Placiduksen huonejärjestelmä

Yleisin käytössä oleva huonejako on saanut nimensä 1600-luvulla eläneeltä munkilta. Placiduksen huonejärjestelmä jakaa jokaisen asteen nousumatkan kolmeen yhtä pitkään aikajaksoon. Neljä kulmaa pysyvät paikallaan, ja erot muihin tapoihin syntyvät väliin jäävistä rajoista. Suosion selittävät painetut taulukot, jotka levisivät laajalle 1800-luvulla. Tietokoneohjelmat perivät saman oletuksen, ja se on säilynyt tähän päivään. Pohjoisilla leveysasteilla laskenta kuitenkin venyttää huoneet hyvin erikokoisiksi. Napapiirin pohjoispuolella osa asteista ei nouse lainkaan, jolloin jako menee mahdottomaksi. Ero näkyy heti vertailussa. Vaihtoehtoisia tapoja on useita, ja valinta kannattaa tehdä omalla kartalla kokeillen.

Kartan 12 lohkoa

Huoneet jakavat kartan 12 lohkoon. Jokainen lohko vastaa omaa elämänaluetta, kuten kotia, työtä, opiskelua tai ihmissuhteita. Jaon lähtökohtana on nouseva merkki eli se kohta, joka nousee idässä syntymän hetkellä. Vastapäätä on laskeva piste ja ylhäällä keskitaivas, joka merkitsee näkyvintä suuntaa. Nämä neljä kulmaa pysyvät samoina lähes kaikissa jakotavoissa. Erot syntyvät väliin jäävistä rajoista, joita sanotaan kärjiksi. Jako on käytössä kaikkialla, vaikka astrologia ei ole koskaan sopinut yhdestä ainoasta tavasta. Kärkien paikat vaihtelevat järjestelmästä toiseen, ja juuri siitä koko kiista on syntynyt. Tunnetuin näistä tavoista on Placiduksen huonejärjestelmä. Nimi juontuu yhdestä 1600-luvun oppineesta.

Munkki Pavian yliopistosta

Järjestelmän nimi tulee italialaiselta munkilta. Placidus de Titis eli vuosina 1603 ja 1668 ja opetti matematiikkaa Pavian yliopistossa. Hän kuului luostariveljeskuntaan ja julkaisi useita teoksia taivaan liikkeistä. Tähtitiede ja astrologia kulkivat tuolloin vielä samoissa kirjoissa. Menetelmä ei kuitenkaan ollut hänen keksintönsä, vaan sitä oli käytetty jo keskiajalla. Placidus perusteli tavan vetoamalla antiikin auktoriteettiin ja teki siitä laajasti tunnetun. Kirkko suhtautui hänen työhönsä ristiriitaisesti, ja osa teoksista päätyi kiellettyjen luetteloon. Teokset julkaistiin latinaksi ja levisivät oppineiden kesken. Nimi jäi silti elämään menetelmän mukana. Laskutapa itsessään on nerokas ja hieman erikoinen.

Ajan kolmasosat kaarella

Laskenta perustuu aikaan eikä avaruuden jakamiseen. Jokainen eläinradan aste nousee idästä, kaartaa keskitaivaan yli ja laskee lännessä. Matkaan kuluva aika vaihtelee asteen ja leveyspiirin mukaan. Tässä tavassa matka jaetaan kolmeen yhtä pitkään aikajaksoon. Aikaan perustuva jako oli aikanaan uusi ajatus, ja se vaati tarkat taulukot nousuajoista. Huoneiden kärjet asettuvat niihin kohtiin, joissa kolmasosa tai kaksi kolmasosaa matkasta on kulunut. Sama jako tehdään myös horisontin alapuolella olevalle osuudelle. Tulos on epätasainen, koska aika ei jakaudu tasaisesti pitkin rataa. Kesällä ja talvella syntyneillä huoneet ovat siksi eri kokoisia. Menetelmä oli aikanaan hyvin työläs laskea käsin.

Taulukot tekivät standardin

Suosio selittyy painetuilla taulukoilla. Käsin laskeminen vaati logaritmeja ja useita tunteja aikaa, joten valmiit taulukot olivat välttämättömiä. Englannissa julkaistiin 1800-luvulla laajalti levinneitä vuosikirjoja, joiden huonetaulukot oli laskettu juuri tällä tavalla. Alaa opiskellut sai siis järjestelmän mukanaan ilman erillistä valintaa. Käytäntö siirtyi oppikirjoihin ja sitä kautta seuraaville sukupolville. Muut järjestelmät jäivät pienempien piirien käyttöön. Ensimmäiset tietokoneohjelmat ottivat oletukseksi saman jaon, koska käyttäjät odottivat sitä. Oletus on säilynyt sovelluksissa tähän päivään asti. Valinta on siis pitkälti historian sanelema. Pohjoisessa tämä tuottaa kuitenkin ongelmia.

Pohjoisen leveyspiirin pulma

Korkeilla leveysasteilla laskenta joutuu vaikeuksiin. Napapiirin pohjoispuolella osa eläinradan asteista ei nouse lainkaan tai ei laske ollenkaan. Kun matka horisontilta keskitaivaalle puuttuu, sitä ei voi jakaa kolmeen osaan. Ohjelma antaa silloin virheilmoituksen tai venyttää huoneet mahdottoman erikokoisiksi. Ilmiö alkaa näkyä jo etelämpänä, ja Helsingin leveydellä huoneiden koko vaihtelee suuresti. Yksi huone voi kattaa yli 60 astetta ja toinen jäädä alle 10 asteen. Rovaniemellä syntyneen kartta on tässä suhteessa vielä hankalampi. Ongelma koskee samalla tavalla Islantia ja Pohjois-Norjaa. Suomalaiset tulkitsijat ovat siksi joutuneet miettimään asiaa tarkemmin kuin eteläisemmät kollegat. Vaihtoehtoja on onneksi tarjolla useita.

Vaihtoehdot ja valinta

Muita jakotapoja on runsaasti. Vanhin tunnettu tapa antaa jokaiselle merkille oman huoneen, jolloin rajat osuvat merkkien rajoihin. Tasajaossa huoneet lasketaan nousevasta merkistä 30 asteen välein. Keskiaikaiset järjestelmät jakavat taivaanpallon suurina ympyröinä, ja niitä käytetään yhä kysymyskartoissa. Vuonna 1971 esitelty saksalainen tapa ottaa huomioon syntymäpaikan leveyspiirin. Pohjoisessa toimivat parhaiten ne tavat, jotka eivät nojaa nousuaikoihin. Valinta muuttaa planeettojen huoneita, joten sama kartta voi näyttää hyvin erilaiselta. Kysymyskarttojen tekijät pitävät kiinni omista perinteistään. Tutkimusnäyttöä paremmuudesta ei ole, ja kyse on sopimuksesta. Käytännön vertailu selvittää asian parhaiten.

Vertailu omalla kartalla

Avaa oma karttasi ohjelmassa ja vaihda huonejakoa muutaman kerran. Merkitse muistiin, mitkä planeetat vaihtavat huonetta ja kuinka paljon rajat siirtyvät. Katso erityisesti niitä planeettoja, jotka ovat lähellä kärkeä, koska ne liikkuvat herkimmin. Suomenkieliset astrologian perusteokset selittävät huoneiden merkitykset ja kulmien laskennan. Taulukoiden ja efemeridien historiaa käsittelevät kirjoitukset kertovat, miksi oletukset ovat sellaisia kuin ovat. Täällä syntyneen kannattaa kokeilla myös merkkijakoa ja tasajakoa. Valinnan tekeminen yksin on silti hankalaa, ja moni kysyy neuvoa puhelimessa kokeneelta tulkitsijalta. Käytä lopulta sitä tapaa, joka kuvaa omaa elämääsi tunnistettavimmin. Vaihtamista ei kannata tehdä kesken tulkinnan.