottua sisäistä sanelua. Hän koki sen tulevan Kristukselta. Hänen kollegansa William Thetford auttoi puhtaaksikirjoituksessa, ja prosessi kesti yli seitsemän vuotta. Tällainen kirjallinen syntyhistoria liittyy laajempaan keskusteluun. Tässä keskustelussa esoterismi modernina länsimaisena muotona kerää yhteen kirjaa edeltäneitä virtauksia. Kenneth Wapnick toimitti tekstin julkaistavaan muotoon ja perusti opetukseen erikoistuneen yhdistyksen. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1976. Marianne Williamsonin teos A Return to Love nosti sen suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvulla. Suomalaiseen keskusteluun aihe on saapunut käännöskirjojen ja kotimaisten lukijaryhmien kautta. Käsitteen syvempi avaaminen vaatii sen erottamista lähikäsitteistä.
Lähikäsitteet ovat olennaisia aiheen ymmärtämiseksi. New Age -kirjallisuus laajempana ilmiönä sisältää monia samanaikaisia teoksia, joiden teemat sivuavat aihetta. Krishnamurti ja muu jiddu-perinne tarjoaa filosofisia rinnakkaisuuksia, vaikka kieli ja viitekehys ovat erilaisia. Itäinen filosofia, kuten advaita-vedanta, jakaa joitakin keskeisiä oivalluksia ei-kaksinaisuuden hengessä. Tällainen taustakehys yhdistyy laajempaan kenttään, jossa esoterismi on tarjonnut tilaa modernille sisäpsykologiselle työlle. Suomalaisessa keskustelussa termit kulkevat usein englannin alkuperäisinä. A Course in Miracles ja ACIM ovat tunnetuimpia. Käsitteet kulkevat osittain päällekkäin muiden uushenkisten teosten kanssa, mutta opin oma struktuuri on erityinen. Olennaista on muistaa, että aihe on yksi teos, jolla on kolme osaa. Teoksen rakenne avaa aiheen seuraavan kerroksen.
Teoksen rakenne on selkeä ja yhtenäinen. Ensimmäinen osa on niin sanottu teksti, joka esittelee opin teoreettisen pohjan noin 600 sivun mittaisena kokonaisuutena. Toinen osa on harjoituskirja, joka sisältää 365 päivittäistä oppituntia vuoden ajaksi. Kolmas osa on opettajan käsikirja, joka vastaa yleisimpiin opettavaisesti esitettäviin kysymyksiin. Suomenkielinen käännös on ilmestynyt vuosien aikana ja se kattaa kaikki kolme osaa. Harjoituskirjan lähestymistapa on systemaattinen, ja oppitunnit rakentuvat asteittain edellisen päälle. Yksi tunnetuimmista oppitunneista on numero 121, jossa käsitellään anteeksiantoa avaimena onnellisuuteen. Suomalaiset lukijaryhmät kokoontuvat usein viikoittain käymään läpi yhden oppitunnin kerrallaan. Opin pääajatukset ansaitsevat oman tarkastelunsa rinnalla.
Opin pääajatukset rakentuvat muutamien keskeisten käsitteiden varaan. Kaksinaisuuden ja egon harhan ajatus on yksi peruslähtökohdista. Maailma sellaisena kuin sen havaitsemme on opin mukaan mielen heijastusta, ei objektiivinen totuus. Anteeksianto on tämän työn keskeinen menetelmä, mutta opin tarkoittama anteeksianto eroaa tavallisesta. Se ei ole toisen virheen sietämistä vaan sen näkemistä, että itse virhettä ei ollut alun perin olemassa rakkauden tasolla. Suomalaiset opettajat, kuten Sirkka Nuotio, ovat avanneet näitä käsitteitä kotimaisissa kirjoituksissaan. Pyhä hetki on toinen keskeinen käsite, jolla tarkoitetaan ajan virrasta nousevaa läsnäolon kokemusta. Käytännön elämänlaadun ja kärsimyksen vähentyminen on opin lupauksena. Käytännön harjoituksen muoto avaa aiheen seuraavan kerroksen.
Käytännön harjoituksen muoto perustuu päivittäiseen rytmiin. Aamulla luetaan kyseisen päivän oppitunti ja sen ydinajatus. Päivän aikana ydinajatus muistetaan tunnin tai puolen tunnin välein muutaman minuutin ajan. Joissakin oppitunneissa pyydetään pitempää meditaatiohetkeä aamuin ja illoin. Sitoumusta pyydetään kerralla yhden vuoden mittaisena, joskin moni harjoittaa kierroksia useita kertoja. Suomalaiset harjoittajaryhmät kokoontuvat tukemaan toisiaan, ja monet pitävät päiväkirjaa kokemuksistaan. Ohjeena on, että jos jokin oppitunti ei aukea, sitä ei tarvitse pakottaa, vaan voi siirtyä eteenpäin. Ohjeena on myös, ettei opin sisältöä yritetä todistaa argumentein vaan eletään käytännön kokeena. Kriittiset huomiot kuuluvat luonnollisena osana aiheen käsittelyyn.
Kriittiset huomiot ovat osa kypsää käsittelyä. Ensimmäinen koskee opin tieteellistä asemaa. Akateeminen psykologia ja uskontotiede tarkastelevat aihetta osana modernia uushenkistä liikettä. Sitä ei pidetä mitattavana terapeuttisena menetelmänä. Aihetta voi kuitenkin lähestyä omasta kokemuksesta käsin. Toinen huomio koskee opin kristillistä kieltä, joka voi hämmentää lukijoita, jotka odottavat perinteistä kristillistä opetusta. Suomalaiset uskontotieteilijät huomauttavat, että opin sisältö poikkeaa kristillisestä teologiasta merkittävästi. Kolmas huomio koskee aiheen mahdollista käyttöä vaikeisiin tilanteisiin, joihin tarvittaisiin ammattiapua. Maltillinen ja kunnioittava ote säilyttää aiheen syvyyden. Aihe ei tällöin palaudu pelkäksi itseapufilosofiaksi tai pakkomielteiseksi sisäiseksi tutkimiseksi.
Sisäisen psykologisen työn klassikon tutkiminen tarjoaa kiehtovan näkökulman moderniin uushenkisyyteen. Aiheen ydin ei ole nopeiden vastausten saaminen. Kyse on tutustumisesta oman havaintotavan ja anteeksiannon kysymyksiin. Aihetta voi syventää Sirkka Nuotion ja muiden kotimaisten ohjaajien kirjoitusten kautta. Kotimaiset lukijaryhmät tarjoavat säännöllisen yhteisen tarkastelun. Marianne Williamsonin ja Kenneth Wapnickin alkuperäiset teokset täydentävät pohjaa. Säännöllinen päivittäinen harjoituskirjan käyttö rakentaa hyvää pohjaa. Yhden vuoden sitoumus ei ole pakollinen, vaan harjoitusta voi tehdä omassa tahdissa. Oma kysymys oman elämän kohdalla voi joskus jäädä askarruttamaan. Tällöin meedion kanssa käytävä rauhallinen puhelinkeskustelu voi avata uusia näkökulmia oman pohdinnan jäsentämiseen. Henkinen sparraus täydentää sitä, mitä kirja ja oma harjoitus tarjoavat omalla tavallaan.
Paina 1, niin yhdistämme ensimmäiselle vapaalle henkilölle. Paina 2 kuunnellaksesi esityksiä. 2,98 €/min + mpm
Tarjoamme lukemisen arvoisia artikkeleita eri aihealueilta, jotka auttavat sinua löytämään uusia näkökulmia elämääsi. Artikkelimme on kirjoitettu asiantuntijoiden toimesta. Pidä silmällä säännöllisesti lisättäviä uusia julkaisujamme
