Baphomet ja vastakohtien symboli

Okkultismin tunnetuimpiin kuviin kuuluu vuohenpäinen olento, jonka nimeksi on vakiintunut Baphomet. Hahmo yhdistää eläimen ja ihmisen, naisen ja miehen sekä ylhäällä ja alhaalla olevan maailman. Nimi tuli asiakirjoihin temppeliherrojen oikeudenkäynneistä 1300-luvulla. Itse kuva piirrettiin vasta viisisataa vuotta myöhemmin. Väliin jäi pitkä jakso, jolloin sana kulki ilman selvää kohdetta. Myöhemmin merkki pelkistyi ylösalaisen tähden sisään ja sai aivan uuden käyttötarkoituksen. Alkuperäinen ajatus tasapainosta ja vastakohtien yhteydestä jäi silloin taustalle. Kahden lukutavan ero selittää, miksi hahmo herättää yhä niin voimakkaita reaktioita. Merkin vaiheet kertovat samalla siitä, kuinka symbolit muuttuvat käyttäjiensä mukana.

Vuohenpää, siivet ja soihtu

Kuvassa istuu siivekäs hahmo, jolla on vuohen pää ja ihmisen vartalo. Sarvien välissä palaa soihtu, ja otsassa on viisikanta. Toinen käsi osoittaa ylös ja toinen alas. Yksityiskohdat eivät ole sattumaa, vaan jokaiselle niistä on annettu oma merkitys. Hahmo tunnetaan nimellä Baphomet, ja se on levinnyt vanhoista kirjoista levynkansiin ja tatuointeihin. Kuvan taustalla on vuosisatojen kerrostuma, jossa mukana ovat kirkon pelot, oikeudenkäynnit ja noituus. Väärinkäsityksiä on kertynyt matkan varrella runsaasti. Osa pitää merkkiä pahan tunnuksena, osa tasapainon kuvana. Kummallekin näkemykselle löytyy perusteita eri vuosisadoilta. Yksi kuva on siis kantanut monta hyvin erilaista tehtävää. Mistä nimi sitten alun perin tuli?

Temppeliherrojen oikeudenkäynnit

Nimi ilmestyi asiakirjoihin 1300-luvun alussa, kun Ranskan kuningas nosti syytteet temppeliherroja vastaan. Kuulusteluissa ritareilta kysyttiin, kumarsivatko he salaa päätä tai kuvaa, jota sanottiin Baphometiksi. Vastaukset saatiin kidutuksella. Ne kertovat siksi enemmän kuulustelijoiden odotuksista kuin ritarikunnan menoista. Syytöslistalla noituus liitettiin salaisiin vihkimysmenoihin ja kielletyn kuvan kunnioittamiseen. Pöytäkirjat ovat silti tärkeitä, sillä ne kertovat ajan pelkokuvista. Ritarikunta lakkautettiin, ja nimi jäi elämään ilman selvää kohdetta. Kielentutkijat pitävät sanaa vanhan ranskan kirjoitusasuna Muhammadin nimestä. Selitys on arkinen, mutta se ei riittänyt myöhemmille lukijoille. Miten hahmo sai lopullisen ulkoasunsa?

Lévin piirros 1800-luvulta

Piirros syntyi vasta 1800-luvun puolivälissä Ranskassa. Sen teki Eliphas Lévi, joka etsi vanhoista lähteistä yhtenäistä kuvaa magian voimista. Lévi kokosi hahmon tarkoituksella monesta suunnasta, ja siksi siinä on sekä eläimen että ihmisen piirteitä. Vuohen pää viittasi vanhoihin luonnonvoimien palvontamuotoihin. Soihtu sarvien välissä tarkoitti järkeä ja valoa. Käsivarsiin kirjoitetut latinankieliset sanat puhuivat aineen hajottamisesta ja uudelleen kokoamisesta. Rinnat ja vartalo yhdistivät samaan olentoon naisen ja miehen. Tarkoitus ei ollut osoittaa pahaa vaan koota kaikki luotu yhteen. Tekijä itse korosti tätä useaan kertaan. Jokainen osa sai oman tehtävänsä. Mitä yhdistelmä oikeastaan halusi sanoa?

Ylhäällä ja alhaalla

Vastakohtien yhdistäminen on hahmon koko ajatus. Ylös ja alas osoittavat kädet kertovat samasta säännöstä, jonka mukaan ylhäällä ja alhaalla vastaavat toisiaan. Valo ja pimeys, mies ja nainen sekä eläin ja ihminen asetetaan samaan kehoon. Ajatus ei ollut piirtäjän oma keksintö, vaan se kulkee vanhassa hermeettisessä perinteessä. Kaksinapaisuus tarkoitti siinä voimaa, joka syntyy jännitteestä eikä sen poistamisesta. Tästä syystä hahmoa on luettu myös mielen kuvana, jossa ihminen kohtaa oman varjonsa. Tulkinta sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä symboleista yleensä haetaan. Lukija saa kuvasta enemmän, kun hän katsoo osia yhdessä. Juuri tämä jännite tekee hahmosta kiinnostavan. Mutta miten kuva päätyi ylösalaisen tähden sisään?

Sigilli ja uudet tulkinnat

Pentagrammin sisään vuohenpää asetettiin vuosisadan lopulla ranskalaisessa okkulttisessa kirjallisuudessa. Tähden kärki kääntyi alaspäin, ja hahmon piirteet pelkistyivät muutamaan viivaan. Merkki kulki eteenpäin painotuotteissa, ja 1960-luvulla se otettiin järjestäytyneen satanismin tunnukseksi. Käyttö muutti kuvan merkitystä jyrkästi. Alkuperäinen tasapainon ajatus jäi taustalle, ja tilalle tuli kirkon vastakohtana esiintyvä julkinen rooli. Samaan aikaan vanha tulkinta jatkoi elämäänsä esoteerisissa piireissä. Merkin suosio kasvoi osittain juuri siksi, että se järkytti katsojaa. Kaksi rinnakkaista lukutapaa selittää, miksi keskustelu hahmosta menee usein solmuun. Missä merkki näkyy nykyään ja miten meillä siitä on kirjoitettu?

Tämän päivän Baphomet

Levynkansissa ja tatuoinneissa merkki elää vahvana, ja raskaan musiikin kuvasto teki siitä laajalti tunnetun. Samat viivat toistuvat vaatteissa, elokuvien lavasteissa ja pelien maailmoissa. Harvempi tietää, että tarot-korttien paholaishahmo pohjaa suoraan Lévin piirrokseen. Kortin siivet, sarvet ja soihtu tulevat samasta lähteestä. Suomessa esoteerista perinnettä on tutkittu ansiokkaasti. Nina Kokkisen tutkimus näyttää, kuinka syvälle okkulttiset virtaukset ulottuivat taiteeseemme. Kuvasto on kulkenut kaukana siitä maailmasta, jossa nimi syntyi. Temppeliherrojen todellisiin menoihin merkki ei kuitenkaan liity, sillä siitä ei ole näyttöä. Kuva kertoo enemmän niistä ajoista, jotka sen piirsivät ja ottivat käyttöönsä.

Symbolin pitkä varjo

Yhteinen lanka kaikissa vaiheissa on se, että kuva on aina palvellut jonkun tarvetta. Syyttäjä tarvitsi pelottavan kohteen, okkultisti kokonaisen kuvan luonnosta ja levy-yhtiö tehokkaan tunnuksen. Jos haluat lukea hahmoa itse, tutustu suomenkieliseen uskontotieteen ja esoterian tutkimukseen. Tarot-symboliikan perusteokset avaavat saman kuvakielen toisesta suunnasta. Museoiden kokoelmissa vanhoja painoksia pääsee katsomaan läheltä. Osa lähestyy symboleja myös oman elämänsä kysymysten kautta, ja silloin meedion apu puhelimessa voi selkeyttää tilannetta. Puhelimessa annettu intuitiivinen ohjaus lähtee samasta asetelmasta kuin vastakohtien kuva. Siinä katsotaan sekä valoisaa että varjoisaa puolta. Hyvä keskustelu ei anna valmista tuomiota vaan auttaa nimeämään sen, mikä jo tuntuu tärkeältä. Merkitys ei ole kiinni kuvassa vaan siinä, mitä katsoja tuo sen eteen.