Kelttiläinen mytologia ja jumalat

Sankari muuttuu taistelukentällä hirviömäiseksi soturiksi, ja maan alta nousee näkymätön keijukansa. Kelttiläinen mytologia on muinaisten kelttikansojen jumalia ja sankareita käsittelevä rikas tarujen kokonaisuus. Se on säilynyt etenkin Irlannin ja Walesin keskiaikaisissa kirjoituksissa, jotka pohjaavat vanhempaan suulliseen perinteeseen. Taruston keskiössä on yliluonnollinen Tuatha Dé Danann -heimo sekä monet jumalat ja jumalattaret. Tunnettuja hahmoja ovat auringonjumala Lugh, isäjumala Dagda ja sodan jumalatar Morrígan. Tarinat on jaettu eri sykleihin, jotka kertovat jumalista ja kuuluisista sankareista. Pappeina ja tarujen säilyttäjinä toimivat arvostetut druidit. Suomessakin kelttien taruja on käännetty ja tutkittu ahkerasti. Seuraavaksi avautuu, mitä kelttiläinen mytologia pitää sisällään.

Tarujen kolme haaraa

Kelttien vanha jumaltarusto ei ole yksi yhtenäinen kokonaisuus vaan jakautuu osiin. Kelttiläinen mytologia jaetaan tavallisesti kolmeen eri ryhmään kielialueiden mukaan. Ensimmäinen on muinainen mannermainen kelttiläinen perinne, josta on säilynyt vain hyvin vähän tietoa. Toinen on goidelinen eli Irlannin, Skotlannin ja Manin saaren alueen tarusto. Kolmas on Britteinsaarten eli Walesin ja Cornwallin kelttiläinen perinne. Tämä aihepiiri kuuluu laajaan kokonaisuuteen uskonto ja mytologia, jossa eri kansojen omat tarut elävät rinnakkain. Rikkain ja parhaiten säilynyt näistä kolmesta on irlantilainen tarusto. Tästä lähtökohdasta avautuu, miten nämä hyvin vanhat tarut ovat säilyneet aina meille asti.

Miten tarut säilyivät

Kelttien tarut elivät alun perin pelkästään suullisessa muodossa kansan parissa. Niitä ei kirjoitettu lainkaan muistiin, vaan ne kulkivat ulkoa opeteltuina sukupolvelta toiselle. Vasta keskiajalla oppineet munkit kirjasivat näitä vanhoja tarinoita ylös luostareissaan. Näin syntyivät esimerkiksi irlantilainen valloitusten kirja ja walesilainen Mabinogion. Tällainen perinteen pitkä säilyminen on aihepiirissä uskonto ja mytologia hyvin tyypillistä ja tavallista. Koska kirjoittajat olivat kristittyjä, esikristillinen aines säilyi heidän kauttaan hieman muunneltuna. Silti näistä vanhoista teksteistä voi yhä lukea jumalien ja sankareiden tarinoita. Näiden tarujen ytimessä on yksi aivan erityinen yliluonnollinen kansa.

Tuatha Dé Danann

Irlantilaisen taruston ehdottomassa keskiössä on yliluonnollinen muinainen jumalheimo. Sitä kutsutaan nimellä Tuatha Dé Danann, joka tarkoittaa suomeksi jumalatar Danun kansaa. Tarujen mukaan he saapuivat Irlantiin suurella pilvellä kaukaisilta myyttisiltä lännen saarilta. Heidät tunnettiin etenkin taikuuden taitajina, mikä teki heistä hyvin mahtavia ja pelättyjä. He kävivät ankaria taisteluita jättiläismäisiä fomoreita vastaan koko saaren herruudesta. Lopulta uudet tulokkaat eli ihmiset voittivat heidät pitkän ja verisen taistelun jälkeen. Tämän jälkeen Tuatha Dé Danann vetäytyi asumaan syvälle maan alle näkymättömiin. Siellä heidän kerrotaan elävän yhä keijukansana, jota kutsutaan nimellä Aes Sídhe.

Jumalat ja jumalattaret

Kelttiläisessä mytologiassa on suuri ja hyvin värikäs joukko erilaisia jumalia. Tunnetuin heistä on Lugh, auringon ja monien eri taitojen mestari sekä peloton soturi. Hänen nimensä tunnettiin koko laajalla kelttiläisellä alueella ja moni paikannimi viittaa yhä häneen. Toinen merkittävä hahmo on Dagda, jumalten isä, joka hallitsi sekä elämää että kuolemaa. Häntä kuvataan usein lihavana miehenä, joka vetää perässään valtavaa ja raskasta nuijaa. Pelottava hahmo taas on Morrígan, sodan jumalatar, joka muuntui usein mustaksi korpiksi. Hän liikkui taistelukentillä ja kylvi taioillaan sekaannusta sotureiden keskuuteen. Näiden monien värikkäiden jumalien tarinat on koottu erilaisiin taruston sykleihin.

Taruston syklit

Irlantilainen tarusto on perinteisesti jaettu neljään suureen kertomusten sykliin. Ensimmäinen on mytologinen sykli, joka kertoo Irlannin synnystä ja sen muinaisista jumalista. Toinen on Ulsterin sykli, jonka keskiössä on suuri sankari Cúchulainn ja hänen urotyönsä. Kolmas on Fenian sykli, joka kertoo Finn mac Cumhaillista ja hänen uljaasta sotajoukostaan. Neljäs on kuningassaagat, jotka kertovat eri kuninkaiden seikkailuista ja monista vaiheista. Cúchulainn on näistä monista sankareista kaikkein tunnetuin koko Irlannissa vielä tänäkin päivänä. Hän oli iloinen nuorukainen, joka muuttui taistelussa kauhistuttavan hirviömäiseksi soturiksi. Tarinoiden rinnalla hyvin tärkeä rooli oli myös erityisellä pappisluokalla.

Druidit ja perintö

Kelttiyhteiskunnassa pappeina ja tietäjinä toimivat suuresti arvostetut druidit. He vastasivat koko myytti- ja uskomusperinteen säilyttämisestä omassa yhteisössään. Druidien koulutus kesti hyvin pitkään, sillä aivan kaikki tieto opeteltiin tarkasti ulkoa. Heidän oli muistettava valtavat määrät runoja, lakeja, loitsuja ja vanhaa historiatietoa. Druidit toimivat hyvin usein myös parantajina ja tärkeinä neuvonantajina kelttien parissa. Nykyään kelttiläinen perinne elää edelleen vahvana uuspakanuudessa ja vanhassa kansanperinteessä. Esimerkiksi uusdruidit kokoontuvat vuosittain kuuluisalle Stonehengen muinaismonumentille. Näistä aineksista on hyvä koota yhteen, mitä kelttiläinen mytologia oikein on.

Tarujen elävä perintö

Kelttiläinen mytologia on muinaisten kelttikansojen rikas jumalia ja sankareita käsittelevä taruperinne, joka jakautuu kolmeen kielelliseen haaraan. Se säilyi pitkään suullisena ja kirjattiin muistiin vasta keskiajalla, jolloin syntyivät esimerkiksi irlantilaiset tarut Tuatha Dé Danann -heimosta. Tunnettuja hahmoja ovat auringonjumala Lugh, isäjumala Dagda, sodan jumalatar Morrígan ja sankari Cúchulainn, ja tarinat on jaettu eri sykleihin. Jos aihe kiinnostaa syvemmin, kannattaa tutustua vaikka suomeksi ilmestyneeseen kelttiläistä mytologiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Taruston rikkautta voi lähestyä myös sen pohjalta syntyneen kirjallisuuden, taiteen ja elokuvien kautta, jotka pitävät vanhoja kertomuksia elossa. Perinne elää yhä myös nykyisessä uuspakanuudessa ja kansantaruissa. Olipa kyse mytologian kiehtovuudesta tai historian ymmärtämisestä, avoin ja utelias mieli vie pisimmälle.