Domisiili ja planeetan kotimerkki

Merkkien ja planeettojen välinen suhde muodostaa perinteisen tulkinnan rungon. Domisiili tarkoittaa asemaa, jossa planeetta sijaitsee omassa merkissään. Se on vahvin viidestä arvoasemasta, joilla planeetan tilaa on tapana mitata. Tutuimmat esimerkit ovat Aurinko Leijonassa ja Kuu Ravussa. Asemia mitataan viidellä eri tavalla, ja tämä on niistä ensimmäinen. Jako planeettojen kesken seuraa etäisyyttä Auringosta molempiin suuntiin. Vastapäisessä merkissä planeetta on heikoimmillaan, ja sitä asemaa sanotaan pakkosijaksi. Vahva asema ei kuitenkaan tarkoita miellyttävää lopputulosta, vaan itsenäistä toimintaa. Sanaa käytetään meillä myös lakikielessä, jossa se tarkoittaa virallista kotipaikkaa. Termien kirjavuus kuuluu alaan.

Oma merkki ja sen voima

Planeetta on kotonaan silloin, kun se sijaitsee omassa merkissään. Domisiili tarkoittaa juuri tätä asemaa, ja se on arvoasemista vahvin. Latinan sana tarkoittaa asuinpaikkaa, joten vertaus on hyvin suora. Kotonaan oleva planeetta tekee työnsä omilla välineillään ja omalla tavallaan. Se ei tarvitse toisen suostumusta eikä joudu mukautumaan vieraaseen sävyyn. Perinteinen astrologia puhuu tässä kohdassa arvoasemista ja niiden asteikosta. Vertaus toimii, koska omassa kodissa kaikki on tutulla paikalla. Vieraissa merkeissä planeetta joutuu kysymään lupaa. Aurinko Leijonassa ja Kuu Ravussa ovat tästä selkeimmät esimerkit. Sama pätee Marsiin Oinaassa ja Saturnukseen Kauriissa. Kotimerkki on kuitenkin vasta yksi viidestä tavasta mitata vahvuutta.

Viisi arvoasemaa

Arvoasemia on kaikkiaan viisi, ja ne on järjestetty voimakkuuden mukaan. Vahvin on oma merkki, jossa planeetta hallitsee koko aluetta. Toisena tulee korotus, jossa planeetta on kuin arvostettu vieras juhlissa. Korotuksessaan Aurinko on Oinaassa ja Kuu Härässä. Asteikko auttaa vertailemaan planeettoja keskenään, ja taulukot löytyvät useimmista oppikirjoista. Kolmantena ovat kolmiot, jotka jakavat merkit alkuaineryhmiin ja antavat kullekin oman tukijansa. Neljäntenä ovat rajat, joissa jokainen merkki jaetaan viiteen epätasaiseen osaan. Viimeisenä ovat kasvot, joissa merkki jaetaan kolmeen 10 asteen lohkoon. Kyseessä on järjestelmä, jota astrologia on käyttänyt yli 2 000 vuotta. Merkkien jako planeettojen kesken ei ollut sattumanvarainen.

Auringosta ulospäin

Jako syntyi selkeästä logiikasta. Vanhassa mallissa Aurinko ja Kuu asettuvat vierekkäisiin merkkeihin, jotka ovat Leijona ja Rapu. Nämä ovat kesän kuumimmat merkit, joten valon ja lämmön lähteet saivat ne itselleen. Muut planeetat sijoitettiin kummallekin puolelle etäisyysjärjestyksessä. Merkurius on Auringosta lähin, joten se sai Neitsyen ja Kaksoset. Venus on seuraavana, ja sille tulivat Vaaka ja Härkä. Skorpionin ja Oinaan sai Mars, Jupiter puolestaan Jousimiehen ja Kalat. Saturnus on kaukaisin ja sai kylmimmät merkit eli Kauriin ja Vesimiehen. Malli tunnetaan vanhoista käsikirjoituksista ja kuvista. Symmetria näkyy heti, kun merkit piirtää ympyrään. Järjestys on siksi helppo muistaa ulkoa. Jokaisella asemalla on lisäksi oma vastakohtansa.

Vastapäätä oleva heikkous

Heikoin asema on kotimerkkiä vastapäätä. Sitä sanotaan pakkosijaksi, ja siinä planeetta toimii vieraassa ympäristössä ilman omia välineitään. Mars Vaa'assa joutuu neuvottelemaan, vaikka sen luonne on suoraviivainen. Venus Oinaassa taas etenee vauhdilla, vaikka sen tapa on yleensä sovitteleva. Korotuksella on samalla tavalla vastakohtansa, jota kutsutaan laskuksi. Aurinko on laskussaan Vaa'assa ja Kuu Skorpionissa. Vanhat kirjoittajat pitivät näitä asemia hankalina mutta eivät mahdottomina. Asemat muodostavat siis vastinparien järjestelmän. Jokaisella planeetalla on kaksi vahvaa ja kaksi heikkoa merkkiä. Vaikeus tarkoittaa lähinnä sitä, että työ vaatii enemmän ponnistusta. Kotimerkki ei silti takaa mukavaa lopputulosta.

Vahvuus ei ole sama kuin hyvyys

Kotona oleva planeetta ei ole automaattisesti hyvä. Asema kertoo voimasta ja itsenäisyydestä eikä siitä, miltä asia tuntuu. Saturnus omassa merkissään on ankara ja järjestelmällinen aivan omilla ehdoillaan. Mars Oinaassa toimii nopeasti ja suoraan, mikä sopii joihinkin tilanteisiin ja toisiin ei. Vahvuus voi tarkoittaa myös jäykkyyttä, koska planeetta ei taivu ympäristön mukaan. Tulkinnassa katsotaan siksi myös huonetta, kulmia ja koko kartan tasapainoa. Tulkitsija katsoo aina useaa tekijää yhtä aikaa. Yksi vahva asema ei riitä päätelmän pohjaksi. Kokonaisuus ratkaisee aina yksittäistä merkintää enemmän. Hyvä tulkinta etenee siksi rauhassa ja vertaa havaintoja keskenään. Sana itsessään kulkee myös aivan toisissa yhteyksissä.

Termi laissa ja kartassa

Sanaa käytetään meillä myös lakikielessä. Merkitys on siinä henkilön tai yhtiön virallinen kotipaikka, mikä on hyvin lähellä alkuperäistä. Kirjastoista löytyy myös vanhoja käännöksiä. Kartan sanastossa suomeksi puhutaan myös kotimerkistä tai omasta merkistä. Termien kirjavuus johtuu siitä, että ala on omaksuttu pitkälti englannin kautta. Suomenkielisissä oppaissa käytetään usein molempia rinnakkain. Uusien planeettojen kohdalla käsite on hankala, koska Uranus, Neptunus ja Pluto liitettiin merkkeihin vasta myöhemmin. Osa tulkitsijoista antaa niille oman kotimerkin ja osa pitäytyy vanhassa seitsemikössä. Vanha järjestelmä on tässä suhteessa sisäisesti ehjempi. Käytännön tarkastelu selventää asian nopeasti.

Kartan vahvat kohdat

Katso kartastasi, onko yksikään planeetta omassa merkissään. Merkitse sen jälkeen muistiin ne planeetat, jotka ovat vastapäisessä merkissä. Kirjoita lyhyt kuvaus siitä, miten kumpikin asema näkyy omassa arjessasi. Vertaa havaintoja muutaman kuukauden päästä, koska ensivaikutelma muuttuu usein. Suomenkieliset astrologian perusteokset esittelevät arvoasemat taulukkona, josta ne on helppo tarkistaa. Kokonaisuuden hahmottaminen vie aikaa, ja moni kysyy tueksi näkemystä puhelimessa meediolta. Merkitse muistiin myös huone, jossa planeetta sijaitsee, koska yhdistelmä kertoo enemmän kuin merkki yksin. Yksittäinen asema on aina osa laajempaa kuvaa.