Eshu ja Elegua risteysten herra

Jorubalaisen uskonnon hahmoista tämä on kaikkein liikkuvin ja arvaamattomin. Eshu ja Elegua ovat saman välittäjän nimiä, ja hänen alueitaan ovat tienhaarat ja kynnykset. Menoissa häntä tervehditään ensimmäisenä, koska ilman häntä pyyntö ei kulje eteenpäin. Orjakauppa vei perinteen Atlantin yli, ja nimet muuttuivat Kuubassa, Brasiliassa ja Haitilla. Lähetystyön käännöksissä hahmo samastettiin paholaiseen, mikä oli selvä väärinkäsitys. Tunnusmerkkejä ovat punainen ja musta väri, luku kolme sekä koukkupäinen keppi. Ennustamisessa hänen tehtävänsä on avata yhteys ja varmistaa vastauksen kulku. Suomeen perinne on tullut ennen kaikkea musiikin ja tanssin kautta. Hahmo on osa elävää uskontoa, jolla on miljoonia harjoittajia.

Portin ja tien haltija

Risteys on hänen paikkansa. Eshu ja Elegua ovat saman jorubalaisen hahmon nimiä, ja hänen alueitaan ovat tienhaarat, kynnykset ja portit. Perinteen mukaan mikään pyyntö ei tavoita muita jumalallisia voimia ilman hänen välitystään. Menoissa häntä tervehditään ensimmäisenä ja hänelle annetaan ensimmäinen osa uhrista. Tehtävä on siis viestinviejän, ja siihen kuuluu myös portin sulkeminen. Hahmo osoittaa hyvin, miten tiiviisti uskonto ja mytologia kytkeytyvät arkeen. Tienhaara on kuvana selvä, koska siinä valitaan suunta. Valinta kuuluu ihmiselle, mutta portti on hänen. Kotien ovien takana pidetään usein pieni esine hänen kunniakseen.

Yksi hahmo, monta nimeä

Nimet vaihtuvat sen mukaan, missä perinne elää. Länsi-Afrikan jorubalaisilla alueilla käytetään muotoa Eshu, ja siellä uskonto on syntynyt. Kuubassa hahmo tunnetaan nimellä Elegua, Brasiliassa muodossa Exu ja Haitilla lähisukuisena Legbana. Nimien kirjo syntyi orjakaupan seurauksena, kun ihmisiä siirrettiin väkisin Atlantin yli. Mukana kulki muisti, laulut ja rummutuksen kaavat. Uusilla mantereilla perinne sekoittui katolisiin pyhimyskuviin, jotka toimivat suojana ulkopuolisten katseilta. Matkan varrella nimet muuttuivat, mutta uskonto ja mytologia säilyttivät ytimen. Laulut säilyivät usein alkukielellä.

Vitsailija eikä paholainena

Luonteeltaan hän on arvaamaton. Kertomuksissa hän asettaa ihmisille koetuksia ja paljastaa teeskentelyn. Tunnetussa tarinassa hän kulkee tien keskellä hattu päässään, jonka toinen puoli on punainen ja toinen musta. Tien eri puolilla seisovat ystävykset riitautuvat siitä, minkä värinen hattu oli. Opetus on selvä, sillä molemmat näkivät totuuden vain omalta puoleltaan. Länsimaiset lähetystyöntekijät käänsivät nimen paholaiseksi, mikä oli väärinkäsitys. Perinteessä hahmo ei ole pahan ruumiillistuma vaan järjestyksen koettelija. Kertomuksia on kerätty muistiin vasta 1900-luvulla. Tunnusmerkeistä hahmon tunnistaa heti.

Punainen, musta ja kolme

Tunnusmerkit ovat helppo tunnistaa. Värit ovat punainen ja musta, ja ne toistuvat helmissä, vaatteissa ja esineissä. Luku kolme kuuluu hänelle, joten uhrit ja tervehdykset toistetaan kolmesti. Kädessä hänellä kuvataan koukkupäinen keppi, jolla raivataan tietä. Kuubalaisessa perinteessä hänen esineensä on kivestä tai sementistä tehty pää, jonka silmiksi on asetettu simpukankuoret. Esine pidetään oven takana, koska sieltä käsin hän valvoo taloa. Antimina annetaan makeisia, paahdettua maissia, rommia ja tupakkaa. Esineet valmistetaan yhteisön sisällä, eikä niitä myydä kenelle tahansa. Maanantai on hänelle omistettu päivä.

Ifa ja 256 merkkiä

Ennustaminen kuuluu hänen alaansa läheisesti. Jorubalaisessa perinteessä käytetään Ifa-nimistä järjestelmää, jossa tulkitsija lukee merkkejä palmunsiemenistä tai ketjusta. Merkkejä on 256, ja jokaiseen liittyy oma runokokonaisuutensa. Tulkitsija opettelee nämä runot ulkoa vuosien ajan, ja arvonimi annetaan vasta pitkän opiskelun jälkeen. Eshun tehtävä on avata yhteys ja pitää huolta siitä, että vastaus tulee oikein. Ilman hänen osuuttaan istunto ei perinteen mukaan onnistu. Järjestelmä on säilynyt suullisena satojen vuosien ajan. Naisilla on perinteessä omat vastaavat tehtävänsä. Pohjoiseen perinne on kulkeutunut toista tietä.

Rummut ja tanssikurssit

Meille perinne on tullut ennen kaikkea musiikin kautta. Afrokuubalaista rytmiikkaa opetetaan meillä kursseilla, joissa käydään läpi myös laulut ja niiden kohteet. Rummuista käytetään nimeä bata, ja niitä soitetaan kolmen soittajan ryhmässä. Tanssikursseilla opetellaan liikkeet, jotka kuvaavat eri hahmoja, ja Eleguan osuus on nopea ja leikkisä. Salsan ja rumban sanoituksissa nimet vilahtavat usein ilman selitystä. Harjoittajien yhteisöt ovat maassamme pieniä mutta olemassa. Levytyksiä on saatavilla runsaasti myös verkossa. Aineistoa löytyy nykyään myös suomeksi.

Musiikkia ja kirjoja

Kuuntele ensin muutama afrokuubalainen levytys ja etsi laulut, jotka on omistettu portin haltijalle. Lue rinnalla uskontotieteen yleisteoksia, joissa jorubalainen perinne esitellään kokonaisuutena. Ifa-järjestelmästä kertovat tutkimukset avaavat ennustamisen rakenteen tarkasti. Kuubalaisen ja brasilialaisen perinteen erot kannattaa selvittää erikseen, koska ne ovat suuria. Museoiden Afrikan kokoelmissa näkee kepin ja pään kaltaisia esineitä. Tanssikursseilla perinne avautuu kehon kautta eikä vain lukemalla. Kirjastoista löytyy myös käännettyjä kertomuskokoelmia, jotka avaavat hahmon luonteen tarinoiden kautta. Kunnioittava ote avaa perinteestä enemmän kuin uteliaisuus yksin.