Marsin perääntyminen taivaalla

Peruutusliike on näköharha, joka syntyy Maan ja Marsin nopeuserosta. Marsin perääntyminen tarkoittaa jaksoa, jolloin planeetta näyttää kulkevan eläinradalla taaksepäin. Ilmiö toistuu noin 26 kuukauden välein ja kestää kahdesta kahteen ja puoleen kuukauteen. Vanhassa maailmankuvassa peruutus oli suuri pulma, ja se ratkaistiin apuympyröiden avulla. Aurinkokeskinen malli selitti saman asian yksinkertaisesti ohituksena. Tulkinnassa jakso liitetään hidastumiseen ja vanhojen asioiden käsittelyyn. Keskellä jaksoa planeetta on lähimmillään ja näkyy punertavana koko yön. Tulkinta ja tähtitiede antavat samalle liikkeelle eri merkityksen. Silmukan voi piirtää itse merkitsemällä planeetan paikan viikoittain.

Pysähdys ja käänne radalla

Liike näyttää pysähtyvän kokonaan. Mars kulkee tavallisesti eläinradalla eteenpäin, mutta noin kahden vuoden välein se hidastuu ja jää paikalleen. Sen jälkeen se alkaa kulkea takaperin ja palaa asteille, jotka se on jo kertaalleen käynyt läpi. Muutaman viikon kuluttua liike pysähtyy uudelleen ja kääntyy taas eteenpäin. Tätä näennäistä taaksepäin kulkua sanotaan Marsin perääntymiseksi. Jakso toistuu säännöllisesti ja on helppo ennakoida. Havainto on vanha, sillä astrologia on merkinnyt nämä jaksot muistiin jo savitauluihin. Kyse ei kuitenkaan ole planeetan omasta liikkeestä. Selitys löytyy siitä, missä katsoja itse seisoo.

Maa ohittaa sisäkaarta

Syy on Maan omassa liikkeessä. Maa kiertää Aurinkoa nopeammin ja lähempänä kuin Mars, joten se ohittaa naapurinsa sisäkaartaa pitkin. Ohituksen aikana Mars näyttää jäävän jälkeen taustatähtiin nähden. Sama vaikutelma syntyy, kun ohittaa hitaamman auton moottoritiellä. Kun ohitus on ohi, Mars näyttää jälleen jatkavan matkaansa eteenpäin. Liike piirtää taivaalle silmukan tai loivan mutkan katselukulmasta riippuen. Tähtitieteessä ilmiö on yksinkertainen, ja astrologia säilytti siitä vanhan nimen. Ohitus tapahtuu hitaasti, koska rataerot ovat pieniä. Vaikutelma kestää siksi viikkoja eikä tunteja. Kaikki ulommat planeetat käyttäytyvät samalla tavalla.

Episyklit ja Kopernikus

Ilmiö oli vanhan maailmankuvan suurin pulma. Maakeskisessä mallissa planeettojen piti kulkea tasaisesti ympyrärataa, eikä peruuttaminen sopinut siihen lainkaan. Ptolemaios ratkaisi ongelman 100-luvulla lisäämällä pieniä apuympyröitä, joita sanotaan episykleiksi. Planeetan ajateltiin kiertävän pientä ympyrää samalla kun se kiertää Maata. Malli toimi laskennallisesti mutta muuttui vuosisatojen mittaan yhä monimutkaisemmaksi. Kopernikus esitti vuonna 1543 toisen ratkaisun, jossa Aurinko asetettiin keskelle. Silloin peruutus selittyi itsestään pelkkänä ohituksen näköharhana. Uusi malli oli yksinkertaisempi juuri tästä syystä. Kiista jatkui silti vielä pitkään. Tulkitsijat pitivät kiinni vanhasta merkityksestä.

Toiminta kääntyy sisäänpäin

Tulkinnassa peruutus käännetään sisäänpäin. Mars liitetään tahtoon, aloitteisiin ja suoraan toimintaan, joten sen hidastuminen tulkitaan vauhdin katoamiseksi. Vanhassa perinteessä takaperin kulkevaa planeettaa pidettiin heikentyneenä. Nykyisessä puheessa jaksoa kuvataan aikana, jolloin vanhat asiat palaavat käsiteltäviksi. Aloitettuja hankkeita suositellaan viimeisteltäviksi eikä uusia käynnistettäviksi. Riitoja ja väsymystä varotaan, koska tekeminen tuntuu takkuavan. Ohjeet ovat kuitenkin hyvin yleisluontoisia ja sopivat lähes mihin tahansa jaksoon. Sama koskee kaikkia peruuttavia planeettoja. Tutkimusnäyttöä vaikutuksista ei ole esitetty. Jakson pituus ja toistuvuus ovat sen sijaan tarkkaan tiedossa.

Kahden vuoden rytmi

Kierto toistuu noin 26 kuukauden välein. Tauko on pisin kaikista paljain silmin näkyvistä planeetoista, joten jakso osuu kohdalle harvoin. Merkurius kääntyy takaperin kolmesti vuodessa ja Venus noin 19 kuukauden välein. Marsin peruutus kestää yleensä kahdesta kahteen ja puoleen kuukauteen. Kesto vaihtelee, koska planeetan rata on selvästi soikea. Nykyisessä puheessa käytetään myös varjovaiheen käsitettä, joka tarkoittaa aikaa ennen ja jälkeen varsinaisen peruutuksen. Planeetta kulkee tuolloin samojen asteiden yli kolmeen kertaan. Jaksojen päivämäärät löytyvät valmiina taulukoista, joten käsin laskeminen ei ole tarpeen. Samaan merkkiin peruutus osuu vasta noin 15 vuoden kuluttua. Keskellä jaksoa planeetta on lähimmillään Maata.

Punainen piste talvitaivaalla

Kirkkaimmillaan Mars on juuri peruutuksen keskivaiheilla. Silloin se on vastakkain Auringon kanssa ja näkyy koko yön horisontista toiseen. Väri on selvästi punertava, ja kirkkaus voi ylittää useimmat tähdet. Vuosien 2003 ja 2018 lähestymiset olivat poikkeuksellisen läheisiä ja näkyivät myös meillä. Pimeä vuodenaika tekee havainnoinnista helppoa, koska taivas on tumma jo alkuillasta. Planeetan paikan voi merkitä kartalle viikon välein ja seurata silmukan piirtymistä. Punertava sävy erottuu parhaiten korkealla taivaalla. Kiikari riittää hyvin, eikä kaukoputkea tarvita liikkeen huomaamiseen. Havainto tekee ilmiöstä ymmärrettävän tavalla, johon pelkkä selitys ei pysty. Seuranta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.

Oma havaintopäiväkirja

Seuraa planeetan paikkaa itse muutaman kuukauden ajan. Merkitse taivaankartalle piste kerran viikossa ja kirjoita päivämäärä viereen. Silmukka alkaa erottua noin kuukauden kuluttua, ja sen näkeminen omin silmin on hieno kokemus. Tarkista peruutusjaksojen päivämäärät efemeridistä tai tähtitieteen kalenterista. Suomenkieliset astrologian perusteokset kertovat, mitä merkki ja huone tässä yhteydessä tarkoittavat. Tähtitieteen historiaa käsittelevät teokset avaavat episyklien ja uuden mallin tarinan. Oman jakson pohtiminen sujuu monelta paremmin ääneen, ja siihen sopii hyvin keskustelu meedion kanssa puhelimitse. Havaintopäiväkirja kannattaa säilyttää, koska seuraava jakso tulee vasta parin vuoden päästä.